Kuluneella viikolla Kuralan Kylämäessä, elävän historian kylässä Turussa, on voinut perehtyä muinaistekniikoihin Kokeiluverstaalla. Alueella on jo 25 vuoden ajan tehty kokeellista arkeologiaa, vuosien saatossa tehdyistä projekteista oli koottu myös näyttely Kokeiluverstaan tiloihin. Museoesitteen mukaan kokeellinen arkeologia tarkoittaa menneisyyden työmenetelmien ja aineellisen kulttuurin tieteellistä tutkimusta kokeilemalla. Muinaisviikon toteutuksesta vastasivat Turun museokeskuksen henkilökunnan lisäksi Mynämäen käsi-ja taideteollisuusopiston muinaistekniikan osasto, WaruSeppäin kilta, Kaarle Knuutinpojan jousiampujat, Kuttelo-kivikauden toimintaryhmä, Suomen primitiivitaitojen seura ry, Muinaistaitoyhdistys Ukonvakka ja lukuisa joukko muinaistekniikan ammattilaisia ja harrastajia.
Tarjolla oli paljon mielenkiintoista, kaikkeen ei aikaa riittänyt. Lauantaina tehtiin Kuralan huopa suomenhevosen, Amalian avustuksella. Kuvassa Amalia vetää perässään telaa, jonka ympärille yhteistoimin tehty huvutustyö on rullattu.
Amalian omistajan, Raili Selinheimon ja museokeskuksessa työskentelevän taideohjaaja Tea Langhin opastuksella osallistuin muinaistekniikan opiskelijoiden ja muutaman muun näyttelyvieraan kanssa Kuralan huovan tekemiseen. Ristinurkkaus on oma kädenjälkeni huopaan.
Työn kuluessa villaa kasteltiin lämpimällä mäntysaippuavedellä useamman kerran.
Huovutusta varten työ kierrettiin onton rautaputken ympärille ja rulla sidottiin tiukasti. Rullan kiinnittäminen Amalian kärryjen perään olikin tarkkaa hommaa, jotta rulla pyörisi tasaisesti.
Amalia veti kilometri kaupalla huoparullaa Kuralan kauniissa maalaismaisemissa. Takana kulkijat vahtivat, ettei rulla päässyt sotkeutumaan kärryn pyöriin alamäissä tai käännöksissä.
Välillä rulla avattiin ja tarkistettiin huopumisen edistymistä sekä käännettiin huopa ympäri tasaisen huopumisen varmistamiseksi molemmin puolin.
Amalialla oli lakisääteiset juoma- ja ruokailutauot. Museoväen toimenkuva on välillä melko laaja, kuten kuvasta näkyy;)
Tea ideoi huovutustanssit ja puhallinsoitintyöpajan pillipiipari Minna Hokka innostui säestämään tanssijoita paimenhuilulla. Aloitettiin Yksi pieni elefantti marssii näin sävelten kera! Minnan kotisivuilta löytyy äänitteitä lisää, esim. unohtumattoman päivän iltana voisi hyvin kuunnella Unohtumaton ilta kappaletta nynnypillillä soitettuna;)
Tanssijoiden väsyttyä Amalia valjastettiin taas uudelleen kärryjen eteen huoparullaa vetämään. Sillä aikaa minulla oli hyvää aikaa tehdä karhunputkipilli isännälle tuliaisiksi.
Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut muinaispuvun tekemistä. Sisareni teki itselleen kansallispuvun -90-luvulla ja jo silloin ajattelin, et joku päivä teen muinaispuvun, koska sillä olisi minulla enempi käyttöä. Joko nyt aika olisi kypsä? Istuin muinaistekniikkaa opiskelevan Päivin oppiin tekemään rautakautisen naisen alusmekon (-paidan) pienoismallia. Päivi pitää kissapiianoma blogia, olenkin tutustunut häneen blogistanian kautta ja nyt oli mukavaa tavata. Iltapäivän aikana ehdin ommella vain alusmekon, vaippahametta eli peplosta varten Päivi leikkasi minulle kotiinviemisiksi kangaspalan. Netistä löytyy mukavasti ohjeita muinaispuvun tekemiseen esim. Elävä keskiaika ry:n sivustolta löysin Satu Salon (Serafina de Castillon) tekemät selkeät ohjeet, joista löytyy kaavat ja ohjeita myös materiaalien valinnasta. Mielenkiintoista on lukea myös Jenny Kangasvuon Oulun Yliopiston Taideaineiden ja antropologian laitoksella tekemää proseminaarityötä (1997), joka käsittelee suomalaista muinaispukua eli viikinki- ja ristiretkiajalla käytettyä vaatetusta.
Kuvasin tekemäni alusmekon Suomen kansan historia-teoksen päällä, missä on kuvattuna Perniön Yliskylän emännän puku (vasemmanpuoleinen) ja karjalalaisen naisen puku, ns. Kaukolan puku viikinkiaikana (ristiretkien ajoilta). Nykykäsityksen mukaan myöhäisrautakautisen naisen puvun päällyshame oli peplos-hame ei siis olkainmallinen, kuten kuvassa olevissa Perniön ja Kaukolan puvuissa. Kangasvuon seminaarityöstä luin, että peplos-hame saa nimensä kreikkalaisesta pukineesta, joka oli muodoltaan samanlainen: suorakaide, joka taitetaan edestä ja takaa laskoksille ja kiinnitetään olkapäiltä soljilla ja vyötäröltä vyöllä. Suomalaisten muinaispukujen peplosmekot ovat useimmiten bataviatoimikassidoksista villaa. Hamekangas käytettiin poikittain, eli niin, että loimen suunta oli vaakatasossa. Peplosmekkojen kankaat olivat enemmän tai vähemmän neliömäisiä, Maskun puvun peplos on 148 x 148 cm kooltaan ja Euran puvun 155 x 140 cm. Peplos oli useamman koon vaatekappale, sillä helman pituutta saattoi säädellä taitteen pituudella. Kankaassa täytyi myös olla väljyyttä, jotta se sopisi samalle naiselle eri elämäntilanteissa, kuten raskauden aikana. Peplos voi olla toiselta sivultaan avoin, jolloin hameessa ei ole yhtään saumaa, tai sitten kankaan reunat on yhdistetty sivusaumalla.
Paljon on tutkittavaa ja mietittävää, ennen kuin pystyn päättämään, millaisen muinaispuvun tekisin itselleni. Aloitan nyt tekemällä ensin alusmekon äitini kutomasta pellavalakanasta. Pellavat äitini kasvatti itse, muistan miten ne vietiin likoamaan lampeen pariksi viikoksi. Harmikseni en pystynyt olemaan mukana, kun äitini loukutti ja lihtasi pellavia koti kalliolla.
Olisin halunnut olla mukana lauantaina myös villivihannesasiantuntija Ossi Kakkon ruokaa luonnosta-työpajassa, nyt kuitenkin sain tyytyä vain kuvaamaan pöydän antimia. Sunnuntaina ohjelmassa on Kuttelon järjestämä leiriytymisnäytös kivikauden tapaan, mitä varten paikalle tuotiin jo edellispäivänä tämä peura - herkkätunteisimpien kannattaa jättää katsomatta tämä seuraava kuva!
Sain viettää kaksi antoisaa päivää Kuralassa tutustuen muinaistekniikkaan ja upeisiin muinaistekniikan parissa työskenteleviin tai alalle kouluttautuviin ihmisiin. Kiitos siitä kaikille mukana olleille:))
Hienoa, että jotkut tutkivat entisten ihmisten jokapäiväistä elämää. Se minuakin kiinnostaa enemmän kuin jonkun kuninkaan sotaretket, joista luettiin koulussa.
VastaaPoistasanos muuta, tavallisten ihmisten arki ja arjen askareet kiinnostavat minuakin enempi kuin loisteliaat linnat ja sotaretket. tämän kaltaiset museot ja tapahtumat ovat todella kiinnostavia, osallistun niihin aina kuin vain mahdollista. viel kaksi seuraavaakin viikonloppua kuluu perinnejuttujen parissa:))
PoistaOmpa tosiaan mielenkiitoista, tuo huovutus. Tosi hienoa että näitä vanhoja taitoja pidetään esillä, sillä ne kaikki ovat suurta rikkautta ja näiden nykyisten taitojemme alku ja syvyys:)
VastaaPoistahevoshuovutusta on täällä päin tehnyt pitkään taiteilija Tuula Nikulainen, on hienoa kun uusia toimijoita tulee jatkamaan hänen viitoittamaansa tietä. Nikulaisen kursseille en ikinä onnistunut pääsemään, siksi nyt oli hienoa olla mukana. paljon mielenkiintoisia juttuja oli tosiaan tarjolla.
PoistaOli varmasti mielenkiintoiset päivät! Jo oli oppimista ja näytöstä, huhuh, siinä heikommalta olisivat jo jalat tutisseet, mutta sinä olet jo konkari näissä asioissa, niin uusikin menee perille.
VastaaPoistaHienoa seurata muinaispukusi syntyä. Minulla ei ole varmaankaan kahteenkymmeneen vuoteen ollut hametta päällä, mutta muinaispuvun minäkin laittaisin. On se niin hieno.
onhan sinulla tuossa ikonissakin hame päällä;) syksyn aikana olisi tarkoitus saada ainakin alusmekko tehtyä ja miettiä hieman villakangashankintoja. kyl minä olen melkoinen amatööri näissä asioissa, mut on valtava halu oppia ja perehtyä asioihin.
PoistaVarmaan on ollut ihana viikonloppu näiden asioiden parissa, kiva olisi osallistua tuommoiseen tapahtumaan:)
VastaaPoistaolin jo viikolla yhden päivän eli vietin Kuralassa vapaapäiväni ja mieluusti vietinkin:)) vastaavantyyppisiä tapahtumia järjestetään kyl ympäri maata. seuraava on jo heti ensi viikonloppuna Helsingin Pukinsaaressa.
PoistaVoi hyvänen aika, olen täältä sinun blogistasi oppinut monenlaista.
VastaaPoistaEn olisi tuotakaan uskonut, jollen olisi kuvista nähnyt :)
blogistanian ihmeellinen maailma, ei voi muuta sanoa;)
PoistaOlen Annelin kanssa samaa mieltä, nämä sinun postauksesi avaavat aina uuden oven uuteen ja mielenkiintoiseen maailmaan. Ihailen tarmoasi.
VastaaPoistamielenkiintoiset asiat vievät mennessään, historia, luonnontieteet, kulttuurihistoria, kansanperinne ovat kiinnostaneet minua aina, jo lukioaikoina lueskelin tverin karjalaisista ja Birket-Smithin Kulttuurin tiet kirjasarjaa. muut opinnot ottivat ison osan ajasta, joten kulttuurihistoria sai jäädä taka-alalle, onneksi nyt siihenkin on taas paremmin aikaa.
PoistaOlipa antoisa reissu sinulle ja minulle oli mukava lukea katsaus vanhoista tekotavoista. Ruokaa luonnosta-kurssi olisi kiinnostanut minua, jos Kuralassa olisin ollut. Siellä olen käynyt muutaman kerran Turun vuosieni aikana.
VastaaPoistasen uskon arleena, poikani osallistui siihen kaverinsa kanssa, en ole viel kuullut kommentteja, kun heille tuli hiukan kiirus lähtö muihin rientoihin. Kurala on upea paikka, käyn siellä näissä perinnetapahtumissa.
PoistaA pretty interesting sequence of this traditional work!
VastaaPoistanice to hear Leovi, the Middle Ages are interested in and also all the other old craft skills br Ilona
PoistaOlipas huovutusta, mutta että hevosella teetettiin osa työstä... ;-DD Blogissa käydessäsi oppii aina jotain uutta :)
VastaaPoistahevoshuovutus on ikivanha menetelmä paimentolaiskansojen, erityisesti mongolien keskuudessa, jotka tekivät asumuksikseen isoja jurttia. sehän on mukava kuulla, kiitos:)) maailmassa on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, ettei oma aika kaikkeen riitä, myös minun mielestä mukavaa päästä toisten blogeissa edes hitusen tutustumaan erilaisiin juttuihin.
PoistaMonenlaista joutuu hevonenkin tekemään kaurojensa eteen. Kyllä ennen on eletty ja osattu yhtä ja toista. Paljon sieltä on meillä oppimista, mutta ei onnistu tuommoinen eläminen ja elannon hankinta likikään kaikilta nykyihmisistä, vaan toisin päinkään- ei olisi muinaisihminen pärjännyt tässä tämän ajan hektisessä yhteiskunnassa sen ehdoilla.
VastaaPoistaSinä sait paljon ideoita evääksi muhimaan työstettäväksi.
muinaistekniikan luennolla juuri tästä aiheesta keskusteltiinkin. itse mietin sitä, mahtoiko ihmiset olla aiemmin käytännöllisempiä kuin nykyään. ennen ihmisiltä vaadittiin käytännöllisyyttä ja jos sitä ei ollut, tuskin niistä ankarista olosuhteista kovinkaan hyvin selvisi. toisaalta käytännöllisyys lisääntyy kun on tarvis, jos kaiken saa valmiina, silloin ei kädentaitoja tarvitse opetella ja käyttää, silloin ne eivät myöskään voi kehittyä. summa summarum ihminen sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin nopeammin tai hitaammin!
PoistaOn sinulla ollut taas mahtavat päivä siellä. Hienoa!
VastaaPoistasanoisinko et tämänkaltaiset tapahtumat ovat käsityöläiselle "elämän suola", akut latautuu ja on mukavaa saada työskennellä samanhenkisessä porukassa:))
PoistaTerve! Tavattiin tuolla Kuralassa viime viikolla väripatojen äärellä ja lupasin laittaa yhteystietoni. Blogini löytyy osoitteesta http://pientajasopoa.blogspot.fi/ ja sähköposti löytää perille osoitteella jalopeurankirjekyyhky(at)gmail.com
VastaaPoistaTerveisin Elina Laitinen :)
olipa mukavaa kun laitoit yhteystietosi, kävin tutkimassa blogiasi ja sieltä löytyi paljon mielenkiintoisia juttuja. nyt ainakin tiedän kenen puoleen kääntyä, jos tarvitsen oppia lautanauhanteossa. kisusi ovat söpöjä!
PoistaNäin joskus, vuosia sitten televisiossa kun huovutettiin hevosen perässä juuri tällä tavalla. Olen etsiskellyt siitä juttua netistä useasti ja nythän se hyppäsi silmille. Kiitoksia kun kuvasit tuon jutun :) Aion ehdottomasti kokeilla sitä kunhan pääsen muuttamaan maaseudulle ja suomenhevonen hommataan!!
VastaaPoistaSinun blogistasi löytyy näköjään muutakin ihanaa, jatkampa lueskelua :)
Luulenpa et olet nähnyt halikkolaisen taiteilijan Tuula Nikulaisen hevoshuovutusjutun telkusta, hän on tehnyt valtavan isoja huopia juuri hevoshuovutustekniikalla. sinulla on luvassa mielenkiintoisia hetkiä sit joskus kun saat haaveesi toteutettua;)
Poistatervetuloa lukijakseni iloiseen värimaailmaani Ruuti, blogistani löytyy monenlaisia juttuja, toivon Sinun viihtyvän vieraanani:))
ps yritin tulla vastavierailulle blogiisi siinä onnistumatta
Heippa. Etpä muuten arvaa, olenko pähkännyt, että kuka mulle kirjoittelee! Tuli ahaa- elämys vasta tänään Kuralassa. :D Mitenkä sun tuohityö onnistui? Mulla se juuripunonta sujui tänään paremmin, vaikka se juurien kanssa askartelu ei tosiaan ole mun juttu. Mulla on blogi taas raahautunut jäljessä, tapahtuu niin paljon, ettei ehdi istumaan alas. :)
VastaaPoistahauskanen juttu Päivi;) olen itse todella tyytyväinen purkkiini ja halu oppia lisää tuohitöistä vain lisääntyi kurssin myötä. kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa huomasin, mut ovat ne vaan niin upeita kun tehdyksi saa. juuren käyttö ompelussa oli mul tärkeää oppia, et pystyn korjaamaan vanhoja käyttöesineitä ja siihen sain nyt hyvän tuntuman. en ihmettele yhtään sitä, ettet ehdi paljoakaan blogissa kirjoittelemaan, on teil sen verran tiivis koulutusohjelma mitä olen nyt täst sivust saanut seurata. tavataan taas Kuralassa joku kerta:))
Poista