missä on kotini
sielläkö
missä synnyin
missä ovat juureni
missä nousin siivilleni
koti
siellä kasvoi pesueeni
siivilleen jo nousseet
sinne voi palata
aina
siipirikkonakin
Täällä valokuvatorstain ja runotorstain 293. haasteita lisää.
Kauniita valokuvia, jotenkin haikeita. Aforismimaiset runosi sopivat hyvin kuviin. Niin. Missä se alkukoti onkaan. Pistää ajattelemaan.
VastaaPoistaaivan, parhaillaan tuntemeni haikeus näkyy kuvissa
Poistaalkukoti historian hämämärässä (usva peittää peltomaiseman), pitkä matka on kuljettu kotiin (muuttolinnut), uusi sukupolvi kasvaa ja itsenäistyy (kuopuksen muutto kauaksi opiskelemaan muuttolintujen tavoin), kotiin voi aina palata kuin äidin syliin pienokaisena
mukavaa kun olet ryhtynyt runotorstain moderaattoriksi HeidiR
Kaunis usvainen kuva ja ne muuttolinnut, ne sopivat niin hyvin aiheeseen.
VastaaPoistaAlimmassa kuvassa on kaunis lasimaalaus ja sopii runoosi hyvin.
Hieno runo, lohdullinen ja kaunis.
katselen nykyään niin haikeana muuttolintuja, lasimaalaus olo/takkahuoneemme ikkunassa, sielunmaisemani, jo edesmenneen lasitaiteilijan viimeisimpiä töitä
PoistaIhanan tunnelmalliset kuvat ja kaunis runo.
VastaaPoistakiitos Ameba Donna, katselin ja kuuntelin muuttoon valmistautuvaa lintuparvea odottaessani aamulla ystävää mukaani sieniretkelle, nuoret juuri varttuneet poikaset ilakoivat ja pyrähtelivät pieninä parvina, aivan kuin ihmislapset innokkaina ja uteliaina lähtemään kohti tuntematonta, omien siipien kantavuuteen luottaen
PoistaKaunis, tunteikas vastaus haasteeseen!♥
VastaaPoistakaikesta huomaa, et tunteet ovat pinnalla, haikeus päällimmäisenä täl erää
PoistaTodella herkkää ja kaunista- sekä kuvat, että teksti!!!
VastaaPoistamukavaa et pidit margsan, suuri kynnys osallistua runotorstaihin, aina joskus sen yli astun
PoistaKoti on paikka, jonne voi aina palata, ellei fyysisesti niin sitten ajatuksissa. Koti on paikka, jossa sinut hyväksytään sellaisena kuin olet.
VastaaPoistaVahvoja sanoja, tunteet nousivat pintaan.
näin toivoisin lapsienikin tuntevan
PoistaEhkä meillä onkin kaksi kotia: se joka auttoi meidät siivillemme ja se jossa tuemme omiamme siivillensä, kuten kauniisti sanoit. Uskon että tarvitsemme molemmat.vasta nyt mummi-ikäisenä olen alkanut etsiä sitä kotia josta aikoinaan lähdin.
VastaaPoistatotta, nämä kaksi kotia ovat suurimmalle osalle ihmisistä fyysisesti eri paikoissa, mutta henkisesti sidoksissa toisiinsa monin tavoin. on muuten jännää, miten omien lasten kavettua aikuisuuteen, ja erityisesti ehkä myös lastenlasten synnyttyä, alkaa palata omaan lapsuuteensa, monenlaiset asiat nousevat muistoista ja halu selvittää juuriaan tarkemmin voimistuu vuosi vuodelta.
PoistaAiemmin yritin kekittyä vain tähän päivään ja sulkea silmäni menneiltä. Nyt olen tosi kiinnostunut ns. juuristani sekä hyvässä että pahassa.
Poistakyllä opiskelu, perheen perustaminen ja kasvattaminen sekä työelämä ovat vieneet myös itseltäni kaiken huomion, selviytyminen on kyl edellyttänyt keskittymistä juuri siihen. nyt asiat alkavat olla meil molemmilla jo toisin, jää aikaa myös enempi itselle. olemme kulkeneet lapsuuskotimme piha- ja vaikutuspiiristä kokemuksellisesti ja tiedollisesti pitkän matkan tähän hetkeen. ehkäpä meissä on herännyt vahva tunne siitä, että tutkimalla juuriamme opimme ymmärtämään itseämme paremmin.
PoistaTosi koskettava runo ja kuvat.
VastaaPoistaKoti on sielää missä olen rakkaitteni kanssa ja siellä missä olen ilman heitä muistoissani.
uskon monen kokevan samoin, ei niinkään kodin fyysiset puitteet vaan ennen kaikkea siihen liittyvät psyykkiset siteet läheisiin ihmisiin, koettuihin asioihin, tapahtumiin, luo kodin. usein puhutaan myös henkisestä kodista, sitä sain taas kokea voimakkaasti tänään osallistuessani Pukinsaaren muinaismarkkinoille ja tavattuani siellä Maatiainen ry:n aktiivijäsenen. sain käydä hänen kanssaan pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun, sieluni tuli ravituksi.
PoistaHienosti sopivat kuva ja runo yhteen, harmoniaa
VastaaPoistakiitos Ari kommentistasi
Poistaja myös siitä, et olet ryhtynyt runotorstain moderaattoriksi
Siellä on koti, missä synnyin, on minun uskoni. Linnutkin käyvät matkoilla, mutta tulevat joka kevät kotiin.
VastaaPoistaonnellinen se joka voi palata lapsuuskotiinsa aikuisenakin, edes sen sijoille, uskon että silloin ihminen on omimmillaan, kokee aidoimpia tunteita, olivat ne sitten millaisia tahansa.
PoistaEnsimmäinen runo kysyy ja toinen vastaa, johdattaa takaisin ensimmäisen alkuun. Elämä jatkuu, "ajan virrasta nousee esiin uusia muotoja", Martti Lindqvistia vapaasti lainaten - - Puhuttelevat kuvat ja teksti tukevat toisiaan.
VastaaPoistakiitos eijakaarina, mielenkiintoista lukea kommenttisi. aikoinaan olen lukenut paljonkin Martti Lindqvistin teoksia, niiden ääreen voisi palata taas uudelleen, nyt kun on aikaa lueksia.
PoistaKoti on se maailman paras paikka, johon on aina ihana palata ♥
VastaaPoistaniin toivon kaikilla olevan!
PoistaSydämellään ja sydämessään sen tietää, missä on koti. Runo on hivenen haikean pohdiskeleva. Hyvä.
VastaaPoistaniinpä, haikeus liittyy varmaan juniorin muuttoon
PoistaMuuttoja, muuttoja ennen lopullista muuttoa
VastaaPoistaniinhän se useimmilla tänä päivänä on, et joutuu jättämään viel ennen lopullista muuttoa rakkaan oman kodin, suku on kaukana ja vaik ei olisikaan, niin enää ei monetkaan hoida vanhuksia kotona kuten ennen. oma äitini hoiti isäni kasvatusäidin kotona vuodepotilaana, sisareni hoiti vastaavasti oman äitimme, sen vain Luoja tietää miten omalla kohdalla käy.
PoistaHieno!Ja tuo siipiteema toistuu.
VastaaPoistaKatsellessani lintuparvea mieleeni nousi viime vuosisadalla elänneen amerikkalaisen kirjailijan Hodding Carterin tunnettu ajatus "On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja siivet." totta säkeissäni toistuu siipiteema, en saanut siihen toistettua juuriteemaa sujuvasti. Toisaalta voisi ajatella myös niin, että kestävästä perinnöstä arvostetaan nykyään vain siipiä. Juuret ovat unohtuneet monellakin ja /tai niitä ei haluta muistaa, tuoda esille syystä tai toisesta. mielestäni omien juurien tunteminen olisi mahtava voimavara ihmiselle, jos sitä osattaisiin hyödyntää. omat juureni ovat pienviljelytilalla, missä vanhempani kasvattivat suuren perheen, työtä oli aamu varhaisesta ilta myöhään, leipä ei todellakaan tullut helpolla pöytään, lapsienkin oli osallistuttava jo pienestä pitäen omien kykyjensä mukaan työntekoon.
PoistaMiten upea onkaan puhelinlankakuvasi, mikä sielunmaisema! Molemmat kuvasi istuvat runoon aivan olennaisina osina, ne kertovat syvemmin sen mikä runossa jää säkeiden väliin.
VastaaPoistakaunis kiitos tuima kommentistasi! niinpä kertovatkin ja myös melko konkreettisia asioita kuten esim. sen, että meillä on kolme lasta.
PoistaNiin kaunista, sekä kuvat että runo!
VastaaPoistamukana kuulla Millin et pidit:))
Poistahyvä tässä on kysymykset joissa on vastaus sisällään. upeati kuva täydentää
VastaaPoistamukavaa kun jätit kommenttisi runojuonia:))
PoistaLohdullista melankoliaa kuvissa ja runoissa.
VastaaPoistatotta, syksyn tulo nostaa pintaan melankoliaa Marjattah!
Poista