Lähes joka sieniretki Helmi löytää eläinten luita, yleensä peuran tai hirven. Tällä kertaa löytyi kokonainen luuranko. Helmi sai vain yhden luun ja loput pelastin kuusenoksalle Helmiltä tavoittamattomiin.
Meille on tullut tavaksi koota Takametsästä löytämämme sarvet ja kallot laavumajaamme keskelle tiheää kuusikkoa. Viedessämme luita laavulle huomasimme ison kuusen kaatuneen laavun päälle ja se oli mennyt tuusan nuuskaksi. Jos katsot tarkasti, voit nähdä maahan tippuneen valkoisen peuran pääkallon kuusen rungon oikealla puolella.
Romahtaneen katon alta löysimme viime sykynä laavun kattoon kiinittämämme sarven. Hetken mietimme, mitä tekisimme luiden kanssa ja päätimme viedä ne kotiin hirven pääkallon seuraksi. Meillä alkaa olla jo aikamoinen luukokoelma, hirvenkallo, kaksi peurankalloa, muutamia sarvia sekä lukuisia pitkiä putkiluita ja nikamia. Sen lisäksi, että olen kuuhullu, taidan olla hiukan myös luuhullu;)
No, jos en luuhullu, niin sitten ainakin sienihullu. Sopivasti tulleet sateet ja lämpimät ilmat ovat taanneet mahtavan sienisadon. Ruokasienien lisäksi olen kerännyt paljon värjäyssieniä kuivumaan. Muutamana päivänä olen löytänyt lisää himoitsemiani samattijalkoja (Tapinella atrotomentosus). Samettijalka on erinoaminen värjäyssieni ja varsin yleinenkin, mutta melko hankala välillä huomata. Tarkkana saa katsella vanhoja, jo hieman sammaloituneita männynkantoja ja niiden ympäristöjä, jos aikoo samettijalkoja löytää. Nämä yksilöt kasvoivat pienenä ryhmänä saman vanhan kannon tyvessä ja muutama vielä hieman kauempana juurialueella. Kuten kuvasta näkyy, samettijalka kasvaa usein lähes kokonaan piilossa sammaloituneessa kannossa, näistäkin sienistä näkyi vain pieni osa lakkia, koko muu sieni oli sammaleen ja karikkeen alla piilossa.
Yhteisillä sieniretkillämme isäntä kerää ruokasienet ja minä värjäyssienet. Suppilovahverot työntyvät jo mukavasti sammalikosta esiin, niitä on ilo kerätä, ensimmäiset kun löytää, niin saa olla varma, et lisää on lähimailla.
Minä jo luulin, että joku on puuhun kuollut. Kun näin sorkat, ihmettelin vielä enemmän, mutta selvisihän se tarina sitten.
VastaaPoistaKyllä meillä näitä hulluuksia riittää ja omistani olen vain onnellinen, koska juuri ne tekevät minusta minut :-D
kotvan mietin itsekkin kuvia valitessani postaukseen, et kehtaanko säikytellä ihmisiä. totta meidän on hyvä näin;)
PoistaTuo luuhulluus ei lainkaan ihmetytä. Miniällä on myös tuohon taipumus, on joitain pienempiä luurankoja tilattu ulkomaita myöten ;)
VastaaPoistaMe ei eilisellä sieniretkellämme nähty lainkaan suppiksia, etsimme kylläkin pääasiassa herkkutatteja. Kärpässieniä kyllä löytyi ;))
luuharrastus on mielenkiintoista. nykyisin on ilmeisen suosittua kerätä myös aivan pikkuruisten eläinten kalloja tai luurakoja koriste-esineiksi tai metsästysmuistoiksi. Hesassa taitaa olla joku tähän erikoistunut firmakin.
Poistatääl hieman tattirintamalla hiljentynyt, ens viikolle odotettavissa taas uutta satoa. kärpässieniä todella paljon, ne ovat niin kuvauksellisia, harmi et pikku pokkarillani en saa otettua niistä kunnon kuvia. luotan, et Sinun blogistasi löytyy:))
Ahaa, suppilot ovat nousseet, ne pitää käydä poimimasssa pois minunkin. Hirven sarvia olen minäkin muutamat löytänyt , mutta en kokonaista kalloa.
VastaaPoistapaikoitellen suppiloita jo enempikin, vasta ämpärillisen olemme poimineet, ensi viikolla jo varmaan ruhtinaallisesti.
Poistametsissä kun paljon kulkee, niin löytää kaikkea mielenkiintoista.
Kyllä teillä, siis Sinulla ja Helmillä on tarkat silmät.
VastaaPoistaMolemmat löydätte aarteita itsellenne :)
joskus toivon, et mul olis myös yhtä hyvä sienihajuaisti kuin Helmillä luu. okrakääpiä metsästän, vain kaksi pikkuriikkistä olen vasta nyt löytänyt, kunpa ne tuoksuisivat yhtä voimakkaalle kuin tuoksuorakkaat, niin silloin ei olisi mitää vaikeuksia minunkaan niitä löytää;)
PoistaEn ole tiennytkään, että samettijalat kasvavat tuollaisissa paikoissa! Nyt osaan etsiä vastaisuudessa paremmin.....
VastaaPoistaMainioita aarteita olette jälleen löytäneet "kokoelmiinne"!
männyn lahokannot on sen tyypilliset kasvupaikat sienikirjojenkin mukaan. kaikenlaista sitä aina vastaan tulee kun Takamailla samoilee.
PoistaMetsään mennään marjastamaan, sienestämään ja nyt siis luustamaankin!! Kallostaminen voisi olla kivaa ;D)))
VastaaPoistasanoa muuta miiwi, noista kalloista on tarkoitus tehdä rekvisiittaa patojeni ympärille;)
PoistaKivat sienilöydöt, noi kallot yms. jutut harvinaisempia täällä suunnalla, keväällä tahtoo löytyä niitä jäniksen raatoja ja luitakin, joskus peuran sorkkakin. Tuo samettijalka on mielenkiintoinen sieni, täytyy kokeilla sitä kaksoisvärjäyssysteemiä mikä Karoliina Tetrin sivuilta löytyy...
VastaaPoistapari syksyä sitten löysimme kokonaisen hirven luurangon, siitä otin kallon talteen ja Helmi sai ison luun, nyt tosiaan löytyi sit peuran luuranko. kasvaako teillä päin paljon samettijalkoja, tääl ne on vähän hakusessa, tähän mennessä olen löytänyt vasta kymmenen. jäänpä odottelemaan samettijalkavärjäyksisäsi:))
PoistaIkänä en ole tuollasia rankoja metsästä löytänyt, on teillä oikia aarre metsä. Siulle värjäyssienet, isännälle vahverot ja Helmillekkin herkut:))
VastaaPoistaTakametsä on ehtymätön ja monasti yllätyksellinenkin, koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan!
PoistaSinulla on mielenkiintoiset metsäretket!
VastaaPoistarakastan samoilla metsissä, siksi tein metsän antimiin liittyvän varavoimala mandalankin;)
PoistaMinulla on aikomus mennä viikonloppuna keräämään suppilovahveroita sieltä viimevuotisesta paikasta.
VastaaPoistaSinulla on jo ensimmäiset suppikset kerätty.
kantsii käydä jo paikat katsastamassa, pääsato toki viel odotuttaa itseään, mut nyt jo löytyy varmaan piiras/kastike/keittosienet hyvinkin. itse tykkään pienistä sievistä supiksista, isoja lötköjä en enää mielelläni kerää vaik niistä kori nopeaan täyttyisikin. sama juttu kanttarellien kanssa.
PoistaEi vaan minun taikametsistä ole löytynyt edes yhtäkään poronsarvea, vaikka niin toivon. Olisi just semmoiselle käyttöä. Ei minun luuvainunikaan ole kyllä Helmin luuvainun luokkaa.
VastaaPoistaSuppiksista olen pikkiriikkisen kade. En taida löytää niitä, ei ole näkynyt kanttarellejäkään.
Helmihän sieltäkin löysi patikoidessamme poronsarven viime syksynä ja nyt se koristaa mun lankahuonettani. Korhosen sienikirjan mukaan supiksia kasvaisi Kuusamoon asti pohjoisessa, joten miksei sit viel teidänkin korkeuksilla. joten jatka etsintöjä kangasmetsiköiden sammalikosta lumien tuloon asti!
PoistaMinä olen kuuhullu ja sienihullu.
VastaaPoistaNUo samettijalat ovat niin kauniita ja pehmeitä sieniä.
Ja suppiksiakin olet jo löytänyt.
mukavaa kun nyt saamme taas toteuttaa näitä hulluuksiamme täysin rinnoin, sieniä pukkaa mtsänpohjat täytensä! samettijalan kohdallakin pätee vanha sananparsi "moni kakku päältä kaunis, silkkoa sisältä", se on todella kaunis, mut kelvoton ruokasieneksi, erinomainen värisieni sen sijaan.
PoistaKuuhullu ja luuhullu, hih! Nyt pitääkin lähteä suppispaikat tarkistamaan :)
VastaaPoistakannattaa tehdä kierros, nyt ne ovat parhaimmillaan sienikeittoon mielestäni
PoistaIhana mystinen metsä! Itse keräilen kiviä, mutta voisin kuvitella kerääväni kauniita luitakin jos vain asuisin luonnonhelmassa :) Noh, maallemuuttoa odotellessa...
VastaaPoistaTakamaat ovat lähes koskematonta erämaata paikoin, viihdyn siellä ja teemme pitkiä metsäretkiä Helmi koirulini kanssa. sydänkiviä keräilen itsekkin ja Helmi pitää muista kivistä huolen, niitä on kaikki ikkunalaudat täynnä! Luut talletan vastaista käyttöä varten varastoon. jännittävää, ilmeisesti muutto jo suunnitteilla. itse olen elännyt lähes koko ikäni opiskeluaikoja lukuunottamatta maaseudulla ja viihdyn todella hyvin.
Poista