Kolmantena matkapäivänä teimme New Delhistä päiväretken Uttar Pradeshin osavaltiossa sijaitsevaan Agran kaupunkiin. Useat matkatoimistot tarjoavat linja-autolla toteutettavaa ns. kultaisen kolmion matkaa, missä kolmion kulmat Delhi, Agra ja Jaipur ovat matkan varsinaiset kohteet. Intiassa autolla matkustaminen on erittäin hidasta, sadan kilometrin ajamiseen voi helpostikin kulua 2- 3 tuntia. Delhistä Agraan on noin kaksisataa kilometriä, useat matkatoimistot ilmoittavat matka-ajaksi neljä tuntia. Siksi päivämatka nopealla Gatimaan Express erikoispikajunalla on paras matkustustapa, juna lähtee Delhistä Hazrat Nizamuddin rautatieasemalta aamulla klo 8.10 ja on perillä Agrassa jo klo 10!
Juna oli erittäin siisti ja palvelu ystävällistä. Matkustimme 1. luokassa, joten matkahintaan sisältyi myös aamiainen. Olimme kyl syöneet jo maittavan aamupalan hotellissa, mut ihmeesti sitä taas jaksoi syödä junassakin, ihan vaan mielenkiinnosta!
Aamiaistarjottimelle ojennettiin ensimmäiseksi kaunis ruusu. Sen jälkeen alkoi ilmestyä pakettia toisensa perään. Sai valita kahvia tai teetä, aamiaismurojakin oli. Otinkin muroja kuuman maidon kera, pilkoin joukkoon maukkaan banaanin. Ihan hyvää oli! Intiassa kannattaa ottaa aina kuuma maito niin kahvin kuin murojenkin kanssa, näin vatsatautiin sairastumisriski pienenee. Samoin kannattaa juoda aina ehdottomasti pullovettä. Pullovettä tarjottiin onneksi niin junassa, nähtävyyksillä kuin hotelleissakin:))
Intiassa on kielletty muovipussien käyttö, joten aina kun mahdollista tuotteet pakataan paperiin tai muihin biohajoaviin pakkauksiin. Ateriatarjottimella oli hivenen liikaa muoviin pakattuja tuotteita, olisi vielä hieman kehitettävää tässä suhteessa;)
Voin todella suositella matkustamista Gatimaan Expressillä, jos joskus suuntaa matkansa Intiaan! Yleensäkin intialaiset matkustavat paljon junalla, maan rautatieverkko on erittäin tiheä ja junaliput halpoja. Tavalliset junat ovat kyl hieman erilaisia, kuin tämä millä matkustimme. Ainakin rautatieasemilla ja matkan aikana näkemissäni junissa ikkunoiden sijaan oli rautakalterit. Junat olivat tupaten täynnä matkustajia. Ohitettaessa tuntui siltä, et ovat ainakin ½kilometrin pituisia!
Agran rautatieasemalla meitä oli vastassa paikallinen opas ja autonkuljettaja. Kyllä taas kelpasi:))
Otin aika paljon videoita ikkunan läpi niin junassa kuin autossakin. Agrassa oli hieman aamuruuhkaa, joten sain napattua ihan hyviä kuvia. Riksoja oli paljon liikkeellä, sitä enempi mitä lähemmäksi tulimme päivän ensimmäistä retkikohdettamme, Taj Mahalia. Isot mainostaulut peittivät monin kohdin näkymät. Kyltteihin sisältyi usein jotain valistusta, kuten tässäkin kypärän käytöstä. Ilman kypärää ajaminen on yleistä, jopa lapset ovat kyydissä paljainpäin.
Nousimme sähköautojen kyydissä ylös Taj Mahalin portille.
Alueella on autoilla ajo kielletty, kuten hiilenpolttokin, ettei rakennukset kärsisi ilmansaasteista.
Alueelle kuljetaan eteläpäädyssä olevan kolmikerroksisen pääportin kautta. Portin katolla on hindulaiset paviljongit. Portin seiniin on kaiverrettu Koraanin tekstejä ja kaiverrettu kauniita kukka-arabeskejä, joista mieleeni tulee itämaiset kankaat.
Pääportilta avautuu kaunis näkymä puiston takana olevaan mausoleumiin. Vaikka olen nähnyt lukuisia kuvia Taj Mahalista, niin vasta paikan päällä tajusin miten kaunis rakennus se todella on!
Jokainen halusi ikuistaa itsensä Taj Mahalin edessä. Paikalla oli lukuisia ammattikuvaajia, kerrankin olin heistä todella iloinen, kuinka muuten olisimme saaneet näin ihan muiston itsellemme:))
Ennen matkaa virkkaamani pienet reput olivat todella käytännölliset. Niihin mahtui vesipullo, käsidesiä,ja muuta pientä tarpeellista retkillä tarvittavaa. Isäntä halusi oman reppuunsa suomenlipun ja se olikin oikein nappi juttu, kirvoitti monet keskustelut matkan aikana!
Puistoalue oli laaja ja onneksi niin, koska turisteja riitti ihan mahdottomasti, vaikka kiinalaiset ja japanilaiset turistit puuttuivatkin. Sain ihastella loputtomiin intialaisten naisten kaunista pukeutumista:))
Päätimme jo ennen Taj Mahaliin saapumista, ettemme mene käymään mausoleumissa sisällä. Kuvasta näkee kuinka pitkä jono sinne oli jo heti aamupäivästä. Sisällä olisi pitänyt kulkea todella liki muita ja hieman koronavirus uutisoinnit ovat saaneet välttelemään liian likeistä kontaktia vieraisiin ihmisiin. Kuunnellessani tämän aamun uustisiakin Italiasta ja Kanarian saarilta, olen ihan tyytyväinen päätökseemme!
Liitin tähän Wikipediasta kuvan Shah Jahanin ja Mumtaz Mahalin muistohaudoista (ovat kopiot alkuperäisistä). Perinteisen tavan mukaisesti heidät on haudattu alemmalla tasolla sijaitsevaan kryptaan.
Kuten mediasta olemme saaneet lukea, niin myös eräs Trumpin pariskunta vieraili Taj Mahalissa tämän viikon manantaina. Otaksun, että tässäkin kiveystä korjataan juuri tämän odotetun vierailun vuoksi. Puistossa työskenteli paljon puutarhureita, istutuksia kohennettiin ja uusia tehtiin. Katsellessani kuvia Trumpin vierailusta, niin heti pisti silmiin kauniit ruukkuistutukset pääportilla. Ei niitä näkynyt vielä 15.2., kun me olimme paikalla. Myös kaupungin avain jäi saamatta tällä kertaa, olisikin ollut mahtavaa saada toimia päivä kaupunginjohtajana;))
Taj Mahal sijaitsee aivan Yamunajoen varrella. Joki on saastunut, kuten kaikki muutkin Intian joet. Kuvaa ottaessani ihmettelin hieman, miten joen vesi voikin näyttää niin siniseltä. Ilmeisesti siihen oli laitettu jotain kemikaalia? Littoisten järvikin näytti kauniin turkoosilta muutama vuosi sitten kemmikaaleilla tehdyn puhdistuksen jälkeen. Ainakin lehtitietojen mukaan Yamunajoen epämiellyttävää hajua yritettiin laimentaa laskemalla siihen puhdasta vettä Trumpin vierailun ajaksi. Joki ei muuten haissut minunkaan nenääni!
Tässä vielä muutamia yksityiskohtia Taj Mahalin mausoleumista.
Mausoleum on rakennettu valkoisesta marmorista punaisesta hiekkakivestä tehdyn perustuksen päälle. Se on koristeltu kauttaaltaan, kivireliefeillä (kuva yllä) ja kiviupotuksilla, kukka-arabeskeilla, koristenauhakuvioilla ja kalligrafisin kaiverruksin.
Mausoleumiin on käytetty Makranan valkoisen marmorin lisäksi muitakin marmorilaatuja, yhteensä 28 erilaista kallisarvoista kivilaatua. Tuhannet norsut kuljettivat rakennusmateriaaleja koko Suurmogulien valtakunnan alueelta. Lisäksi materiaaleja tuotiin Keski-Aasiasta ja Persiasta (nyk. Iranista). Oppaamme kertoi kivistä seuraavaa: punainen jaspis tuotiin Punjabista, vihreää jadea ja kristallia Kiinasta, turkoosia Tiibetistä, tummansininen lapislatsuli sekä safiirit Sri Lankasta, mustaa hiiltä tuotiin Arabiasta ja aitoja timantteja Pannasta.
Makranin valkoinen marmori muuttaa väriään auringonvalon mukaan päivän edetessä. Aamulla auringon noustessa se hehkuu ensin oranssinpunertavana, värin vaihtuessa sitten nopeasti vaaleanpunertavaksi, sitten kullankeltaisesta kirkkaan helmenvalkoiseen auringon noustessa korkeammalle ja vihdoin yötaivaan alla sinisenä! Se, kuinka kauan vielä saamme nauttia tästä upeasta värien sinfoniasta, riippuu täysin siitä saadaanko alueen ilmanlaatua parannettua. Ilmansaasteet ovat rapauttaneet vuosikymmenten aikana marmoria ja sen puhtaan valkoinen väri on muuttunut kellertäväksi, jopa rusehtavaksi. Viranomaiset ovat ottaneet vihdoinkin asian vakavasti ja Agran kaupungissa on suljettu useita saastuttavia tehtaita ja mm. kuivatun lannan polttaminen on kielletty. Taj Mahalin lisäksi Agrassa on kaksi muutakin Unescon maailmanperintökohdetta (Agra Fort ja Fatehpur Sikrin kaupunki), joiden ympäriltä on kielletty hakkaamasta puita yli 10 000 neliökilometrin suuruiselta alalta.
Viime vuosina on huomattu Taj Mahalin mausoleumin värjääntyvän myös vihreäksi. Syyksi on esitetty sen vieritse virtaavan Yamunajoen saastuminen. Saastunut joki tarjoaa elinympäristön hyönteisille, jotka lentävät Taj Mahalin päälle ja sotkevat ulosteillaan osin rakennusta. Tämän ongelman ratkaisuksi on keksitty käyttää "kasvonaamiota" eli Taj Mahal peitetään valkaisevalla savella (Fuller's Earth), joka imee marmorista epäpuhtaudet kasvonaamion tavoin, mutta se ei regoi marmorin kanssa kemiallisesti. Lopuksi savi pestään pois ja sen mukana myös värjäytymät.
Varmaan Taj Mahal oli ollut "kasvohoidossa" lähiaikoina, koska se näytti niin kauniin valkoiselta ja kuvissakaan ei vihreää näkynyt;)
Mausoleumin toisella puolella on moskeija ja toisella vierastalo, jotka molemmat on rakennettu punaisesta hiekkakivestä. Suurmogulien valtakunnan hallitsija Shah Jahani, joka rakennutti 1600-luvulla Taj Mahalin ikuisen rakkauden symboliksi synnytykseen kuolleen rakkaimman vaimonsa Mumtaz Mahalin muistoksi, oli islaminuskoinen. Siksi onkin mielenkiintoista, että Intiassa on viime vuosina kiistelty Taj Mahalin uskonnollisesta taustasta. Hinduaktivistit ovat vaatineet mausoleumin tunnustamista hindutemppeliksi.
Moskeija on edelleen aktiivisessa käytössä. Siellä sai vierailla, kunhan vain ensiksi riisui kengät pois tai suojasi ne kengänsuojuksilla.
Moskeija on edelleen aktiivisessa käytössä. Siellä sai vierailla, kunhan vain ensiksi riisui kengät pois tai suojasi ne kengänsuojuksilla.
Moskeijan katto ja seinät olivat uskomattoman kauniit. Olisin voinut katsella niitä vaikka kuinka kauan, mutta niskat alkoivat hieman jumittamaan moisesta. Kupolin keskellä on kaunis mandala, näyttäisi siltä, kuin se olisi jatkuvassa liikkeessä. Välillä tuntui, kuin se imaisisi kaiken sisäänsä!
Vielä kerran pysähdyimme isännän kanssa ihailemaan Taj Mahalia moskeijan hämärästä.
Siinä seisoessamme oli luontevaa vaihtaa rakkaudetunnustukset.
Oli aika jättää satumainen Taj Mahal.
Kulkiessamme puiston rauhallisilla poluilla, puhelimme siitä, miten hiljaista alueella oli huolimatta siitä, että ihmisiä oli valtavasti. Ilmeisesti kaikki olivat niin hurmioituneita kaikesta siitä kauneudesta, minkä keskellä saimme olla, ettei kenelläkään ollut tarvetta liiemmin korottaa ääntään!
Ajoimme alas minibussillemme riksalla,
toki minä en ajanut, vaik kuvan perusteella niin voisi luullakkin!
Seuraavaksi siirryimme Yamuna-joen toiselle rannalle, noin 2½ kilometrin päässä olevaan Agran linnoitukseen (Agra Fort, Agran punainen linnoitus). Linnoitus on rakennettu 1500-luvulla ja se toimi myös mogulien asuin- ja hallintorakennuksena. Edelleenkin osa linnoituksesta on Intian puolustusvoimien käytössä.
Punaisesta hiekkakivestä rakennetun linnoituksen muurit tekivät todella suuren vaikutuksen.
Massiiviset muurit ovat noin 20 metriä korkeita!
Muurien sisäpuolella on useita erilaisia rakennuksia, edustuspalatseja, moskeijoita ja puutarhoja. Mielestäni tämä oli hauska yksityiskohta, minkä oppaamme meille kertoi seisoessamme yhden palatsin kesähuoneessa. Huoneen seinissä oli reiälliset koristeet, mitkä osoittautuivat tuuletusaukoiksi. Muurin ja seinän väliin jäävään tilaan mahtui palvelijoita seisomaan, he heiluttivat jotain (jäi minulle hieman epäselväksi mitä) saaden näin ilman kiertämään kesähuoneessa. Kyseessä oli siis käsivoimin toteutettu ilmastointi!
Kesähuoneen seinien koristelu oli taidokasta ja kaunista.
Voin vain kuvitella kuinka monta työtuntia kaikki tämä on vaatinut.
Yritin tehdä varjosydämen yhdessä oppaamme kanssa kuivana olevan suihkulähteen pohjalle.
No, ei ihan natsannut, mut hauskaa meil kyl oli;)
Taj Mahalin rakennuttaja Shah Jahan joutui viettämään viimeiset elinvuotensa kotiarestissa Agran linnoituksessa. Hän näki ikkunoista joen toisella puolella olevan Taj Mahalin, rakkaan vaimonsa muistoksi rakennuttamansa mauseolemin. Tarinan mukaan hänen oma poikansa, Aurangzepin, vangitsi isänsä sen vuoksi, että tämä oli alkanut suunnittelemaan mustasta marmorista omaa hautamuistomerkkiään. Tämä oli pojalle liikaa ja hän piti isäänsä kotiarestissa, ettei tämä tuhlaisi kaikkia valtakunnan varoja.
Ikkunasyvennykset ja oviaukot ovat suosittuja kuvauspaikkoja. Ryhmä nuoria neitoja oli ottamassa potretteja. Pyysin lupaa kuvata ja neitonen myöntyi iloisesti. Sain häneltä luvan laittaa kuvan myös blogiini.
Lähikuvasta näkee erivärisiä kiviupotuksia ja kukka-arabeskeja aivan kuten Taj Mahalissakin. Osa kivistä on irroitettu, todennäköisesti ne on varastettu.
Sieltähän se Taj Mahal taas pilkistää pylväiden välistä!
Agran linnoituksessa oli paljon kauniita rakennuksia, kaikki toki eivät olleet avoinna turisteille.
Iltapäivä oli jo pitkällä ja nälkä näppäili vatsassa, joten oli aika palata autolle ja lähteä oppaan suosittelemaan ravintolaan lounaalle. Tein muuten päivän hyvän työn huomatessani ravintolan pihamaalla pyhän lehmän jääneen kiinni pyykkinaruihin. Ravintolan portsari järjesti paikalle miehen irroittamaan lehmän pinteestä. Hetken päästä lehmä jatkoi tyytyväisenä matkaansa ja niin jatkoin minäkin:))
Maittavan lounaan jälkeen kaikki halusivat lähteä hieman ostoksille. Etupäässä etsittiin silkkikankaita. Itse jätin silkkikankaat ostamatta, vaikka olivatkin laadukkaita. Sen sijaan löysin ihastuttavan ankkakoristeen ovenpieleen roikkumaan. Tuolla se on viel tuultumassa saunan verannalla;)
Päiväretki Agraan oli todella onnistunut kaikin puolin. Palasimme junalla Delhiin puoli kahdeksalta. Hotellin autonkuljettaja, komea turbaanipäinen sihkimies oli meitä vastassa rautatieasemalla ja pian olimmekin taas hotellilla.
