Väri-iloittelua ja tiedonjyviä kaamoksen keskellä

Lauantaina teimme perinteisen ursalaisten syysretken Helsinkiin. Tällä kertaa kohteina oli Ilmatieteenlaitos ja  Amos Rex. Ilmatieteenlaitoksella Kumpulassa saimme kuulla mielenkiintoisen esitelmän avaruussäästä ja ilmatieteenlaitoksen uusimmista avaruusprojekteista. Ennakkotietona kuulimme myös tänään Ilmatieteen laitoksen julkaisemasta tiedotteesta liittyen Pecasus-konsortion avaruussääkeskuksen perustamisesta Ilmatieteen laitokselle Kumpulaan. Nämä Ursan retket ovat aina hyvin mielenkiintoisia ja opettavaisia vaikka minulta ihan eri alan ihmisenä suurin osa menee yli hilseen!

Ilmatieteen laitokselta suuntasimme kohti keskustaa ja Amos Rexin taidemuseota, mikä avattiin vasta elokuun lopulla. Kaikki ovat varmaan huomanneet mediasta, miten hyvän vastaanoton avajaisnäyttely on saanut. Suomessa on ennenkuulumatonta se, että ihmiset jonottavat päästäkseen taidenäyttelyyn! Kun ryhmämme näki sadanmetrin mittaisen jonon Amos Rexin edessä, niin kaikki muut päättivät mennä katsomaan Taidehalliin viimeistä viikonloppua auki olevaa David Hockneyn näyttelyä. Isännän kanssa päätimme jonottaa Amos Rexiin ja yllätykseksemme jonotusaika oli vain ½tuntia, mikä kului mukavassa jonoseurassa todella nopeasti.

Näyttelyesitteen mukaan teamLab on monialainen ryhmä, jonka perusti Toshiyuki Inoko vuonna 2001. 500-henkinen kollektiivi koostuu taiteilijoista, koodareista, insinööreistä, tietokoneanimaattoreista, matemaatikoista ja arkkitehdeistä. Ryhmä tunnetaan immersiivisistä digitaalisista installaatioista, joihin katsoja astuu sisään. Amos Rexin näyttely Massless (vailla massaa) koostuu viidestä teoksesta, jotka kokonaisuutena muodostavat immersiivisen (teoksen maailmaan uppoamisen) ja vuorovaikutteisen taidekokemuksen. 

Kuvassa olen Black Waves installaatioon "uppoutuneena". Aaltojen liike kannatteli ja tunsin ihmeellistä keveyttä, vaikka seisoinkin ihan tukevasti omin jaloin. Kokemus ei ollut lainkaan pelottava, vaikka kuvasta päätellen aallot näyttävät vyöryvän päälleni.

Syystyrskyistä sai siirtyä suoraan Graffiti Nature: Lost, Immersed and Reborn -teokseen.  Teoksessa pääsimme kulkemaan satumaisen kauniissa, unenomaisessa labyrintissä. Meitä ympäröi erilaiset olennot, perhoset, linnut, liskot, leppäkertut, delfiinit ja tuhannet toinen toistaan kauniimmat kukat.

 Kukat kukkivat katsojan seistessä paikoillaan, 

mutta hajoavat kun alkaa kävellä. 

Teos muodostaa ekosysteemin, jossa kaikki ovat toisistaan riippuvaisia ja regoivat niin sisäisiin kuin ulkoisiin ärsykkeisiin. Eläimen syödessä toisen eläimen, se moninkertaistuu. Jos eläin ei hetkeen saa syödäkseen, se  kuolee ja katoaa.

Koskemalla seiniin sai syntymään uusia olentoja.

Lintuja liitelemään, 

kukkia,

 ja aina vaan lisää kukkia. 

Perhoset lisääntyivät siellä, missä kukat kukoistivat.

Jokaisella oli mahdollista lisätä interaktiiviseen installaatioon oma eläin tai kasvi värittämällä valmiita pohjia. Piirustukset skannattiin ja hetken päästä värittämäsi olento syntyi seinälle, mistä pystyi seuraamaan sen elämää installaatiossa. 

 Kukat kuihtuivat,

 pian olin taas syysruskan ympäröimä.  

 Amos Rexin holvikaaren ja suuren kattoikkunan alla sijaitsee päänäyttelyhalli, jossa maanalainen tila ja päällä vilkkaana vilisevä kaupunki yhdistyvät. Tähän tilaan oli suunniteltu Vortex of Light Particles - installaatio. Installaatio ei ole vain sovitettu tilaan, vaan kokonaan tämän tilan muodon luoma. 

 Teoksessa veden virtaus on kohdennettu samaa pistettä kohden, 

holvikaaren kattoikkunaan. 

Näin muodostuu pyörre tilan korkeimpaan kohtaan. 

Näyttelytilan lattialle oli asetettu makuualustoja.Monet kävijät nauttivat vedenvirtaavasta liikkeestä selällään maaten. Minulle teoksesta tuli ennemminkin mieleen revontulien leiskunta. Ehkäpä siihen vaikutti osaltaan myös tutustumiskäynti Ilmatieteenlaitoksella. Teokseen oli hyvää aikaa tutustua, sillä seuraavaan reaaliaikaisesti toteutettavaan installaatioon oli melkoinen jono, koska esitykseen otettiin kerrallaan vain 30 katsojaa. 

Crows kuvataan näyttelyesitteessä vuorovaikutteiseksi digitaaliseksi tilateokseksi, joka herättää katsojassa voimakkaan tunteen ymäröivästä varisparvesta. Varikset ovat kolmijalkaisia. Itäaasialaisessa mytologiassa kolmijalkainen varis edustaa aurinkoa ja symboloi myös ohjausta. Teoksessa nämä myyttiset linnut kuitenkin ennemminkin harhauttavat katsojaa, kuin ohjaavat. Lintujen nopea liike hämärtää seinien ja lattian välistä rajaa, sekä luo illuusion tilan yhteen liukenemisesta ja painottomuudesta.

Teos ilmentää elämän syklistä luonnetta ja luonnon katoavaista kauneutta. Varikset lentävät virtuaalisessa tilassa jättäen jälkeensä valopolkuja. Lopulta linnut muuttuvat kukiksi. 

Minua hieman jänskätti aluksi osallistua tähän teokseen. Silmiini nousi kuvia Hitchcockin Linnut elokuvasta! Turhaan jännitin taas kerran. Ei pitäisi antaa liian suurta valtaa vilkkaalle mielikuvitukselleen;)

Tämänkin nautinnollisen taide-elämyksen pääsymaksu oli maksettu jo etukäteen. Innostuin hankkimaan museokortin, kun tyttäremme pyysi sellaisen itselleen. Hoksasin sen olevan itsellenikin kannattava hankinta. Voin suositella museokorttia muillekin lämpimästi. Olisi varmaan mieluinen joululahja kulttuurinälkäisille tai voisihan sen laittaa vaikka omaan joululahjalistaan;)