Kuten tunnettua Helmi on innokas uimari, muutama päivä on jäänyt väliin, joten tänäin oli ihan pakko viedä hänet uimaan läheiselle joelle. Päästän Helmin jo ahteen päällä irti ensin varmistuttuani, ettei autoja ole tulossa. Ennen kuin itse ehdin sillalle, on Helmi ehtinyt tehdä jo monta lenkkiä. Joskus otan kirjan mukaan ja istuksin sillalla lukemassa Helmin uidessa. Tällä kertaa halusin käydä katsomassa vanhojen tuomien kukintaa yläjuoksulla.
Metsämansikat kukkivat valtoimenaan. Hyvältä näyttää, uskonpa saavani täytettyä tuohimestarin toiveen tuokkosesta metsämansikoita.
Kävelen joen vartta ja Helmi ui.
Välillä nousen ylös rinteelle, jotta saan Helmin hetkeksi pois vedestä, onhan vesi viellä todella kylmää. Helmi katselee kaihoisasti alas joelle, mieli tekisi jo takaisin. Lähdemme kuitenkin tarkistamaan, onko naapurin isäntä saanut toukotyönsä tehtyä.
Hyvältä näyttää!
Kauaa Helmi ei jaksa peltoja ihmetellä vaan pyytää lupaa päästä takaisin joelle. Toki lupa heltiää ja heti miten Helmi pinkaisee suoraan joelle, ei emäntä perässä pysy. Harmikseni saan todeta tuomenkehrääjäkoiden vallanneen vanhat tuomet ja tuomien upea kukinta jää näkemättä. Töyräällä kavavat nuoret tuomet ovat säästyneet ja ne kukkivat kauniina valkoisina palloina ilokseni.
Tuo pieni musta pilkku joessa on Helmi, kukapas muukaan;)) Myös rinteillä kasvavat katajat ovat ikävän näköisiä. Lähes kaikki katajat ovat suurelta osalta ruskeita. Olisikohan kyseessä karistesienen (Stigmina juniperina) aiheuttama katajankaristetauti? Suuri osa katajista on ruskeita alaosistaan ja vain latvukset ovat enää vihreitä. Muutamia vuosia sitten karistesienen aiheuttamista tuhoista oli enempikin juttuja lehdissä, silloin myös meidän mökillä olevat katajat ruskettuivat lähes kokonaan, nyt ne alkavat onneksi näyttää jo terveiltä.
Istahdin hetkeksi lepuuttamaan jalkojani ja kuuntelemaan lintujen liverrystä. Helmi on uinnut jo toista tuntia, joten eiköhän olisi jo kotiin lähdön aika.
Helmi taisi olla samaa mieltä, koska nousi joesta ilman houkutteluja!
Kotiin tultuamme kävin kastelemassa kasvihuoneessa taimet. Helmi olisi halunnut leikkiä vielä ovivarjoleikkiä. Helmi asettautui kuusiaidan viereen odottamaan kasvihuoneen oven aukaisemista. Heti kun oven ikkunasta lähtevät heijastukset liikkuvat nurmikolla, Helmi säntää niiden perään. Tällä kertaa emäntä ei leikkinyt, vaan vei Helmin suihkuun peseytymään. Joessa uimisesta turkkiin jää hieman paha haju, joten Helmi pääsee vielä suihkuun aina uintireissun päätteeksi.
Teiän huushollisaa ei varmastikkaan ole vaikeuksia pestä koiraa, niinkuin monessa muussa perheessä on.
VastaaPoistaToiset koirat vihaavat vettä ja pesemistä.
Meiän Tico ei niin tykkää vedestä kanssa yhtään, mutta kiltisti silti on pesun ajan ja saan sen hyvin pestyä.
Mutta vapaa ehtoisesti se ei ikinä menisi veteen ,niinkuin teiän Helmi!
On se kyllä aikamoinen uimamaisteri koiruli,hi!
Helmi aloitti uimisen kanssani jo ihan pentuna. kaikki Helmin koiruli kaveritkaan ei halua uida, ne kulkevat rannalla kun Helmmi ui! meillä on tuulikaapissa kura stop-allas, sinne Helmi asettuu kiltisti pyytämällä ja seisoo paikoillaan. eilenkin tuntui, kuin se olisi nauttinut lämpimästä suihkusta kylmän kylvyn jälkeen, pestessäni sitä, se nuolaisi pari kiitos nuolaisua käsivarteeni!
VastaaPoistaRapsutukset Ticolle:))
Kaunis joki ja hauska uintikoira!Olet hyvä tarinankertoja. Mun Tahvoni saa aina joskus päähänsä, että nytpä menen uimaan, muulloin se vain kahlailee, tai pysyy kuivalla maalla.
VastaaPoistaTahvolla taitaa olla melko paksu turkki, ehkäpä se siksi ei mielellään ui kovin usein? maisema on kyllä kaunis, mutta tuo savesta ruskea vesi ei silmääni miellytä, kun olen tottunut sisäjärvien puhtauteen.
PoistaHelmillähän on ihan Sveitsiläiset maisemat. Kauniita kuvia
VastaaPoistasanonkin paikkaa usein minun Alpeiksi, Helmin rotu on todella kotoisin Sveitin Alpeilla olevasta Appenzellin kylästä!
PoistaNo ei tunnu Helmi kylmääkään vettä pelkäävän! Onpahan varsinainen vesipeto :)
VastaaPoistaHelmi on joskus ihan mahdoton kesällä, ei sit millään lopettaisi polskimista, nyt viel kylmä vesi hieman sentään rajoittaa. tervetuloa mama "sillisalaatti" blogini lukijaksi, olen siitä kovin iloinen:))
Poista