Aurinkoinen ja lämmin ilma helli matkaajia Sommelo ry:n järjestämille muinaismarkkinoille 7.-8.9.2013 Helsingin Läntiseen Pukinsaareen. Pukinsaari sijaitsee aivan Seurasaaren kupeessa.
Vain pieni viitta sillankorvassa osoitti kulkureitin rautakautiseen kauppakylään, aivan kuten Takamailla oleva hansikas, pieni vihje kulkijalle, ei sen enempää tarvita perille löytämiseksi.
Saareen kuljettiin pitkospuita pitkin. Edellispäivänä ylitin sieniretkelläni
leveän ojan puunrunkoa pitkin. Merkillisesti vain jokin kiehtoo mieltäni pitkospuissa ja ojien yli kaatuneissa rungoissa, aina kun mahdollista kuljen niitä pitkin. Siksi onkin niin harmillista, kun monissa luonnonsuojelukohteissa on pitkospuut purettu pois ja tilalle kuskattu sepeliä. Kuka haluaa ihan oikeasti luontoretkellään kulkea sepelipolkuja pitkin?
Tällä kertaa Helmi loikkasi ojan yli, viime syksyisellä ruskaretkellämme pohjoisessa hänkin kulki tyytyväisenä pitkospuilla. Nyt kuulema nekin puut ovat jo purettu ja tilalla on sepelipolku, minkä viereen on alkanut muodostumaan uusia reittejä, sepelille ei ihminen eikä eläinkään astu mielellään, vain pakonsanelemana.
Pukinsaareen on rakennettu rautakautinen pihapiiri, mikä pyrkii esittelemään sekä kaupankäyntiä että jokapäiväistä elämää nuoremman rautakauden ja varhaisen keskiajan Suomessa.
Myös omasta lapsuuskotini pihapiiristä löytyy kaksi hirsiaittaa ja riukuaitaa. Pukinsaaren rakennukset olivat ruokokatteisia, oman pihapiirini aitat ovat saaneet pärekatteen päälle -70-luvulla peltikaton. Suuri haaveeni on joskus vielä palauttaa niihin pärekatot. Riukuaitaa rakennan pikkuhiljaa sitä mukaan kun saan kootuksi riukuja ja sidoksiksi sopivia näreitä kasvaa harvennettavaksi asti.
Kaali- ja sipulipiiraat maistuivat ah niin hyviltä, yrttivoi suli lämpimän
piiraan päällä, valui sormien väliin syödessä, miten nautinnollista onkaan syödä sormista puupenkillä istuen, tulen ritinää kuunnellen. Hetken Hygieia yritti kuskutella korviini puhtauden oppejaan, eläydyin ja unohdin moiset opit hetkeksi ja nautin.
Avotulella laitettu ruoka maistuu vaan niin hyvältä, et mielellään tulet virittää vaik pallogrilliin paistaakseen letut sähkölieden helppouden sijaan. Helmistä letut maistuu aina yhtä hyviltä oli ne sit vaik miten paistettu;)
Markkinaväkeä oli kaiken ikäistä, myyntikojuja runsaasti ja monen moista polotusta kantautui korviini kojujen ympärille kerääntyneistä väkijoukoista. Tulipa pientä kahnaustakin veronkannosta, rannalla soturit ottivat mittaa toisistaan, tunkeilijat saivat väistyä ja rauha palasi markkinapaikalle. Elämyksellinen päivä, kiitos taas kerran Sommelo ry:n väelle järjestelyistä ja kaikille mukana olleille keskiajan elävöittäjille.
Ilona, paljastuit! Ei se Pukinsaaren "kävely" ollutkaan pelkkä kävely, vaan liittyi muihin harrastuksiisi. Mutta hyvä sekin. Tosaalta sinähän teet pitkiä metsäretkiä, jotka varmaan antavat vielä enemmän sielunrauhaa kuin minun meditointikävelyt kaupunkimaisemissa.
VastaaPoistakyl me vietimme ihan rehellistä vapaapäivää isännän kanssa, saimme viel istahtaa valmiiseen ruokapöytääkin päivän päätteeksi;)
Poistaenpä usko et paikalla on välttämättä suurtakaan merkitystä meditoinnille, sisäisellä maailmalla sen sijaan on
Monta ihanaa tunnelmallista kuvaa, risuaitaa, pitkospuita ym.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi että ei sepili kuulu luontopoluille, vaan kunnon pitkokset ne olla pitää.
on hienoa, et löytyy asiaan vihkiytyneitä ihmisä rakentamaan Pukinsaaren kaltaisia miljöitä. mitenkähän tuon sepelivillityksen voisi saada loppumaan?
PoistaVoi kuin kivat markkinat. Nuo muinaispuvut on aina yksinkertaisuudessaan kauniita.
VastaaPoistavoin suositella muinaismarkkinoilla käymistä. omaa muinaispukuani varten sain taas monta kullanarvoista neuvoa ja ideaa.
PoistaOli mukava käydä vanhanajan markkinoilla tekstisi ja kuviasi kautta, mutta olisin mielelläni ollut livenä mukana. Nuotioruoka olisi maistunut
VastaaPoistauskon sen. vinkiksi, Elävä keskiaika ry:n sivustoilta löytyy eripuolella Suomea järjestettävien muinaismarkkinoiden ajankohdat.
PoistaEntisaikainen elämänmuoto, rakennukset, pihapiirit sun muut, kyllä niissä on oma viehätyksensä. Ulkotulella tehty perusruoka on maittavaa, ilman kommervenkkejä ja niin helppoa valmistaa.
VastaaPoistaEhkä minä koen vaellusreissuillani jotain vastaavaa.
siksipä ne nokipannukahvitkin niin hyvältä maistuu! näin syksyisin etenkin kuljen paljon metsissä sienikoreineni, monasti silloin olet ajatuksissani, vaellat tunturipurolle tammukkoja narraamaan, itse tiirailen varvukkossa piiloittelevia seitikkejä.
PoistaAivan ihania kuvia jälleen. Täällä saa nauttia usein vanhasta ajasta :)
VastaaPoistamukava kuulla, nyt hiukan hiljenee, kun kesän muinaismarkkinat pidetty, myöhemmin syksyllä saattaa sit taas olla juttuja erilaisista wanhan ajan joulumarkkinoista.
PoistaEnpä olisi aikoinaan uskonut miten löydän itsestäni vanhan vaalijan/ihailijan, joten komppaan tuntemuksiasi kympillä.
VastaaPoistatosi kiva kuulla Kuvittelija:))
Poista