Löysin eilen kuusensuomuorakkaita (Sarcodon imbricatus) ollessani lenkillä Helmin kanssa Satumetsässä. Otin vain suurimmat ja jätin joukon pienempiä vielä kasvamaan. Kuusensuomuorakaskin on kohtuullisen hyvä värisieni, mutta himoitsen väripataani erityisesti männynsuomuorakkaita (Sarcodon squamosus), koska siitä on mahdollista saada myös sinisiä ja sinivihreitä värejä villaan ruskeiden sävyjen ohella. Aamulla siis suunnistin Helmin kanssa mäntyvaltaiseen metsään, missä ratsastan paljon ja tiedän sen vuoksi sen hyvät sienipaikat.
Yhtä ainoaa orakasta ei vielä vastaani tullut, sen sijaan löysin korillisen samettijalkoja (Tapinella atrotomentosus), mistä olen erittäin tyytyväinen.
Viime viikolla metsässä käydessäni samettijalat olivat vielä melko pieniä, mutta nyt niillä oli jo kokoa ja näköä riittämiin. Löysin paljon myös erilaisia seitikkejä sekä tämän syksyn ensimmäiset purppuravalmuskat (Tricholomopsis rutilans).
Värisienten lisäksi ruokasienikoriini kertyi supiksia ja löysinpä pari litraa kanttarellejakin. Supikset ovat kieltämättä melko nahistuneita, joten iltapäivällä alkanut sade oli enempi kuin tervetullut. Kanttarellit olivat sen sijaan erittäin hyviä. Lämmin ilma ja runsas yökosteus on näemmä saanut uuden kanttarelli sukupolven putkahtamaan esille. Pari päivää onkin taas sitten syöty sieniä eri muodoissaan, kun pakastin pullistelee jo entisistä:))
Iltapäivä kului sateen ropinaa kuunnellen rattoisasti sisähommissa. Isäntä on vyyhtinyt värjäämiäni lankoja ja itse olen pikku apulaisteni kanssa kirjoittanut ja kiinnittänyt vyötteitä vyyhteihin.
Jöntte kisu valtaa helposti sylin aina istahtaessani,
pikkuisella on varmaan ikävä omaa emäntäänsä, opiskelijatyttöämme.
Helmi yrittää selvästi vietittää, et hänkin haluaisi syliin!
Hyvän sieni sadonhan kuitenkin löysit, nyt täälläkin vähän satelee, jospa pian saisi aikaiseksi edes kerran käydä itsekin kiertelemässä korin kanssa! Syliisi on mukavasti tunkua;D
VastaaPoistaluulenpa et loppuviikosta kannattaa lähteä katselemaan korin kanssa, jos ilmat jatkuvat näin lämpiminä ja saadaan sadetta sienikausi jatkuu pitkälle syksyyn, joten ehdit varmaan hyvin viel sieniretkelle:))
PoistaKivasti värjäyssieniä olet saanut, minä olen muutamia lisää noita männynsuomuorakkaita löytänyt edellisten lisäksi, pitäisi punnita, niitä on jo tosi mukavasti, keräämäni samettijalat ovat kuivumassa ja niitäkin mukavasti. Iso satsi vielä verihelttaseitikkiäkin odottaa korissa.... niitä löytyy tosi mukavasti täältä.
VastaaPoistatäällä männynsuomuorakkaat ilmestyvät vasta vähän myöhemmin kuin kuusensuomuorakkaat, joten luultavasti parin viikon päästä jo niitäkin alkaa löytymään. suomuorakkaiden, kuten useimpien muidenkin sienien väriainemäärät lisääntyvät sienen vanhetessa, joten mikään kiire ei niiden poimimiseen viel ole. veri- ja verihelttaseitikkejä löytyy täältäkin joka sienireissulla, joten mukavat määrät niitäkin jo kuivumassa.kyl meidän kelpaa ArmiL värjäillä talven mittaan ihania lankoja;)
PoistaSormet ja mieli syyhyäisi vielä sienivärjäykseen. Täälläpäin on tosi vähän sieniä, kun kesän ja syksyn aikana ei sadetta ole nimeksikään saatu. Harmittaa, koska sienillä saadut värit ovat väreiltään erilaisia kuin muilla kasveilla.
VastaaPoistaMukava, että sinä (vaiko Helmi?) olet onnistunut sieniä löytämään.
totta, sienivärit ovat kauniita ja myös hyvin kestäviä, joten värjään niillä mielelläni. Helmi on aina mukanani sieniretkillä, mut pahus kun se ei ole oppinut etsimään sieniä;)
Poistaps jos haluat voin myydä sinulle jnkv kuivattuja verihelttaseitikkejä päivän hintaan. ta yhteyttä sähköpostilla halutessasi.
Jos löydät männynsuomuorakkaita, niin pistä paikka muistiin ja käy hakemassa ne pois vasta aikaisintaan lokakuun puolenvälin jälkeen, mielummin marraskuulla, jollei vain ole tullut lumia ennen sitä. Mitä pidempään ne saavat olla ja mädäntyä maassa, sitä todennäköisempää on että niihin on ehtinyt muodostua sinisiä väriaineita.
VastaaPoistaaivan, kiitos vinkistä Leena:) lähimetsissä sienestäessäni jätänkin usein sienet viel kasvamaan, mut jos kuljen tuol Takamailla, niin silloin kyl kerään jo nuorempanakin, mut käyn sienessä toki aina lumientuloon asti.
PoistaNiistä nuorista tai vaikka olisi täysikokoisia mutta vielä hyvännäköisiä, ei tule kuin ruskeaa (mikä on sinänsä tietysti ihan hyvä väri ja vaikka pohjaväriksi jollekin muulle) tai hyvin vaaleaa sinivihertävää. Kunnon sinisiä tulee vain vanhoina kerätyistä, tämmöinen kokemus mulla on tullut.
Poistaitse en ole aiemmin koskaan värjännyt männynsuomuorakkailla, mutta tutkin Lundmarkin & Marklundin sienivärjäyskirjaa ja sen perusteella sienet voisi kerätä jo aiemminkin ja kuivata ja silti niistä saisi toisesta keitosta alkaen sinistä kun ekassa liemessä on värjätty ruskeaväriaine (atromentiini) liemestä pois. kirjankin mukaan vanhoissa, jo ylikasvaneissa sienissä on eniten väriaineita. ilmeisesti kuitenkin riittävä määrä kuivattuja täysiaikaisia sieniä riittää antamaan myös toisesta värjäys kerrasta alkaen sinistä, kirjan aluna+viinikivi puretetut näytelangat värjätty 500 g kuivattuja sieniä, pH 9. mielenkiintoista, kunpa löytäisin tänä syksynä myös männynsuomuorakkaita!
PoistaJoo, mä olen lukenut tuon saman, mutten itse ole onnistunut.
Poistajos onnistun löytämään männynsuomuorakkaita, niin teen vinkkisi mukaan eli jätän ainakin osan kasvupaikalleen ja osan kerään täysiaikaisina kuivumaan. kaikenlaiset kokeilut kiinnostavat aina!
PoistaSinulla on kyllä mahtavat sienimaastot lähettyvillä!! Tuo Leenan kommentti oli myös kiinnostava, ja muistelen lukeneenikin jostain, että männynsuomuorakkaat saavat mieluusti olla "ylikypsiä"".
VastaaPoistaMielenkiinnolla jään odottelemaan värjäystuloksia......
aika monen sienen kohdalla on juuri näin, et hieman "ylikypsässä" on enempi väripigmenttejä kuin nuorissa yksilöissä. Ilmeisesti sienen pakastaminen tai kuivaaminen vaikuttavat myös väripigmenttien kehittymiseen jollain tavoin, koska niillä on eroa tuoreilla sienillä värjättyihin. tuoreiden sienten tarvetta on välillä kovin vaikeaa arvioida, kun niiden vesipitoisuus voi vaihdella suurestikkin. suomuorakkaista on mielenkiintoisia värjäyskokeiluja ja osittain ilmeisesti sen vuoksi, että kuusen- ja männynsuomuorakkaita ei ole erotettu toisistaan. muuten tuo edellisessä kommentissani mainitsema ruotsalaisten Lundmarkin & Marklundin tekemä kirja on mielestäni erittäin hyvä, on harmi ettei sitä ole saatu käännettyä suomeksi. kirja on helppotajuisesti kirjoitettu ja jos osaa vähääkään ruotsia sen kanssa kyl parjää.
PoistaSienivärjäykseen haluasin perehtyä, kun aikaa ois ylimäärästä. Siksi luenkin aina mielenkiinnolla näitä postauksia joissa on kerrottu siitä. Tästäkin postauksesta opin, että käyn kerään ne muutamat suomuorakkaat (joita olen katsellut jo pari viikkoa sillä silmällä, että saisko nuista jotain väriä) pois tuolta tien vierestä kuleksimasta. :)
VastaaPoistakannattaa käydä poimimassa ja kuivata vastaisuuden varalta. kuivatut sienet säilyvät hyvin, joten joskus kun siul on enempi aikaa, niin voit käyttää ne. esim. kuivatut orakkaat on ihan hajuttomia ja voit säilyttää niitä vaikka paperipussissa. itsekkin laajennan pikku hiljaa repertuaariani sen mukaan kun opin tuntemaan uusia värisieniä ja tietty et löydän niitä;)
PoistaKuusensuomuorakkaat näyttävät herkullisilta. Ovatko ne syötäviä ?
VastaaPoistaHienoa satoa sekä syötäväksi että värjäykseen. Metsä on antelias sinulle.
oma vanha Mauri Korhosen sienikirja luokittelee suomuorakkaat lähes kelvottomiksi ruokasieninä, koska nuorien sienten maku lähes mieto ja vanhemmiten karvas. nykyisin ne kyl näköjään luetaan ruokasieniin, mut itse kyl kerään vain vaaleaorakkaita ruokasienikoriini, ne ovat nuorina herkullisia. rusko-orakkaatkin menettelee paremman puutteessa, mut säilömään niitä en rupea, pannulla menevät joukon jatkona.
PoistaKuusensuomuorakkaita on ollut myös meitin lähistöllä. Muistaakseni en oikei onnistunut väriä niistä saamaan, siispä odotankin tuloksiasi. No minäpä tein niistä silloin paperia.
VastaaPoistakuusensuomuorakkaita pitää olla melko paljon suhteessa lankaan, ohjeissa näkyy suositus olevan kuivattuja sieniä 4x langan paino. suomuorakas kausi on vasta alkamassa, joten menee viel aikaa ennen kuin sasn kerätyksi tarpeeksi sieniä värjäyksiä varten.
Poistano eihän ne lainkaan hukkaan menneet sitten!
Pitää vissiin hommata sienikirja, sillä jotain tuollasen näkösiä sieniä keräsin takapihalta kottikärryllisen ja vein metsään, hups
VastaaPoistaHelmi on selvästi sylikoira:))
ei näitä "siilisieniä" voi oikein muihin sekoittaa. nimensä mukaisesti kuusensuomuorakas on kuusen mykorritsasieni (juuristosieni) ja männynsuomuorakas männyn. eli siitä millainen puusto takapihallanne kasvaa, voit päätellä melko tarkasti kummasta lajista on kyse. selvin tuntomerkki on lakin keskusta, kuusensuomuorakkaalla syvä kuoppa, männynsuomuorakkaalla lakin keskus tasainen.
PoistaHelmi kuvittelee edelleen mahtuvansa syliini, usein röhnöttää puoliksi sylissäni tai tunkee niin liki kainaloon, et mitään muuta ei saa tehdyksi kuin rapsutella Helmiä;)
Sielläkö sataa? Meillä on sateet olleet tiukassa, pilveilyä on, mutta ei sadetta. Eikä siis sieniäkään, siis niitä joita minä osaisin ja haluaisin käyttää ruoan valmistukseen. Vähänlaisesti näyttää olevan muitakin sieniä.
VastaaPoistaNyt olen pikkuisen Helmin puolella, sinun on laitettava sylivuorot, ettei Jönnte kokonaan syliäsi omi. Siis ehdotan, että ainakin Helmin pää ja kenties etutassut pitää sopia syliisi.
eilen ja tänään on sadellut välillä enempi välillä vain tihuuttaen. sen verran on ollut poutaakin, et joka päivä ollaan sienimetsään päästy. onko sienikurssi jo alkanut? kantsii mennä vaik nyt ei sit sieniä olisikaan pahemmin, oppi ei ojaan kaada;)
Poistakyl Helmi osaa puolensa pitää!