Tuohesta tehty tuokkonen (rove, ropo, ropponen) oli ennenvanhaan pelastus, kun osuttiin hyvään marjapaikkaan eikä ollut mitään astiaa mukana, johon olisi poiminut kotiinviemisiä. Tuokkonen oli nopea ja helppo valmistaa, kiskottiin tuohisuikale koivun kyljestä ja sidottiin se astiaksi koivun- tai pajunvarvuilla. Tuokkosia valmistetaan edelleen alkukesästä paljon pääsiäiseksi mämminpaistoa varten. Erikokoiset tuokkoset ovat nykyisinkin oivia säilytysastioita mitä moninaisimpia tavaroita varten.
Tuokkosen valmistamiseen ei tarvita kuin kappale tuohta, pari koivun- tai pajunvarpua sekä puukko. Tuokkosen päiden sulkemiseen tehdään koivunoksista varputikut, joista poistetaan kuori ja päät vuollaan teräviksi.
Päätyihin leikataan tuohilevystä vahvikkeet niin, että vahvikkeen syyt ovat samansuuntaisesti tuokkosen reunan syiden kanssa. Vahvikelevy taitetaan tuokkosen reunan molemmille puolin. Toinen tapa vahvistaa tuokkosen päädyt, on leikata tuohikappale niin, että tuohen päätyihin jätetään jo valmiiksi pohjan levyiset vahvikepalat reunan yli käännettäviksi.
Tuokkosen reunat käännetään taiteviivojen mukaisesti ylös ja kulmien laskokset käännetään päätyihin. Kiinnitysvarpuja varten tehdään puukon terällä tai vaikkapa terävällä meisselillä reiät päätylaskosten läpi.
Päistään teroitetut varputikut työnnetään päätyihin tehtyjen reikien läpi. Varvun toinen pää työnnetään vahviketuohen alle. Usein näkee myös tuokkosia, joissa varvun molemmat päät on käännetty vahviketuohen alle piiloon.
Tuokkoseni valmiina odottamassa ensimmäisiä metämansikoita ja mustikoita poimittavaksi. Palkaksi opeistaan mestari pyysi tuomaan kesällä tuokollisen metsämarjoja:))
Kotiin palatessani huomasin toisen naapurin käyneen äestämässä pellon. Miten kaunis äestetty pelto onkaan. Tuomet kukkivat pellon pientareella ja koivuissa jo isot hiirenkorvat.
Elämä maistuu:))
Ihanassa opissa olet ollut. Nuo ovat niitä taitoja, jotka ovat pikkuhiljaa painumassa unholaan vanhemman ikäpolven myötä.
VastaaPoistasanos muuta, paljon on vanhoja perinnetaitoja jo kadonnut, onneksi tällä hetkellä ihmisten mielenkiinto niitä kohtaan on jälleen herännyt;)
PoistaKiitos että talletat blogiisi nämä ohjeet. On se vaan ihana materiaali tuo kotoinen koivun tuohi!
VastaaPoistakiitos raita kommentistasi, näitä on mukavaa kirjoitella, kiva kuulla, et niitä tykätään myös lukea:))
PoistaKyllä tuosta opista mielellään marjat poimii =)! Mulla on pari koivupölkkyä pihalla ja niistä voisin saada tuohta irti, jotta voisin itsekin kokeilla tuota taitoa, aivan ihana ja just näppäriä esim kotonakin pienten tarpeellisten tavaroiden säilytyksessä. Kiitos taas!!
VastaaPoistasamaa mieltä Tanni, nyt vain odottelen marjojen kypsymistä ja toivon, ettei tule hallaöitä, niin mansikka kuin mustikkakin kukkivat jo:)) ymmärtääkseni tuokkonen pitäisi tehdä vastakaadetusta koivusta kiskotusta tuohesta tai toki omalta maalta voisi kiskoa kasvavastakin koivusta, ei se siihen kuole, jos ei vaurioita kaarnaa. vanhasta rungosta tuohi ei irtoa, jos irtoaisikin, niin olisi haurasta eikä kestä taittamista murtumatta.
PoistaOi, kiitos vinkistä.. en mennyt pölkkyjen kimppuun (vielä) ku täällä satanut vettä kaatamalla.. ehkä odottelen, että sopiva koivu tulis vastaan..
PoistaHienoa, että jaat meillekkin tätä ihanaa perinnetietoa!!! Kiitos!
VastaaPoistamukava huomata, et postaukseni ovat löytäneet innokkaita lukijoita, kiitos palautteesta margsan:))
PoistaOlipa kiva nähdä kuvina tuonkin teko :)
VastaaPoistaVoiii... mansikoita ja tuokkonen, se on kesä se ♥
maltetaanko edes odotella heinäkuulle;) maltetaanhan me, koska noissa ulkotuonneissa näyttää olevan yhtä jos toista taudintuojaa!
PoistaOI, nuo tuokkoset ovat varsin ihania. Muistan, kun isäni teki niitä, kun olin pieni. Äiti paistoi niissä mämmiä :D Kiva postaus!!!
VastaaPoistatuohityöt ovatkin peinteisesti kuuluneet miestentöihin. mukavaa saada palautetta kirjoituksista, kiitos:))
PoistaKyllä tuo tuohi on sitten kaunis materiaali ja uskomatonta mitä kaikkea siitä voikaan tehdä! Näiden ohjeiden perusteella jotain voisi itsekin kokeilla!
VastaaPoistasuosittelen lämpimästi kokeilemaan, yksinkertaisimmillaan tuohilevyn voi vaikka kietaista kukkapurkin tai -vaasin ympärille, kiinnittää jollain luonnonmateriaalilla, puutikulla, pellava- tai hamppunarulla. silmiähivelevän kaunista!
PoistaTuoksu on varmaan mahtavan hyvä!
VastaaPoistaKyllä tuokkosesta tuli hieno.
Ihaillen katselen mestarin työtä!
tuohen tuoksu on mielestäni hyvin mieto, mutta toki miellyttävä. samoin minä, paljon sain oppia päivän aikana:))
PoistaIhana juttu tämä! Hieno tuokkonen! Mmmm... metsämansikat maistuisivat... :)
VastaaPoistakiitos kommentistasi, metsämansikat ovat minunkin herkkuani ja marjarovekkin on ollut ahkerassa käytössä:))
PoistaSuurkiitokset tuokon teko ohjeista. Koetan tekoa juhannuspäivänä ja säästän ne ensivuoden mämmin tekoon. Thanks very much. Kari Kanadasta.
VastaaPoistaHei Kari no kuinkas kävi, oletko paistanut mämmin omin käsin tehdyissä tuokkosissa!?
PoistaHyvää Pääsiäistä Sinulle täältä kotikonnuilta:))