perjantai 3. toukokuuta 2013

Talviturkki heitetty


Kasvihuoneessa aamupalan jälkeen päätin lähteä Helmin kanssa joelle. Helmi on jo useampana päivänä halunnut päästä uimaan, tänään oli sopiva hetki talviturkin heitolle. Joen ahteelle päästyämme, päästin Helmin irti ja hetkessä se oli laukannut joelle. Polskis ja Helmi ui nautinnollisesti virrassa. Sulmisvesien vuoksi virtaus on vielä vuolas ja Helmillä oli aika työ uida vastavirtaan. Itsellekkin tuli hyvä mieli katsellessa Helmin riemua sen peuhatessa joessa. Kepit saivat kyytiä, välillä piti juosta lenkki rannalle tarkastamaan mitä emäntä puuhailee ja sit taas nopsaan takaisin veteen. 
Helmin uidessa kuvasin joen törmällä kasvavia varhaisia kevätkukkijoita. Nimitän näitä kumpuilevia korkeita jokiahteita Alpeiksi, talvisin hiihtelemme ja  laskemme mäkeä näissä maisemissa. Alpeiltani löytyy monia samoja lajeja kuin mitä oikeilla alppiniityilläkin kasvaa.
Pystykiurunkannus (Corydalis solida) kukoistaa vain lyhyen hetken, mutta sitäkin näyttävämmin. Sini-punaiset kukinnot peittävät laajoja alueita jokitörmällä, joskus kukinto voi olla myös valkoinen. Kauniin kukinnon lisäksi kiurunkannuksella on erittäin kauniisti liuskoittuneet lehdet, mitkä luovat vehreyttä muutoin vielä niin harmaaseen maahan. Tästä syystä jalokiurunkannukset (Corydalis nobilis) ovat olleet niin suosittuja puutarhoissa aiemmin. Piti käydä kesken kirjoittamisen kurkkaamassa, josko korallikannukoiden alla kasvava jalokiurunkannus olisi työntynyt näkyviin mullasta, vielä ei näkynyt merkkiäkään koko kasvista.  Nimensä kiurunkannus on mitä ilmeisimmin saanut siitä, että se ilmestyy pellonpientareille ja jokitörmiin samoihin aikoihin kun kiurutkin. Menneinä aikoina ihmiset ovat selvästi noteerannut tämän yhteyden antamalla kasville kiuruun viittaavan nimen. 
Mukulaleinikki (Ranunculus ficaria) tuppaita oli jo siellä täällä. Viikon parin päästä mukulaleinikkiä kasvaa yhtenäisinä laajoina mattoina kuusten ja rantaleppien varjostamilla alueilla, missä riittää kosteutta kalliolta tulleiden sulamisvesien johdosta. 
Pikkukäenrieska (Gagea minima) on kevään varhaisimpia kukkijoita, näillä jokitörmillä se aloittaa kukintansa jo ennen sinivuokkoja. Kasvin nimi kertoo osuvasti sen runsaimman kukinta-ajan: kesän ensimmäisten käkien muuttaessa Suomeen äitienpäivän aikoihin pikkukäenrieskakin kukkii kauneimmillaan. Käenrieska on auringon palvoja, se sulkee kukkansa yöksi ja jättää ne sadesäällä avaamatta.  
Kevättaskuruohoa (Thlaspi caerulescens)  kasvaa myös Alpeillani. Suomessa tavataan kahta alalajia kevättaskuruohoa, luulisin kuvassa olevan kevätketotaskuruohon.  
Helmi oli uinut kyllikseen ja nousi kuivattelemaan itseään kuivuneeseen ruovikkoon. Tässä kohdin rantatörmä viettää jonkin verran ja Helmi sai piehtaroidessaan samalla mukavat liut kohti jokea.
Helmin kuivatellessa itseään keräsin kotiin viemisiksi simpukankuoria. Muutamassa oli vielä asukas sisällä, joten ne viskasin takaisin jokeen toivoen parasta. Arvaatko miksi kerään kuoria?
Oikein arvasit, murskaan kuoret ja laitan kompostiin:))


20 kommenttia:

  1. Minä jo luulin, että sinä heitit talviturkin pois.:)) No, se olikin helmi, joka näytti nauttivan suunnattomasti uimisesta...hrr.
    Noista kukkakuvistasi tulee kouluajat mieleen...kun piti kerätä ja päntätä kasvien latinalaiset nimet ja heimot sun muut päähän.
    Harmi kun herbarium on kadonnut vuosikymmenien saatossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se tais vähän olla tarkoituskin;) Helmi on oikea vesipeto ja nyt uimakausi avattu, joten lenkit suuntautuvat tuonne jokivarteen usein ja mukavaahan se vain onkin. Mulle on tainnut jäädä päälle tuo latinalaisten nimien kaiveleminen. onpa harmi tuo herbariumin katoaminen, meilläkin käynyt samoin. isäntä osti kirpparilta muutama vuosi sitten aivan mahtavan ikivanhan herbariumin, oikean aarteen.

      Poista
  2. Vau mikä päivän aloitus, aamiainen kasvarissa, aivan ihanaa. Eikä jatkossakaan ole mitään vikaa. Helmi on kyllä aika vesipeto. Ja alpeillasi on upea kukkaloisto, nämä kevätkukkijat ovat niin valloittavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi rakastaa uimista. viikon parin päästä kukinta alpeilla on parhaimmillaan ja aivan mahtavaa kun vanhat isot tuomet aloittavat kukintansa:))

      Poista
  3. Sinullahan upeat alpit ovat lähistöllä! Noin paljon kauniita kukkia! Tuo Helmi on ihan yliveto haukku! Aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niihin ihastuin heti kun tänne muutimme reilut 30 vuotta sitten ja Helmikin on ollut lenkki- ja uimakaverinani jo kuusi vuotta;)

      Poista
  4. Helmillä oli kylmä kylpy, mutta näytti selvästi nauttivan talviturkin heitosta. Kevätkukkiakin on noussut mullasta ilostuttamaan. Hienoja kuvia kaikki. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Sisko, nautitaan tästä ihanasta keväästä, nyt se alkaa olla parhaimmillaan ainakin täällä Varsinais-Suomessa:))

      Poista
  5. Huii, eikö vesi ole vielä aika kylmää ja Helmillä oli noin hienoa!
    Ja kukkia siellä kasvaa vaikka mitä jo!
    Pystykiurunkannus oli mulle ihan uusi tuttavuus, mutta mukulaleinikkiä olen nähnyt ja käenrieskaa. (vaikken vielä tänä keväänä kuiteskaan) Sitten tota kevättaskuruohoa juuri eilen kuvasin,mutta olin vielä niin tosi pientä vasta, että en laita vielä niitä blogiini, pitää kuvata uudelleen, kun vähän vielä kasvavat.
    Ovat muutenkin tosi pieniä, korkeintaan 1cm läpimitaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kävin kurkkaamassa kasviatlaksesta kiurunkannuksen levinneisyysalueen, vain muutamia havaintoja Tampereen yläpuolelta, ehkäpä siinä syy. kevättaskuruoho on viehättävä pikku kukka, isoina mattoina aivan upea.

      Poista
  6. Sun Alpeillasi on kaunista. Molskis, sano Helmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Nettimartta, ne vetävät todella puoleensa. joskus harmittelemme ettei ihmiset ole niitä löytäneet, toisaalta se on hyväkin, koska nyt siellä saa retkeillä todella rauhassa:))

      Poista
  7. Et sentään sinä !
    Kävi oikein kylmätväreet kun luin että talviturkki heitetty :)
    Mutta sehän olikin lemmikkisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. itse pulahdan järveen vasta vesien lämmettyä;)) entä joko sinä kävit mökillä uimassa?

      Poista
  8. Viimeeksi Bloggeri temppuili, eikä avannut kuviasi. Nyt näin, miten riemulla Helmi ui! Kyllä koirat on mukavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mullakin bloggeri on nyt temppuilu, kommentoinnit toimivat vähän miten sattuu. kiva nyt kun taas pelittää. Helmi on oikea vesipeto, se voisi uida vaikka koko päivän;)

      Poista
  9. Voi mikä ihana riemu Helmillä näkyy olevan. Tulee mieleen oman edesmenneen Jorma-koirani veteenpääsyvimma ja uimisen nautinto. Minä itse en niinkään nauti, siinä kastuu, phui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki koirat eivät pidä uimisesta, monet ihmetteleväkin et kuinka koirakin voi nauttia noin. no sinulle Jorman kanssa uiminenkin tuli tutuksi. eilen sain kuulla ystäväni koiran loukkaantuneen ja nyt tuntuu tosi pahalta, edessä leikkaus tai pahin, mitä koiranomistaja voi kuvitella.

      Poista
  10. Alpeillesi on tullut niin keväistä, kukkasetkin jo avanneet nuppujaan.
    Höh, luulin, että olit ite käynyt uimassa! Olishan pitänyt arvata, että tietysti Helmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ajattelin hiukan juksata;) alpeilla kohta kaikki niin kauniisti kukassa ja voi harmi, kun olemme taas parhaimman kukintaajan reissussa!

      Poista