perjantai 6. syyskuuta 2013

Valokuva- ja runotorstai Koti

 missä on kotini
sielläkö
 missä synnyin
missä ovat juureni
missä nousin siivilleni

koti
siellä kasvoi pesueeni
siivilleen jo nousseet

sinne voi palata
aina
siipirikkonakin

Täällä valokuvatorstain ja runotorstain 293. haasteita lisää.

  

40 kommenttia:

  1. Kauniita valokuvia, jotenkin haikeita. Aforismimaiset runosi sopivat hyvin kuviin. Niin. Missä se alkukoti onkaan. Pistää ajattelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivan, parhaillaan tuntemeni haikeus näkyy kuvissa
      alkukoti historian hämämärässä (usva peittää peltomaiseman), pitkä matka on kuljettu kotiin (muuttolinnut), uusi sukupolvi kasvaa ja itsenäistyy (kuopuksen muutto kauaksi opiskelemaan muuttolintujen tavoin), kotiin voi aina palata kuin äidin syliin pienokaisena
      mukavaa kun olet ryhtynyt runotorstain moderaattoriksi HeidiR

      Poista
  2. Kaunis usvainen kuva ja ne muuttolinnut, ne sopivat niin hyvin aiheeseen.
    Alimmassa kuvassa on kaunis lasimaalaus ja sopii runoosi hyvin.
    Hieno runo, lohdullinen ja kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. katselen nykyään niin haikeana muuttolintuja, lasimaalaus olo/takkahuoneemme ikkunassa, sielunmaisemani, jo edesmenneen lasitaiteilijan viimeisimpiä töitä

      Poista
  3. Ihanan tunnelmalliset kuvat ja kaunis runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Ameba Donna, katselin ja kuuntelin muuttoon valmistautuvaa lintuparvea odottaessani aamulla ystävää mukaani sieniretkelle, nuoret juuri varttuneet poikaset ilakoivat ja pyrähtelivät pieninä parvina, aivan kuin ihmislapset innokkaina ja uteliaina lähtemään kohti tuntematonta, omien siipien kantavuuteen luottaen

      Poista
  4. Kaunis, tunteikas vastaus haasteeseen!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaikesta huomaa, et tunteet ovat pinnalla, haikeus päällimmäisenä täl erää

      Poista
  5. Todella herkkää ja kaunista- sekä kuvat, että teksti!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukavaa et pidit margsan, suuri kynnys osallistua runotorstaihin, aina joskus sen yli astun

      Poista
  6. Koti on paikka, jonne voi aina palata, ellei fyysisesti niin sitten ajatuksissa. Koti on paikka, jossa sinut hyväksytään sellaisena kuin olet.

    Vahvoja sanoja, tunteet nousivat pintaan.

    VastaaPoista
  7. Ehkä meillä onkin kaksi kotia: se joka auttoi meidät siivillemme ja se jossa tuemme omiamme siivillensä, kuten kauniisti sanoit. Uskon että tarvitsemme molemmat.vasta nyt mummi-ikäisenä olen alkanut etsiä sitä kotia josta aikoinaan lähdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, nämä kaksi kotia ovat suurimmalle osalle ihmisistä fyysisesti eri paikoissa, mutta henkisesti sidoksissa toisiinsa monin tavoin. on muuten jännää, miten omien lasten kavettua aikuisuuteen, ja erityisesti ehkä myös lastenlasten synnyttyä, alkaa palata omaan lapsuuteensa, monenlaiset asiat nousevat muistoista ja halu selvittää juuriaan tarkemmin voimistuu vuosi vuodelta.

      Poista
    2. Aiemmin yritin kekittyä vain tähän päivään ja sulkea silmäni menneiltä. Nyt olen tosi kiinnostunut ns. juuristani sekä hyvässä että pahassa.

      Poista
    3. kyllä opiskelu, perheen perustaminen ja kasvattaminen sekä työelämä ovat vieneet myös itseltäni kaiken huomion, selviytyminen on kyl edellyttänyt keskittymistä juuri siihen. nyt asiat alkavat olla meil molemmilla jo toisin, jää aikaa myös enempi itselle. olemme kulkeneet lapsuuskotimme piha- ja vaikutuspiiristä kokemuksellisesti ja tiedollisesti pitkän matkan tähän hetkeen. ehkäpä meissä on herännyt vahva tunne siitä, että tutkimalla juuriamme opimme ymmärtämään itseämme paremmin.

      Poista
  8. Tosi koskettava runo ja kuvat.
    Koti on sielää missä olen rakkaitteni kanssa ja siellä missä olen ilman heitä muistoissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uskon monen kokevan samoin, ei niinkään kodin fyysiset puitteet vaan ennen kaikkea siihen liittyvät psyykkiset siteet läheisiin ihmisiin, koettuihin asioihin, tapahtumiin, luo kodin. usein puhutaan myös henkisestä kodista, sitä sain taas kokea voimakkaasti tänään osallistuessani Pukinsaaren muinaismarkkinoille ja tavattuani siellä Maatiainen ry:n aktiivijäsenen. sain käydä hänen kanssaan pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun, sieluni tuli ravituksi.

      Poista
  9. Hienosti sopivat kuva ja runo yhteen, harmoniaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Ari kommentistasi
      ja myös siitä, et olet ryhtynyt runotorstain moderaattoriksi

      Poista
  10. Siellä on koti, missä synnyin, on minun uskoni. Linnutkin käyvät matkoilla, mutta tulevat joka kevät kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onnellinen se joka voi palata lapsuuskotiinsa aikuisenakin, edes sen sijoille, uskon että silloin ihminen on omimmillaan, kokee aidoimpia tunteita, olivat ne sitten millaisia tahansa.

      Poista
  11. Ensimmäinen runo kysyy ja toinen vastaa, johdattaa takaisin ensimmäisen alkuun. Elämä jatkuu, "ajan virrasta nousee esiin uusia muotoja", Martti Lindqvistia vapaasti lainaten - - Puhuttelevat kuvat ja teksti tukevat toisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos eijakaarina, mielenkiintoista lukea kommenttisi. aikoinaan olen lukenut paljonkin Martti Lindqvistin teoksia, niiden ääreen voisi palata taas uudelleen, nyt kun on aikaa lueksia.

      Poista
  12. Koti on se maailman paras paikka, johon on aina ihana palata ♥

    VastaaPoista
  13. Sydämellään ja sydämessään sen tietää, missä on koti. Runo on hivenen haikean pohdiskeleva. Hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä, haikeus liittyy varmaan juniorin muuttoon

      Poista
  14. Muuttoja, muuttoja ennen lopullista muuttoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinhän se useimmilla tänä päivänä on, et joutuu jättämään viel ennen lopullista muuttoa rakkaan oman kodin, suku on kaukana ja vaik ei olisikaan, niin enää ei monetkaan hoida vanhuksia kotona kuten ennen. oma äitini hoiti isäni kasvatusäidin kotona vuodepotilaana, sisareni hoiti vastaavasti oman äitimme, sen vain Luoja tietää miten omalla kohdalla käy.

      Poista
  15. Hieno!Ja tuo siipiteema toistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsellessani lintuparvea mieleeni nousi viime vuosisadalla elänneen amerikkalaisen kirjailijan Hodding Carterin tunnettu ajatus "On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja siivet." totta säkeissäni toistuu siipiteema, en saanut siihen toistettua juuriteemaa sujuvasti. Toisaalta voisi ajatella myös niin, että kestävästä perinnöstä arvostetaan nykyään vain siipiä. Juuret ovat unohtuneet monellakin ja /tai niitä ei haluta muistaa, tuoda esille syystä tai toisesta. mielestäni omien juurien tunteminen olisi mahtava voimavara ihmiselle, jos sitä osattaisiin hyödyntää. omat juureni ovat pienviljelytilalla, missä vanhempani kasvattivat suuren perheen, työtä oli aamu varhaisesta ilta myöhään, leipä ei todellakaan tullut helpolla pöytään, lapsienkin oli osallistuttava jo pienestä pitäen omien kykyjensä mukaan työntekoon.

      Poista
  16. Miten upea onkaan puhelinlankakuvasi, mikä sielunmaisema! Molemmat kuvasi istuvat runoon aivan olennaisina osina, ne kertovat syvemmin sen mikä runossa jää säkeiden väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaunis kiitos tuima kommentistasi! niinpä kertovatkin ja myös melko konkreettisia asioita kuten esim. sen, että meillä on kolme lasta.

      Poista
  17. Niin kaunista, sekä kuvat että runo!

    VastaaPoista
  18. hyvä tässä on kysymykset joissa on vastaus sisällään. upeati kuva täydentää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukavaa kun jätit kommenttisi runojuonia:))

      Poista
  19. Lohdullista melankoliaa kuvissa ja runoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, syksyn tulo nostaa pintaan melankoliaa Marjattah!

      Poista