perjantai 27. syyskuuta 2013

Valokuva- ja runotorstai Viimeinen pisara

 viimeinen pisara lakkakääpämaljasta 
 mielen täyttää kangastukset 
 maa polttaa jalkojen alla 
 huulet halkeilevat  
 ilma väreilee

kahvin tuoksu
leijailee alakerrasta
kissa lämmittää jalkojani
mieleni huoneet valtaa onni 
aurinko kimmeltää kastepisaroissa 

Syksyisestä torstaista inspiroituneena valokuva- ja runotorstain 296. haasteena on pisarat.
Pisarakuvia lisää täällä ja pisararunoja täällä.

44 kommenttia:

  1. Maa ei ole saanut vettä aikoihin.
    Kauniisiin kuviin sopii hyvin sykähdyttävä runosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täällä oli pitkiä poutajaksoja kesällä, savipellot halkeilivat kuivuuttaan kuin autiomaassa ikään, siitä lähti idea liikkeelle tällä kertaa;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. löysin eilen lakkakääpiä sieniretkellä, ne eivät päädy väripataan vaan antamaan eliksiiriä päivään;)

      Poista
  3. Kuivan kuivassa maassa oli viimeinen pisara jo kauan sitten tullut... uutta pisaraa odotellessa

    VastaaPoista
  4. Lupiini voi muutaman pisaran luovuttaa halkeilleelle maalle.

    VastaaPoista
  5. Kuiva maa janoaa kimmeltäviä pisaroita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuiva maa kuihtuneen ihmisen tavoin janoaa virkistävää nestettä

      Poista
  6. Upeat luvat, joita runosi jatkaa juuri sopivasti. Sanat soljuvat somasti ja kuivunut mieli saa sopivasti kostuketta luonnon maljasta.loksahtavat

    VastaaPoista
  7. Ihanasti tunnelma vaihtuu runossa, samoin kuin kuvissa!

    VastaaPoista
  8. Hieno kokonaisuus! Etenkin ensimmäisen säkeen sanat saavat mielen värisemään. Olet tavoittanut aidon tunnelman sekä sanoilla että kuvalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lakkakäävällä on juuri sellainen;)
      ps huomasitko, et vietimme juuri merkkipäivää?

      Poista
  9. Voi, niin tosi kaunis runo, sykähdyttää mieltä!

    VastaaPoista
  10. kaunis kiitos, olipa mukava yllätys Harakka, tervetuloa taasen blogistaniaan:))

    VastaaPoista
  11. Runo ja kuva käsikädessä, kuin tiimalasissa. Hieno toteutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukavaa kun huomioit tiimalasin muodon, ajan kulun, uusi aamu vapautti unen kuristavasta otteesta

      Poista
  12. Upea tuo ylempi kuva, viimeisen pisaran aika on ollut jo kauan sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. savimaa halkeilee pitkän poutajakson aikana synnyttäen mielenkiintoisia "kanjoneita", itsekkin pidän kovin tuosta kuvasta

      Poista
  13. Kaksi hienoa kuvaa, kahdesta hienosta säkeistöstä koostuva runo, hienot kontrastit - siis kerrassaan hieno kokonaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaunis kiitos kommentistasi Careliana, mukavaa kun pistäydyit, tervetuloa toistekkin:))

      Poista
  14. Vastaukset
    1. nää valokuva- ja runotorstain haasteet on hauskoja, saa vähän hommia aivonystyrätkin välillä;)

      Poista
  15. Luulin että olet lomalla, jossain autiomaassa :)
    Kivoja kuvia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hauskaa, voisi ollakkin aikamoinen elämys matkata vaik Saharan halki. yksi tuttavamme on sellaisenkin reissun tehnyt, valokuvista päätellen hiekkadyynit ja keitaat olivat upeita;)

      Poista
  16. Hetkestä toiseen, helteisestä kesästä syyssateisiin ja tunnelmalliseen tähän hetkeen. Hyviä kontrasteja sanoin ja kuvin.
    Blogisi taitaa olla erittäin tomera 1-vuotias näihin aikoihin. Onnea sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aika kuluu, hiekka tiimalasissa valuu omaan tahtiinsa, omista toiveistamme huolimatta. kiitos, kiitos, viime viikolla tosiaan vietimme synttäreitä, kävimme sen kunniaksi syömässä kasvisravintolassa;)

      Poista
  17. Pisaroiden puute pistää miettimään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. puute vedestä on vakava ongelma, kansainvälisestikkin

      Poista
  18. Hyvin käyvät yksiin, kuvat ja sanat!

    VastaaPoista
  19. Rikkaruohot kasvaa ilman pisaraakin ;-) Hieno runo aiheeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. välillä todella siltä tuntuukin! mukavaa kun jätit kommentisi Nikitan.

      Poista