maanantai 16. syyskuuta 2013

Oppia ikä kaikki Tuohityökurssilla Kuralan Kylämäessä

Minulla oli ilo osallistua viikonloppuna Kuralan Kylämäessä pidettyyn Komilaisten mestareiden kurssiviikonloppuun. Tarjolla oli kolme kurssia: tuohityöt, koruja ja rasioita poronnahasta ja juurityöt. Osallistuin tuohityökurssille ja kävin myös ihailemassa välillä millaisia töitä juuri- ja nahkatyökurssille osallistuvat tekivät.  Mukana oli kaiken ikäisiä sekä miehiä että naisia, opetus kieli venäjä, joten tulkkia tarvittiin koko ajan. Kurssit oli järjestetty yhteystyössä Suomi -Venäjä Seuran kanssa. 
Tuohimestarin opetus oli havainnollista ja ohjeita oli helppoa seurata, fläppitaulukin oli ahkerasti käytössä. Kurssityöksi oli valittu perinteinen komilainen tuohinen säilytyspurkki, jota kuulema käytetään paljon suola- tai sokeriastiana. Tässä saamme ohjeet sabluunan käytöstä tuohien liitosaukkojen leikkaamiseksi. 
Purkkia varten leikattiin kaksi tuohilevyä, ulko- ja sisäkuoreksi ja kaksi suikaletta vöiksi. Tuohet puhdistettiin ja ohennettiin. Vasemmassa kulmassa oleva tuohilevy jo valmiina, edessä oleva odottaa vielä ohentamista. 
Mestari oli tuonut mukanaan valmiiksi leikatut pohja- ja kansiosat sekä katajasta valmistetut sankojen aihiot. Tämä helpotti ja nopeutti huomattavasti työn tekemistä. Katajasta valmistetut sangat oli pingoitettuina nyörillä, ne tarvitsi enää vuolla sopivan kokoisiksi itse kantta valmistettaessa. Kuvassa näkyy ulkokuoren aihio sekä mestarin valmistama valmis purkki.
Tärkeimmät työkalut tuohen työstämiseen, terävä lyhyt teräinen puukko, taltta ja naskali. Tässä olen saanut jo valmiiksi kolmioaukot uloimman kuoren toiseen reunaan reunojen yhteen liittämistä varten.
Mestari näytti seuraavaksi miten ulkokuoren kehä mitataan pohjaosan ympäri asetettuna toisen reunan liitososien leikkaamista varten. 
 Merkit kolmioiden kulmiin vastin osien leikkaamiseksi oikeisiin kohtiin. 
 Sabluunan ja naskalin avulla merkittiin leikkauskohdat tuoheen.
 Vastin osat leikattuna ja tässä mestari jo näyttää miten reunat kiinnitetään toisiinsa.
Kaikki näytti sangen helpolta mestarin tehdessä, mutta itse kun alkoi vastin osia merkitsemään ja leikkaamaan ei se aivan niin helposti käynnytkään. Lopputulos kuitenkin ihan hyvä.
 Tässä ulkokappaleen reunat jo lähes vastakkain asetettuina, 
 ja valmiina. Kaunis liitos kieltämättä.
 Seuraavaksi opetettiin, miten sisäkuori valmistetaan toisesta tuohilevystä, mittaus ja männynjuurella ompeleminen. Männynjuurikiepit olivat liossa lämpimässä vedessä ennen kuin ryhdyimme halkaisemaan niitä ompelua varten. Juuren halkaiseminen tehdään samalla tekniikalla, miten olen oppinut myös näreet halkaisemaan riukuaidan sidoksia varten. Kuulema parasta ja kauneinta ompelujuurta saadaan lehtikuusesta, mikä kiiltää kauniisti. Männyn juurikin hyvää ja sitä käytetään varsinkin isommissa töissä, koska männynjuuret ovat huomattavasti pidempiä kuin lehtikuusen. Mestari kertoi, että ompeluun sopivat juuret on helpointa kerätä jokitörmiltä, missä on sattunut maanvyöry tai metsätyömailta vahvan koukun avulla. Parhaat juuret ovat noin 7-10 cm maanpinnan alla ja niitä pystyy vetämään koukulla jopa useita metrejä ehjänä. Juuret tulee puhdistaa ja kuoria heti tuoreeltaan ja kiertää kiepeille, jossa ne säilyvät hyvinä vuosikymmenet. Ennen käyttöä ne vain sitten liotetaan lämpimässä vedessä pehmeiksi. 
 Tässä sisäkuori mitattuna ja olen aloittanut reikien teon terävällä pistoterällä. Reiät tulee tehdä riittävän kauaksi reunasta, noin 1 cm, jottei tuohi halkea ommeltaessa.
Elämäni ensimmäinen ompelusauma juurella tehtynä, olen tosi ylpeä tästä;)
Seuraavaksi valmisteltiin purkin ylä- ja alareunojen ympärille tulevat vyöt. Toiseen päähän kolmioikkuna ja toiseen vastinosa samalla tavoin kuin ulkokuoreenkin. Kuvassa näkyy vastinosa vasta osittain leikattuna.
 Tässä asetan vyötä paikoilleen. Vyön tulee olla tiukka, jotta purkista tulee tiivis. Sain harjoitella kolmen vyön verran, ennen kuin sain sopivan kokoisen ja mestarin hyväksynnän!
Kun molemmat vyöt olivat paikoillaan oli vuorossa pohjakappaleen paikoilleen asettaminen. Mestari hioi pohjakappaleen ennen paikoilleen asettamista. Toisaalta olisi ollut hauskaa itse myös opetella hiomaan, mutta toisaalta olin ihan tyytyväinen saamaani apuun, kun en ole tottunut käyttämään hiomakonetta, helposti olisin varmaan hionnut aivan liikaa ja epätasaisesti. Näin pohjasta ei olisi tullut tiivistä.
 
Pohjan tullessa valmiiksi, työstettiin kansiosa. Tässäkin sain paljon apua mestarilta. En olisi varmaankaan itse pystynyt vuolemaan kovaa katajaa tarkasti kanteen tehtyihin aukkoihin sopivaksi. Aikamoista tuumailua vaati jo aukkojen kohtien tarkka merkitseminen, geometria ei taida olla vahvin osa-alueeni tämän perusteella;) 
 Pääsin sentään itsekkin hieman vuolemisen makuun, kun tein sankoihin porattuihin reikiin sopivan vahvistinkappaleen, jottei sangat pääse irtoamaan kannesta sitä avattaessa. 
Kansi ja purkki huoliteltiin hiomalla aluksi hiomakoneella ja lopuksi hiomapaperilla. 
 Kansi istuu hyvin, joten enää viimeinen vaihe jäljellä, yläreunan vahvistaminen juuriompeleella. 
Ompelua varten reiät tehtiin koneella, ensin vain puolet yläreunasta. Sain oppia poran käyttöön kurssitoverilta hänen tehdessään reikiä omaan purkkiinsa.
 Reikien teko onnistui melko näppärästi, hieman jaotus epäonnistui, mutta ei se pahasti näy valmiissa työssä.
Reiät tehtiin ensiksi vain puoleen väliin asti ja vasta ompelun jälkeen loput. Parhaillaan en saa päähäni syytä miksi näin tehtiin, jos joku kurssilla olleista lukee tätä, niin virkistäisitkö muistiani hiukan. Yritin tehdä muistiinpanoja, mutta tässä kohden on jäänyt tekemättä, hatarassa päässäni ei näköjään asiat pysy kuin hetken;)
 Mestari ja kisällien tuohipurkit, ilmeestä päätellen mestari on tyytyväinen kisälliensä töihin!
 Otin mukaani kurssille myös tätini miehen aikoinaan tekemän tuohikorin, josta sanka on rikkoutunut jo vuosia sitten. Mestari lupasi opettaa sanganteon ja nahkakurssin vetäjältä sain sopivat uudet nahkasuikaleet sangan kiinnittämiseksi. Kaunis kiitos niistä:))
Sankaa varten yhdistin kolme pitkää tuohisuikaletta kurssilla oppimallani liitoksella. Tässä mestari näyttää miten kaksinkerroin taitettujen suikaleiden ympäri punotaan pitkällä tuohisuikaleella kaunis pintakerros. Vahvistin sangan viellä ristiin tehdyin juuriompelein ja kiinnitin nahka suikaleilla koriin.
 Kurssilta kotiintuomisina minulla oli kaunis tuohirasia ja uuden sangan saanut rakas tuohikorini. Lisäksi olen oppinut juuren työstämistä ja juurella ompelua, joten nyt osaan korjata vanhan vielä isänikin käyttämän viljavakan sekä äitini jauhovakan. Odotan jo sitä päivää, kun saan laittaa jauhot tuohon muistorikkaaseen vakkaan. Tämän parempaa kurssiviikonloppua ei voisi enää ajatella, kiitos jälleen kerran Kuralan väelle, taidokkaalle tuohimestarille ja hänen tulkilleen sekä kaikille ihanille kurssilaisille, joiden kanssa oli ilo työskennellä yhdessä:))

ps täältä löydät aiemmat postaukseni tuohiruusun teosta ja täältä tuokkosen teosta.

32 kommenttia:

  1. Voi että, miten mahtava kuvasarja tuosta astian teosta. Kiitos siulle.
    Nuo purkit on tosi kauniita ja mikä parasta niitähän voi ihan oikeasti käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, myös itse pidän enempi tarve-esineistä kuin pelkistä koriste-esineistä ja ennenhän tarve-esineetkin tehtiin niin kauniiksi jotta!

      Poista
  2. Tämän postauksen luettuaan, osaa varmasti valmistaa jokainen hienon esineen tuohesta. Paljotöinen, mutta lopputulos mahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. yllättävän suuritöinen kieltämättä, mutta sanoisiko et myös kestävä käyttöesine. tuohi on hieno materiaali ja haluan oppia tekemään lisää erilaisia tuohitöitä ja nimenomaan käyttöön ei hyllylle korsiteeksi.

      Poista
  3. Wau mahtavaa!! Ihana kuvasarja vaiheineen.. ja mikä tulos, ihastuttavaa käsityötä!! Kiitos!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaunis kiitos mukavasta kommentistasi Tanni, sinäkin olisit tykännyt varmaan jok' ikisestä kurssista!

      Poista
  4. Kiva kun jaat oppeja täällä blogissa, mutta luulen että lähiopetus olisi paikallaan... Siispä milloin alat järjestää tuohikursseja??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no, siihen voi kulua kyl kotvanen, ennen kuin pystyisin itse kursseja pitämään;) tää blogi toimii mulle vähän kuin päiväkirjana, nyt olen oppinut tekemään tänne työkuvauksia erilaisista jutuista, tätä vois tietty viel hiukan kehitellä lisääkin. onko vinkkejä?

      Poista
  5. Jee, tämä on mahtavaa!! Ja olihan jännä juttu, että jokaisen purkki oli vähän erinäköinen kuin toisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva kuulla tuulento! sehän juuri käsityössä onkin niin hienoa, et niissä näkyy jokaisen kädenjälki.

      Poista
  6. Mahtavaa työtä.Itse olen joskus..osannut tehdä tuohisormuksen..siinä taidot.Sinulla ihanat taidot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei kohdallani voi viellä kummoisestakaan taidosta tuohitöissä puhua, mut kova on into ja halu oppia. arvaa vaan, tuohisormuksesta itsekkin olen muutamia vuosia sitten aloittanut, se on vieläkin tallella piianpöydän kulmalla;)

      Poista
  7. Kaunis tuohirasia. Näyttää helpolta, mutta ei ole sitä. Vaatii taitoa ja oikeat tekniikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sitäpä juuri arleena ja siksi oli mahtavaa saada olla mestarin opissa, missä tarkasti käytiin kaikki työvaiheet läpi ja riittävän rauhallisesti et jokainen pysyi mukana ja ehti tekemään asiat oikein.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen kurssi ja kauniit tuohityöt saitte tehtyä. Pitikö olla itsellä tuohet mukana kursille mennessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tätä olin odottanut koko kesän ja odotus palkittiin:)) kurssihintaan, mikä oli todella edullinen (25 e) sisältyi kaikki tarveaineet ja ylimääräistäkin. näimme myös myös videon miten Komin tasavallassa irroitetaan tuohta elävästä koivusta koivua vahingoittamatta pitkänä kapeana nauhana tai levynä. Kaikista mielenkiintoisin ja uusi asia itselleni oli tuohen irroittaminen kaadetusta koivusta holkkina. sillä tekniikalla irroitetusta tuohesta kuulema tehdään mm. isoja tuohiastioita.

      Poista
  9. Ennen ovat käyttöesineet olleet esteettisiä ja niiden eteen on nähty vaivaa. Nykyään sitten ostetaan Kiinassa teetetty muovikippo kaupasta... Nykyaika on kyllä monella tavalla rumaa minun mielestäni. Onneksi vielä löytyy vanhojen kädentaitojen osaajia/opettajia ja kiinnostuneita oppijoita perimään tätä tietoa! Luonnonmateriaali on aina kaunista ja omin käsin tehdyllä on oma arvonsa.
    Mielenkiintoinen blogikirjoitus taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin samoilla linjoilla ollaan Sarvivaara, et oli todella ilo lukea kommenttiasi:))

      Poista
  10. Olipa varmasti todella antoisa kurssi ja lopputulos on kyllä aivan mahtavan upea! Onneksi tuommoisia opettajia ja innokkaita oppilaita löytyy vielä nykypäivänäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanoppa muuta mama, vastaavanlaisia kursseja saisi olla paljon enemmän!

      Poista
  11. Voi ihmettä, mikä mestari sinusta tulee :-o

    VastaaPoista
  12. Upeaa.... mahtavaa !
    Olet sinä vaan aikamoinen tyttö. Kiva kun laitoit nuo kuvat, vaikken minä tuollaisia osaisi tehdä, niin kiva niitä on katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, sitä en usko alkuunkaan, etteikö tuohi sinun käsissäsi taipusi mitä kauneimmiksi tuotteiksi! suunnittelin muuten eilen jämä tuohipaloista tekeväni seinälampeteille "kuvut", innoissani lähdin kauppaan, mut harmittavaista kyl, en onnistunut löytämään sopivaa pellavakangasta pohjaksi eli tämä projekti nyt siirtyi.

      Poista
  13. Juu huomasin kans, että täälläkin oli oltu kurssilla :) On tosi hienoa, ettei tällaiset vanhat taidot ole ihan kokonaan unohtuneet ja jotkut vielä opettaa niitä eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samaa mieltä Diina! kursseilla on siinäkin mielessä mukavaa käydä, et aina tutustuu uusiin saman henkisiin ihmisiin.

      Poista
  14. Kaunista on tosiaan tuohi. Hyvä tietää että juuret säilyvät, niitä nimittäin on varastoituna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuli heti mieleeni mitä jännää olet mahtanut joskus juurista tehdä, täytyypä käydä kurkkimassa seuraavalla kerralla kyläillessäni!

      Poista
  15. Sun jutut on tosi hyvää opetusta ja vielä mukavia! ; ) Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onpa kiva kuulla Stiina, mukavaa jos jaksat lueksia, niin en ihan tyhjille kirjoittele;)
      ps tuleeko mun kommentit sul perille? olen vähän hukassa uudessa systeemissäsi.

      Poista