viimeinen pisara lakkakääpämaljasta
mielen täyttää kangastukset
maa polttaa jalkojen alla
huulet halkeilevat
ilma väreilee
kahvin tuoksu
leijailee alakerrasta
kissa lämmittää jalkojani
mieleni huoneet valtaa onni
aurinko kimmeltää kastepisaroissa
Maa ei ole saanut vettä aikoihin.
VastaaPoistaKauniisiin kuviin sopii hyvin sykähdyttävä runosi.
täällä oli pitkiä poutajaksoja kesällä, savipellot halkeilivat kuivuuttaan kuin autiomaassa ikään, siitä lähti idea liikkeelle tällä kertaa;)
Poistakaunista ja herkkää :)
VastaaPoistakiittäen:))
PoistaKaunista ja oivaltavaa!!!
VastaaPoistalöysin eilen lakkakääpiä sieniretkellä, ne eivät päädy väripataan vaan antamaan eliksiiriä päivään;)
PoistaKuivan kuivassa maassa oli viimeinen pisara jo kauan sitten tullut... uutta pisaraa odotellessa
VastaaPoistanyt on jo sadettakin saatu riittämiin
PoistaLupiini voi muutaman pisaran luovuttaa halkeilleelle maalle.
VastaaPoistaniinpä!
PoistaKuiva maa janoaa kimmeltäviä pisaroita...
VastaaPoistakuiva maa kuihtuneen ihmisen tavoin janoaa virkistävää nestettä
PoistaUpeat luvat, joita runosi jatkaa juuri sopivasti. Sanat soljuvat somasti ja kuivunut mieli saa sopivasti kostuketta luonnon maljasta.loksahtavat
VastaaPoistajuuri niin, lakkakääpäjuoma on virkistävää;)
PoistaUpeaa
VastaaPoistaluonto inspiroi;)
PoistaKaunista ja tunnelmallista!
VastaaPoistatunnelmaa unesta valvetilaan
PoistaIhanasti tunnelma vaihtuu runossa, samoin kuin kuvissa!
VastaaPoistatavoitit ajatukseni:))
PoistaKaunista!!!
VastaaPoistakiittäen:))
PoistaHieno kokonaisuus! Etenkin ensimmäisen säkeen sanat saavat mielen värisemään. Olet tavoittanut aidon tunnelman sekä sanoilla että kuvalla.
VastaaPoistalakkakäävällä on juuri sellainen;)
Poistaps huomasitko, et vietimme juuri merkkipäivää?
Voi, niin tosi kaunis runo, sykähdyttää mieltä!
VastaaPoistakaunis kiitos, olipa mukava yllätys Harakka, tervetuloa taasen blogistaniaan:))
VastaaPoistaRuno ja kuva käsikädessä, kuin tiimalasissa. Hieno toteutus.
VastaaPoistamukavaa kun huomioit tiimalasin muodon, ajan kulun, uusi aamu vapautti unen kuristavasta otteesta
PoistaUpea tuo ylempi kuva, viimeisen pisaran aika on ollut jo kauan sitten.
VastaaPoistasavimaa halkeilee pitkän poutajakson aikana synnyttäen mielenkiintoisia "kanjoneita", itsekkin pidän kovin tuosta kuvasta
PoistaKaksi hienoa kuvaa, kahdesta hienosta säkeistöstä koostuva runo, hienot kontrastit - siis kerrassaan hieno kokonaisuus!
VastaaPoistakaunis kiitos kommentistasi Careliana, mukavaa kun pistäydyit, tervetuloa toistekkin:))
Poista♥todella kaunis postaus!
VastaaPoistanää valokuva- ja runotorstain haasteet on hauskoja, saa vähän hommia aivonystyrätkin välillä;)
PoistaLuulin että olet lomalla, jossain autiomaassa :)
VastaaPoistaKivoja kuvia !
hauskaa, voisi ollakkin aikamoinen elämys matkata vaik Saharan halki. yksi tuttavamme on sellaisenkin reissun tehnyt, valokuvista päätellen hiekkadyynit ja keitaat olivat upeita;)
PoistaHetkestä toiseen, helteisestä kesästä syyssateisiin ja tunnelmalliseen tähän hetkeen. Hyviä kontrasteja sanoin ja kuvin.
VastaaPoistaBlogisi taitaa olla erittäin tomera 1-vuotias näihin aikoihin. Onnea sille.
aika kuluu, hiekka tiimalasissa valuu omaan tahtiinsa, omista toiveistamme huolimatta. kiitos, kiitos, viime viikolla tosiaan vietimme synttäreitä, kävimme sen kunniaksi syömässä kasvisravintolassa;)
PoistaPisaroiden puute pistää miettimään...
VastaaPoistapuute vedestä on vakava ongelma, kansainvälisestikkin
PoistaHyvin käyvät yksiin, kuvat ja sanat!
VastaaPoistakaunis kiitos palautteestasi Hilbert:))
PoistaRikkaruohot kasvaa ilman pisaraakin ;-) Hieno runo aiheeseen.
VastaaPoistavälillä todella siltä tuntuukin! mukavaa kun jätit kommentisi Nikitan.
Poista