Emäntä vaivasi taikinan, ensin voimakkaasti härkimellä vatkaten, lopuksi käsin vaivaamalla. Luulenpa, et minulle tulee ensimmäistä omaa taikinaa tehdessäni ongelmaksi se, kuinka paljon lisään jauhoja taikinaan alustusvaiheessa. Ei kuulema ole suurta haittaa, jos taikinasta tulee vahingossa liian paksua, sitä voi pehmentää lisäämällä lämmintä vettä joukkoon.
Vaivaamisen lopuksi taikina "siunataan" vetämällä pinnalle risti. Taikinan turpoamista on helppoa seurata ristin leviämisestä. Kun risti levenee tai häipyy lähes näkymättömiin, on taikina noussut sopivasti leipomista varten.
Kannella peitetty taikinatiinu siirrettiin lämpimään paikkaan kohoamaan. Samalla kohenneettiin uunia, tarvittaessa tässä vaiheessa voi vielä lisätä hieman puita. Hyvä niksi arinan liiallista kuumenemista estämään, on laittaa kerros kuvalehtiä puiden alle. Naapurin emännälle tuli mieleen pippojen paistaminen lapsuuden kodissaan. Ennen pippojen uuniin laittamista, sinne heitettiin raavisuolaa. Uunista kuului kuulema melkoinen ropina, suolan viskautuessa vasten seinämiä. Itse laitan sähköuunin metalliritilän pulla- tai mustikkapiirakkapellin alle, näin pohja ei pala niin herkästi.
Koivuvihta on laitettu kostumaan valmiiksi. Sillä puhdistetaan arina hiilien poistamisen jälkeen uunista. Naapurin uunissa hiilet työnnetään uunin takaosasta alas hiilikuiluun. Viinasillan leivinuunissa hiilikuilu on uuninluukun edessä. Molemmat uunit on muuten saman, oman kylän muurarin tekemät.
On muuten oma taitonsa ajoittaa uunin lämmitys ja taikinan tekeminen niin, että uuni ehtii tasaantua sopivaksi ennen leipien paistamisen aloittamista. Naapurin emäntä osaa ajoituksen ja niinpä pääsimme pyörittelemään leipäkakkuja heti arinan puhdistamisen jälkeen. Homma näytti varsin helpolta, mutta itseltänipä ei kakkujen muotoilu niin vain onnistunutkaan. No, harjoitus tekee tässäkin asiassa vasta mestarin;) Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun jo 28 leipäkakkaraa oli pyöritelty ja nostettu leivinlaudoille liinojen alle nousemaan.
Hyvin nousseet kakut paineltiin. Reiän leipiin voi tehdä vaikka maitolasilla, minulla matkassa oli Viinasillan vanha sarvi. Sillä on äitinikin rei'ät tehnyt ja ajatus lämmitti kovasti mieltäni. Mieleeni muistui myös, kuinka äitini pyysi minua aina viemään talon parhaalle lypsylehmälle, Tähikille, muutaman rei'istä jääneen taikinapalan. Tänäin niistä tehtiin pikkuleipäsiä laittamalla kaksi yhteen.
Kohotetut ja haarukalla pistellyt leivät nostettiin käsin leipälaudalle uuniin laittamista varten. Minulta leivän nostaminen ei sitten onnistunut kuinkaan, jokaista tuli enemmän tai vähemmän uudelleen muotoiltua;)
Mikään ei voita vasta paistettua ruisleipää ja lasillista kylmää maitoa...tai ehkäpä sittenkin kesän ensimmäisistä mustikoista vehnätaikinaan leivottu mustikkapiiras sentään vie:))
Tänäin kuitenkin maailman parhaimmalta maistui tuore ruisleipä voin ja kylmän maidon kera. Nautinnon kruunasi vielä päivän Itä-Häme:))
Voi mikä postaus leivän valmistuksesta. Minäkin teen ruisleipää hapattamalla, mutta ei minulla ole noin hienoja välineitä. Katselin aivan ihastuksissani ja tämä loppukuva sai veden kielelle. Nyt minun on kysyttävä tämä tyhmä kysymys: Mitä sinä et osaa? :-DDD
VastaaPoistaKyl ruisleipätaikinan voi tehdä vaikka muovisaavissa, ei tämä sinänsä varmaan mikään välinelaji ole;) mulla nää perinnejutut ovat vain tulleet ajan myötä kovin tärkeiksi, joten kaivelen tallista esille talon vanhoja työvälineitä. naapurustosta löytyy vielä eri alojen taitajia, joten saan oppia kädestäpitäen:)) ihmettelet mitä en osaisi, paljonkin on vielä sellaisia juttuja, mitä haluaisin oppia esim tuohityöt ja nahan parkitseminen perinteisesti kasveilla on seuraavaksi listalla, koska toteutuu, sitä en viel tiedä;)
PoistaIhan tuli vesi kielelle tuosta leipätarinastasi! Joskus olen yrittänyt ruisleivän tekoa, mutta en ole ollut kovinkaan tyytyväinen lopputulokseen....
VastaaPoistase taisi olla vähän tarkoituskin;)sähköuunissa ei ruisleivän paitaminen oikein onnistu, siitä on mullakin kokemuksia. jos vain sinulla on leivinuuni käytettävissäsi, niin kannattaa yrittää uudemman kerran. nyt muuten on oikea ruisleivän leipomisbuumi meneillään, Martat, luomu- ja matkailutilat sekä monet kansalaisopistot pitävät kursseja koko ajan.
PoistaMielenkiintoinen ja hieno postaus. Eikä tämän arvoa yhtään vähennä se, etten minä voi herkullista leipääsi syödä. Jo katselusta sai suuren nautinnon ja tuli lapsuus mieleen.
VastaaPoistaKiva kun nautit Uuna:))
PoistaOi, aivan upea postaus kuvien kera. Ihan kuin olisi ollut mukana leipää tekemässä :)
VastaaPoistablogistanian ihmemaassa pääsemme osallisiksi kaikkeen mielenkiintoiseen:))
PoistaSamaa mieltä! Aivan ihanan nostalginen postaus! Minullakin on tallessa anopin sarvi...(sii, no...höh...) jolla ennenvanhaan tehtiin reikä leipään!
VastaaPoistaAiniin, meinas ihan unohtua. Sinulle on tunnustus blogissani!
Mukava kuulla Sini, pidä sarvi visusti tallessa, se on oikea aarre mielestäni.
Poistatulen hetimiten piipahtamaan:))
Ihan vesi herahti kielelle, kuten muillakin! Taisi tulla talvivarasto täyteen naapuriemännän kanssa. Ruisleipä vaatii sen juuren, ollakseen hapab. Ja tietysti risti taikinan päälle, kuten äitikin teki.
VastaaPoistaTuore ruisleipä on todella herkullista:) talvivarastoon ei näistä leivistä vielä riitä, olen vienyt tapani mukaan lämpimäisiä ystäville. äsken tallilta tullessani laitoin jo uuden taikinan hapantumaan ja huomenna on siis taas leipomispäivä:))
PoistaNälkähän tästä tuli, vaikka juuri iltapalan sain vasta syötyä. :) Herkullisen näköisiä. Itseni tekisi mieli opetella leipomaan ruisleipää ja kaikennäköistä muutakin perinneleivonnaista, mutta se opettaja uupuu. Leivinuuni tuossa olisi, mutta liian vähällä käytöllä se on ollut täällä :/
VastaaPoistaSinulla on kova kuuri meneillään ja näkönälkä iskee varmaan vähemmästäkin;)
PoistaLeivinuuni jos löytyy, niin uskonpa sen opinkin löytyvän jostain. netistä löytyy melko mukavasti erilaisia perinneleipomisen, erityisesti ruisleivän, kursseja ihan jo googlettamalla. tai kysyppä vaikka naapurista, niin kuin itse tein, useimmiten apu löytyy lähempää kuin uskommekaan!
Tähän juttuun pitää palata, kun oma uunin opettelu on ruisleipä asteella! Olipa kivasti kerrottu leipäoppi!
VastaaPoistamukavaa kuulla, et sinullakin saman suuntaisia suunnitelmia:)) eniten minäkin jänskätin sitä, miten saamme isännän kanssa uunin lämmitettyä niin, et leivät paistuu sopivasti eivätkä pala. samoilla lämmöillä paistoin muuten kaalilaatikonkin päiväruuaksi. isäni koetti opettaa minulle viime vuosinaan, miten erilaiset puut tuottavat erilaisen lämmön uuniin esim matala paistolämpö saadaan lepällä ja kipakka korkea koivulla. usein mietin, miten paljon tätä hiljaista tietoa on jo joutunut nurmen alle...
PoistaMikään ei voita vasta paistettua ruisleipää ja lasillista kylmää maitoa, ei edes mustikkapiirakka. Ja se tuoksu! Tulee mummoa ikävä. Kiitos aivan ihanasta postauksesta ja mainioista kuvista!
VastaaPoistatodella mukavaa kuulla Vallaton mummeli:)) ulos saakkahan se tuoksu levisi, naapuritkin saivat nauttia siitä ja toki vein maistiaisetkin vanhan tavan mukaisesti. taidan olla vähän lesokin, kun sain ison urakan tehdyksi
Poistaps tervetuloa lukijakseni:))