lauantai 17. elokuuta 2013

Ämpärin elinkaari

 
Lipeäpulloni on huvennut vähiin, joten suunnittelin keittäväni lähipäivinä lisää koivuntuhkalipeää, en niinkään terveysjuomaksi vaan näitä värjäyksiäni varten. Mieleeni juolahti ajatus siitä, miten moninaisessa käytössä tuhkaämpärini on ehtinyt olla. Emalisia ämpäreitä käytettiin aiemmin paljon vesiämäreinä saunassa, pyykinpesussa ja karjakeittiössä lypsyastioiden pesussa. En ole varma käyttikö äitini koskaan tätä punakeltaista ämpäriä karjakeitiöllä, mukavasti se kuitenkin mielestäni olisi piristänyt aamulypsylle tulijaa. Kuvassa myös kaksi maitotonkaa ja tinkimaitohinkki. Tuo tinikimaitohinkki on ollut naapurin mamman käytössä hänen hakiessa maitoa meiltä aikoinaan. Nyt ne toimivat värjäysastioinani äitini entisessä valtakunnassa, karjakeittiössä. 
Ämpäri on voinut toimia uutena myös vesiämpärinä, onhan meillä ollut aina kantovesi kaivolta. Nykyisin vesiämärin eli vesihinkin tai -sangon virkaa toimittaa teräksinen sanko. Sekin on muuten joutunut kierrätykseen, kuten stanssauksesta voi nähdä. 
Sen muistan, että ämpäri palveli vuosikymmeniä sitten likasankona. Siitä sen syrjäytti tämä pilkullinen kaunotar, joka palvelee likasankona edelleen. Tässä se juuri aamutuimaan menossa kompostille tyhjennettäväksi. Aiemmin äitini taisi viedä laskiämpärin navetan kulmalla olevaan tunkioon aamulypsylle mennessään. Ei naisväki kulkenut kädet tyhjinä, periaatteena oli "vie mennessäs, tuo tullessas", mikä säästi askelia ja aikaa paljonkin päivän mittaan. Tuon lausahduksen olen itse kuullut monasti lapsuudessani ja epäilemättä myös omat lapseni ovat sen saanneet kuulla monasti.
Punakeltaista  ämpäriä on käytetty tuhkaämpärinä varmaan jo parikymmentä vuotta. Parina päivänä olen lämmittänyt leivinuunin koivuilla. Aamulla tyhjensin tuhkat ämpäriin. Poistan viellä hiilet ja muut mahdolliset roskat, jonka jälkeen teen tuhkasta lipeää.

ps. olisi mukavaa lukea myös muiden tavaroiden elämänkaaresta, ota tästä postausidea mietintämyssyyn:))

30 kommenttia:

  1. Oih noita ihanan kirkuvan oransseja emaliastioita niin ihailen!! Anopillani on niitä hurjan paljon kukka istutuksissa ja voit vain kuvitella miten hyvin oranssit samettiruusut niihin sopivatkaan!!
    Minä noudatan samoin tuota, vie mennessäs tuo tullessas sanontaa, kotoa opittuna;D lapsilleni en olekaan tainnut sitä vielä muistaa jankuttaa, vaan liekö ainakin naiset oppivat tuon asian ihan luonnostaan;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. punaoranssi emaliämpäri ja samnettikukat, erittäin hyvä yhdistelmä, voin nähdä sielunisilmin!vai geeneissä, voiphan se niinkin olla;)

      Poista
  2. Kuin olisin vaipunut lapsuuteeni, niin tuttuja tonkat ja ämpärit, sanonnoista puhumattakaan. Hieno elämänkaari ämpäreilläsi. Ja aivan upeita ovat nuo värit myös. Laitan heti hautumaan tämän vihjeen, ehkä eräänä päivänä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uskonpa monelle tulevan lapsuusmuistoja mieleen, ehkäpä juuri siksi postauksen teinkin. sepä mukavaa, jään odottelemaan sinulle merkityksellisen asian elinkaarta:)

      Poista
  3. Ämpäreistäsi tuli niin lapsuus mieleen. Kyllä sitä monta kertaa sai viedä ämpärin mennessään ja tuoda puita tullessaan.
    Hieno ja nostalginen postaus. Katselen ympärilleni, mutta aika vähän taitaa olla enää mukana vanhaa kulkenut. Jotain sentään ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eli Sinulle myös kovin tuttua tuo em sanonnan mukainen toiminta. muutoissa tavaraa joutuu laittamaan pois, jos saa elää 1800-luvulla rakennetussa talossa, niin nurkista löytyy kaikenlaista ja vanhoja ovat jo monet käyttöesineetkin. ehkäpä kuulemme jostain sit;)

      Poista
  4. Voi miten kiva oli katsella vanhoja ämpäreitä!!
    Kyllä niitä meikäläinenkin sai kantaa ulos ja sisään.

    Oikea kaunotar tuo punakeltainen...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. maalla kuten kaupungeissakin oli entisaikaan kantovesi eli kyl tää on monelle meidän ikäpolvemme edustajalle tuttuakin tutumpaa, siksipä myös niin nostalgista. moni sitä ei kaipaa tippaakaan, vaan haluaa myös kesäpaikkaansa kaikki mukavuudet. itse nautin juuri tästä 50-60-lukujen tyyliin elämisestä. tykkään itse myös enempi punakeltaisesta:))

      Poista
  5. Nuo emaliset esineet tuovat minullekkin mieleen ihani muistoja!!! Ja miten käyttökelpoisiakin ne ovat edelleen!!!Kuten esim emalikattilat värjäämisessä...Vanhoissa esineissä kiehtoo ennenkaikkea niiden "tarinat".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukavaa kulla margsan:)) totta, emalikattilat ja ämpärit ovat mitä parhaimpia värjäysastioita, niitä löytyy minultakin useampia. kovasti olen etsinyt myös emalista isoa 30 litran kattilaa, ne tuntuvat olevan kovin hakusessa, pari 10 l kovassa käytössä ja pari vatia myös. juuri nuo tarinat kiehtovat myös itseäni.

      Poista
  6. Niin tutunnäköisiä ämpäreitä. Teräksinen oli lypsyämpäri, kirjava vesiämpäri, jolla vesi kannettiin pirttiin ja koria ämpäri oli myös vesiämpärinä saunassa. hieno valikoima.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ilokseni huomaan, et moni lukijani on maalta kotoisin itseni lailla:)) äidin lypsyämpäri on kadonnut jonnekkin vuosien varrella, nyt en saa mieleeni minkä mallinen se oli, tavallinen emaliämpäri vai ihan oikea lypsyämpäri, missä vain pieni soikea suuaukko toisella laidalla, ei keskellä. malli oli varustettuna myös kahdella erillisellä kahvalla, näin maidon kaataminen siiviläänkin on helpompaa. myös vanhaa maitosiivilää olen muuten kaivannut monasti näissä värjäyshommissa, sellainen jos vastaan tulee, niin yritän ostaa itselleni.

      Poista
  7. Ihania tuttuja ämpäreitä, mummulla oli tuollanen oranssi vesiämpärinä ja meillä taas tuo pilkullinen likaämpärinä.
    Kyllä sitä naiset ennen sai ämpäreitä kantaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. luulenpa et monella ne oli juuri noin, pilkullinen olis munkin mielestä liian tumma vesiäpäriksi. sanoppa muuta kosotäti!

      Poista
  8. Hienoja astioita ja näitä oli joka kodissa silloin ennen. Moni on hävittänyt, onneksi sinä osaat arvostaa näitä ja yleensä vanhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. elän osittain "museossa" sillä erotuksella, et vanhat tavarat ovat jokapäiväisessä käytössä edelleen;)

      Poista
  9. Kun luen näitä ihania postauksiasi niin pääsen vaivatta takaisin lapsuuteeni, tuollaista juuri silloin oli! kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukavaa kuulla sini:)) poimitaan matkaamme ne kaikkein kauneimmat lapsuusmuistot, muista ei niin väliä.

      Poista
  10. Maitotonkat maitokärrissä mentiin niittypellolle lehmiä lypsämään, tämä on jäänyt tosi kivasti mieleen lapsuudestani.. yx maitotonkka on meillä nyt kun miehen kotoa pelastettiin ennen sen myyntiä... pelastettiin myös polkusinger myös.. joka on lapsuuden muistoissa kotoani.. jolloin veli jotenkin sai sormensa sinne neulan alle ja sormesta läpi neula... on minulla muistoja vanhoista jutuista kun niitä alkaa muistella.. on sitten vielä vanha hetakka-juttukin, lapsena jäi varvas sen väliin ja kova huuto siitä tuli, vieläkö hetakkaa löytyy teiltä? niitä ei kovin paljoa enää ole varmaan tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaikenlaista onkin sattunut, ihan hurjalta kuulosti tuo veljesi sormen ompelu kankaan sijaan! pakkohan monen on ollut luopua näistä vanhoista maalaistalojen tavaroista muuton takia, onneksi sinulla on edes muutama muisto pelastettuna. viisi hetekkaa löytyy, meillä nukutaan edelleen hetekoissa kesäaikaan. niissä on ihan hyvä nukkua, kun patjan alla on vanerilevy. tuttu hetekan nitinä silti on kuultavissa;)

      Poista
  11. Meilläkin oli tuollainen samanlainen puna-oranssi ympäri. Likaämpärinä sitä käytettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. emaliastiat olivat käytettyjä, joka huushollissa niitä taisi olla. ovat nykyisin kovin haluttuja taas!

      Poista
  12. Tämä oli kiva postaus. Jokaiselle tutut ämpärit! Mietinpä mitä minulla olisi esitneitä jotka kertoisivat tarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukava kuulla tuulento. jäänpä odottelemaan sinulle rakkaan tavaran tarinaa:))

      Poista
  13. Tuttuja astioita kaikki.
    Kiva lukea kerrontaasi.

    Postauksesi vie muistojen matkalle lapsuuden kotini maa-ja metsätalouden pariin.

    Pienoista hinkiä kutsuimme pääläriksi.
    Tunkion kulmille kaadettavaa laskiämpärä kutuimme solokkuämpäriksi.

    VastaaPoista
  14. mukava kuulla Liplatus. hauskoja nimityksiä teidän alueen murteessa hinkille ja ämpärille. voitiinko solokkuämärin sisältö antaa myös vaikka sijoille ruuaksi? tai kait siat joissain paikoissa saivat myös tunkiota kaivella.

    VastaaPoista
  15. Murteet on hauskoja, harmi kun vuodet karsivat murretta, vaipuu unholaan.
    Olen nuorempana kirjoittanut talteen murre sanoja. Olivat kotisivuillani, mutta nythän sivut ovat piilossa.

    Ei annettu sioille solukkua, siinä kun saattoi olla tiskivettäkin mukana.
    Kuja aita kulki silleen, ettei sika päässyt tunkiolle, vaan metsään johdatti.
    Sialle ja lehmille tehtiin erikseen apetta. Elikkä kuumaa vettä puusaaviin.
    (Olet varmaan nähnyt laudoista koottuja ja metallikehikolla koossa pidettäviä yksi sarvisia saaveja.) Siihen ohrajauhoja (omasta ohrapellosta tehtyä) potun tai muiden juuresten kuoria, saattoipa olla ite juurestakin mukana, vanhoja leivän kannikoita. Kesä aikaan saivat lisäksi herkutella puusta riipimillämme koivun lehdillä, nekin liotettiin kuumaan veteen.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ape ja sen tekeminen on tuttua. olin usein isän mukana laittamassa apetta työhevosellemme, olkea hakattin silpuksi, siihen vähän jauhoja ja kuumaa vettä päälle, jotta oljet pehmenisivät paremmin sulaviksi. hienoa kun olet koonnut murresanoja, vanhat sanonnatkin ovat tosi mainioita, soisi niidenkin säilyvän elävänä kielessämme.

      Poista
  16. Unohdin mainita oljet, niitä oli meijänkin appeessa.

    Vanhoja sanontoja tulee joskus heiteltyä siipalle ihan huvin vuoksi, kyllähän ne naurattaa.;)
    Taisinpa niitäkin kirjata ylös silloin kauan sitten...





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. okei, ajattelinkin jo, et eikö siellä päin olkia käytetty appeessa. mukavaahan se on siippaa naurattaa välillä;)

      Poista