sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kuralan Kylämäki Muinaistekniikan viikko 27.8.-1.9.2013

Kuluneella viikolla Kuralan Kylämäessä, elävän historian kylässä Turussa, on voinut perehtyä muinaistekniikoihin Kokeiluverstaalla. Alueella on jo 25 vuoden ajan tehty kokeellista arkeologiaa, vuosien saatossa tehdyistä projekteista oli koottu myös näyttely Kokeiluverstaan tiloihin. Museoesitteen mukaan kokeellinen arkeologia tarkoittaa menneisyyden työmenetelmien ja aineellisen kulttuurin tieteellistä tutkimusta kokeilemalla. Muinaisviikon toteutuksesta vastasivat Turun museokeskuksen henkilökunnan lisäksi Mynämäen käsi-ja taideteollisuusopiston muinaistekniikan osasto, WaruSeppäin kilta, Kaarle Knuutinpojan jousiampujat, Kuttelo-kivikauden toimintaryhmä, Suomen primitiivitaitojen seura ry, Muinaistaitoyhdistys Ukonvakka ja lukuisa joukko muinaistekniikan ammattilaisia ja harrastajia.
Tarjolla oli paljon mielenkiintoista, kaikkeen ei aikaa riittänyt. Lauantaina tehtiin Kuralan huopa suomenhevosen, Amalian avustuksella. Kuvassa Amalia vetää perässään telaa, jonka ympärille yhteistoimin tehty huvutustyö on rullattu. 
Amalian omistajan, Raili Selinheimon ja museokeskuksessa työskentelevän taideohjaaja Tea Langhin opastuksella osallistuin muinaistekniikan opiskelijoiden ja muutaman muun näyttelyvieraan kanssa Kuralan huovan tekemiseen. Ristinurkkaus on oma kädenjälkeni huopaan.
Työn kuluessa villaa kasteltiin lämpimällä mäntysaippuavedellä useamman kerran. 

Huovutusta varten työ kierrettiin onton rautaputken ympärille ja rulla sidottiin tiukasti. Rullan kiinnittäminen Amalian kärryjen perään olikin tarkkaa hommaa, jotta rulla pyörisi tasaisesti.
Amalia veti kilometri kaupalla huoparullaa Kuralan kauniissa maalaismaisemissa. Takana kulkijat vahtivat, ettei rulla päässyt sotkeutumaan kärryn pyöriin alamäissä tai käännöksissä.
Välillä rulla avattiin ja tarkistettiin huopumisen edistymistä sekä käännettiin huopa ympäri tasaisen huopumisen varmistamiseksi molemmin puolin. 
Amalialla oli lakisääteiset juoma- ja ruokailutauot. Museoväen toimenkuva on välillä melko laaja, kuten kuvasta näkyy;)
Tea ideoi huovutustanssit ja puhallinsoitintyöpajan pillipiipari Minna Hokka innostui säestämään tanssijoita paimenhuilulla. Aloitettiin Yksi pieni elefantti marssii näin sävelten kera! Minnan kotisivuilta löytyy äänitteitä lisää, esim. unohtumattoman päivän iltana voisi hyvin kuunnella Unohtumaton ilta kappaletta nynnypillillä soitettuna;) 
Tanssijoiden väsyttyä Amalia valjastettiin taas uudelleen kärryjen eteen huoparullaa vetämään. Sillä aikaa minulla oli hyvää aikaa tehdä karhunputkipilli isännälle tuliaisiksi.
Minna nimitti pilliä mänkeriksi. Kuvassa Minnan avustuksella tekemäni mänkeri tuohisine kaikusuppiloineen ison tuohitorven oikeallapuolen. Ihmeekseni sain jopa pillin soimaan, kuten myös isäntä pienellä harjoittelulla.
Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut muinaispuvun tekemistä. Sisareni teki itselleen kansallispuvun -90-luvulla ja jo silloin ajattelin, et joku päivä teen muinaispuvun, koska sillä olisi minulla enempi käyttöä. Joko nyt aika olisi kypsä? Istuin muinaistekniikkaa opiskelevan Päivin oppiin tekemään rautakautisen naisen alusmekon (-paidan) pienoismallia. Päivi pitää kissapiianoma blogia, olenkin tutustunut häneen blogistanian kautta ja nyt oli mukavaa tavata. Iltapäivän aikana ehdin ommella vain alusmekon, vaippahametta eli peplosta varten Päivi leikkasi minulle kotiinviemisiksi kangaspalan. Netistä löytyy mukavasti ohjeita muinaispuvun tekemiseen esim. Elävä keskiaika ry:n sivustolta löysin Satu Salon (Serafina de Castillon) tekemät selkeät ohjeet, joista löytyy kaavat ja ohjeita myös materiaalien valinnasta. Mielenkiintoista on lukea myös Jenny Kangasvuon Oulun Yliopiston Taideaineiden ja antropologian laitoksella tekemää proseminaarityötä (1997), joka käsittelee suomalaista muinaispukua eli viikinki- ja ristiretkiajalla käytettyä vaatetusta.
Kuvasin tekemäni alusmekon Suomen kansan historia-teoksen päällä, missä on kuvattuna Perniön Yliskylän emännän puku (vasemmanpuoleinen) ja karjalalaisen naisen puku, ns. Kaukolan puku viikinkiaikana (ristiretkien ajoilta). Nykykäsityksen mukaan myöhäisrautakautisen naisen puvun päällyshame oli peplos-hame ei siis olkainmallinen, kuten kuvassa olevissa Perniön ja Kaukolan puvuissa. Kangasvuon seminaarityöstä luin, että peplos-hame saa nimensä kreikkalaisesta pukineesta, joka oli muodoltaan samanlainen: suorakaide, joka taitetaan edestä ja takaa laskoksille ja kiinnitetään olkapäiltä soljilla ja vyötäröltä vyöllä. Suomalaisten muinaispukujen peplosmekot ovat useimmiten bataviatoimikassidoksista villaa. Hamekangas käytettiin poikittain, eli niin, että loimen suunta oli vaakatasossa. Peplosmekkojen kankaat olivat enemmän tai vähemmän neliömäisiä, Maskun puvun peplos on 148 x 148 cm kooltaan ja Euran puvun 155 x 140 cm. Peplos oli useamman koon vaatekappale, sillä helman pituutta saattoi säädellä taitteen pituudella. Kankaassa täytyi myös olla väljyyttä, jotta se sopisi samalle naiselle eri elämäntilanteissa, kuten raskauden aikana. Peplos voi olla toiselta sivultaan avoin, jolloin hameessa ei ole yhtään saumaa, tai sitten kankaan reunat on yhdistetty sivusaumalla.  
Paljon on tutkittavaa ja mietittävää, ennen kuin pystyn päättämään, millaisen muinaispuvun tekisin itselleni. Aloitan nyt tekemällä ensin alusmekon äitini kutomasta pellavalakanasta. Pellavat äitini kasvatti itse, muistan miten ne vietiin likoamaan lampeen pariksi viikoksi. Harmikseni en pystynyt olemaan mukana, kun äitini loukutti ja lihtasi pellavia koti kalliolla.
Olisin halunnut olla mukana lauantaina myös villivihannesasiantuntija Ossi Kakkon ruokaa luonnosta-työpajassa, nyt kuitenkin sain tyytyä vain kuvaamaan pöydän antimia. Sunnuntaina ohjelmassa on Kuttelon järjestämä  leiriytymisnäytös kivikauden tapaan, mitä varten paikalle tuotiin jo edellispäivänä tämä peura - herkkätunteisimpien kannattaa jättää katsomatta tämä seuraava kuva!



Sain viettää kaksi antoisaa päivää Kuralassa tutustuen muinaistekniikkaan ja upeisiin muinaistekniikan parissa työskenteleviin tai alalle kouluttautuviin ihmisiin. Kiitos siitä kaikille mukana olleille:)) 

28 kommenttia:

  1. Hienoa, että jotkut tutkivat entisten ihmisten jokapäiväistä elämää. Se minuakin kiinnostaa enemmän kuin jonkun kuninkaan sotaretket, joista luettiin koulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanos muuta, tavallisten ihmisten arki ja arjen askareet kiinnostavat minuakin enempi kuin loisteliaat linnat ja sotaretket. tämän kaltaiset museot ja tapahtumat ovat todella kiinnostavia, osallistun niihin aina kuin vain mahdollista. viel kaksi seuraavaakin viikonloppua kuluu perinnejuttujen parissa:))

      Poista
  2. Ompa tosiaan mielenkiitoista, tuo huovutus. Tosi hienoa että näitä vanhoja taitoja pidetään esillä, sillä ne kaikki ovat suurta rikkautta ja näiden nykyisten taitojemme alku ja syvyys:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hevoshuovutusta on täällä päin tehnyt pitkään taiteilija Tuula Nikulainen, on hienoa kun uusia toimijoita tulee jatkamaan hänen viitoittamaansa tietä. Nikulaisen kursseille en ikinä onnistunut pääsemään, siksi nyt oli hienoa olla mukana. paljon mielenkiintoisia juttuja oli tosiaan tarjolla.

      Poista
  3. Oli varmasti mielenkiintoiset päivät! Jo oli oppimista ja näytöstä, huhuh, siinä heikommalta olisivat jo jalat tutisseet, mutta sinä olet jo konkari näissä asioissa, niin uusikin menee perille.
    Hienoa seurata muinaispukusi syntyä. Minulla ei ole varmaankaan kahteenkymmeneen vuoteen ollut hametta päällä, mutta muinaispuvun minäkin laittaisin. On se niin hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onhan sinulla tuossa ikonissakin hame päällä;) syksyn aikana olisi tarkoitus saada ainakin alusmekko tehtyä ja miettiä hieman villakangashankintoja. kyl minä olen melkoinen amatööri näissä asioissa, mut on valtava halu oppia ja perehtyä asioihin.

      Poista
  4. Varmaan on ollut ihana viikonloppu näiden asioiden parissa, kiva olisi osallistua tuommoiseen tapahtumaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olin jo viikolla yhden päivän eli vietin Kuralassa vapaapäiväni ja mieluusti vietinkin:)) vastaavantyyppisiä tapahtumia järjestetään kyl ympäri maata. seuraava on jo heti ensi viikonloppuna Helsingin Pukinsaaressa.

      Poista
  5. Voi hyvänen aika, olen täältä sinun blogistasi oppinut monenlaista.
    En olisi tuotakaan uskonut, jollen olisi kuvista nähnyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. blogistanian ihmeellinen maailma, ei voi muuta sanoa;)

      Poista
  6. Olen Annelin kanssa samaa mieltä, nämä sinun postauksesi avaavat aina uuden oven uuteen ja mielenkiintoiseen maailmaan. Ihailen tarmoasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mielenkiintoiset asiat vievät mennessään, historia, luonnontieteet, kulttuurihistoria, kansanperinne ovat kiinnostaneet minua aina, jo lukioaikoina lueskelin tverin karjalaisista ja Birket-Smithin Kulttuurin tiet kirjasarjaa. muut opinnot ottivat ison osan ajasta, joten kulttuurihistoria sai jäädä taka-alalle, onneksi nyt siihenkin on taas paremmin aikaa.

      Poista
  7. Olipa antoisa reissu sinulle ja minulle oli mukava lukea katsaus vanhoista tekotavoista. Ruokaa luonnosta-kurssi olisi kiinnostanut minua, jos Kuralassa olisin ollut. Siellä olen käynyt muutaman kerran Turun vuosieni aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sen uskon arleena, poikani osallistui siihen kaverinsa kanssa, en ole viel kuullut kommentteja, kun heille tuli hiukan kiirus lähtö muihin rientoihin. Kurala on upea paikka, käyn siellä näissä perinnetapahtumissa.

      Poista
  8. A pretty interesting sequence of this traditional work!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nice to hear Leovi, the Middle Ages are interested in and also all the other old craft skills br Ilona

      Poista
  9. Olipas huovutusta, mutta että hevosella teetettiin osa työstä... ;-DD Blogissa käydessäsi oppii aina jotain uutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hevoshuovutus on ikivanha menetelmä paimentolaiskansojen, erityisesti mongolien keskuudessa, jotka tekivät asumuksikseen isoja jurttia. sehän on mukava kuulla, kiitos:)) maailmassa on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, ettei oma aika kaikkeen riitä, myös minun mielestä mukavaa päästä toisten blogeissa edes hitusen tutustumaan erilaisiin juttuihin.

      Poista
  10. Monenlaista joutuu hevonenkin tekemään kaurojensa eteen. Kyllä ennen on eletty ja osattu yhtä ja toista. Paljon sieltä on meillä oppimista, mutta ei onnistu tuommoinen eläminen ja elannon hankinta likikään kaikilta nykyihmisistä, vaan toisin päinkään- ei olisi muinaisihminen pärjännyt tässä tämän ajan hektisessä yhteiskunnassa sen ehdoilla.
    Sinä sait paljon ideoita evääksi muhimaan työstettäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. muinaistekniikan luennolla juuri tästä aiheesta keskusteltiinkin. itse mietin sitä, mahtoiko ihmiset olla aiemmin käytännöllisempiä kuin nykyään. ennen ihmisiltä vaadittiin käytännöllisyyttä ja jos sitä ei ollut, tuskin niistä ankarista olosuhteista kovinkaan hyvin selvisi. toisaalta käytännöllisyys lisääntyy kun on tarvis, jos kaiken saa valmiina, silloin ei kädentaitoja tarvitse opetella ja käyttää, silloin ne eivät myöskään voi kehittyä. summa summarum ihminen sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin nopeammin tai hitaammin!

      Poista
  11. On sinulla ollut taas mahtavat päivä siellä. Hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanoisinko et tämänkaltaiset tapahtumat ovat käsityöläiselle "elämän suola", akut latautuu ja on mukavaa saada työskennellä samanhenkisessä porukassa:))

      Poista
  12. Terve! Tavattiin tuolla Kuralassa viime viikolla väripatojen äärellä ja lupasin laittaa yhteystietoni. Blogini löytyy osoitteesta http://pientajasopoa.blogspot.fi/ ja sähköposti löytää perille osoitteella jalopeurankirjekyyhky(at)gmail.com
    Terveisin Elina Laitinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olipa mukavaa kun laitoit yhteystietosi, kävin tutkimassa blogiasi ja sieltä löytyi paljon mielenkiintoisia juttuja. nyt ainakin tiedän kenen puoleen kääntyä, jos tarvitsen oppia lautanauhanteossa. kisusi ovat söpöjä!

      Poista
  13. Näin joskus, vuosia sitten televisiossa kun huovutettiin hevosen perässä juuri tällä tavalla. Olen etsiskellyt siitä juttua netistä useasti ja nythän se hyppäsi silmille. Kiitoksia kun kuvasit tuon jutun :) Aion ehdottomasti kokeilla sitä kunhan pääsen muuttamaan maaseudulle ja suomenhevonen hommataan!!

    Sinun blogistasi löytyy näköjään muutakin ihanaa, jatkampa lueskelua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa et olet nähnyt halikkolaisen taiteilijan Tuula Nikulaisen hevoshuovutusjutun telkusta, hän on tehnyt valtavan isoja huopia juuri hevoshuovutustekniikalla. sinulla on luvassa mielenkiintoisia hetkiä sit joskus kun saat haaveesi toteutettua;)
      tervetuloa lukijakseni iloiseen värimaailmaani Ruuti, blogistani löytyy monenlaisia juttuja, toivon Sinun viihtyvän vieraanani:))
      ps yritin tulla vastavierailulle blogiisi siinä onnistumatta

      Poista
  14. Heippa. Etpä muuten arvaa, olenko pähkännyt, että kuka mulle kirjoittelee! Tuli ahaa- elämys vasta tänään Kuralassa. :D Mitenkä sun tuohityö onnistui? Mulla se juuripunonta sujui tänään paremmin, vaikka se juurien kanssa askartelu ei tosiaan ole mun juttu. Mulla on blogi taas raahautunut jäljessä, tapahtuu niin paljon, ettei ehdi istumaan alas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hauskanen juttu Päivi;) olen itse todella tyytyväinen purkkiini ja halu oppia lisää tuohitöistä vain lisääntyi kurssin myötä. kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa huomasin, mut ovat ne vaan niin upeita kun tehdyksi saa. juuren käyttö ompelussa oli mul tärkeää oppia, et pystyn korjaamaan vanhoja käyttöesineitä ja siihen sain nyt hyvän tuntuman. en ihmettele yhtään sitä, ettet ehdi paljoakaan blogissa kirjoittelemaan, on teil sen verran tiivis koulutusohjelma mitä olen nyt täst sivust saanut seurata. tavataan taas Kuralassa joku kerta:))

      Poista