Tämä kaunis visakoivumetsikkö on tuohimestarin emännän silmäterä, siitä ei parane tuohia kiskoa. Tuohiruusun tekoon riittää melko pienetkin tuohen palat, joten saimme ne kiskotuksi luudantekoa varten kaatamistamme hieskoivuista. Sileintä ja valkoisinta tuohta saadaankin juuri lehtomailla kasvavista hieskoivuista. Rauduskoivun tuohi on tummempaa ja karkeampaa kuin hieskoivun. Kankaalla kasvavan koivun tuohi on kuivaa, suolla kasvavan koivun rosoista. Tuohen kiskonta-aika vaikuttaa myös sen laatuun. Kevättuohi on mestarin mukaan kauneinta ja joustavinta, syksyllä kiskottu sitkeää ja tummaa. Kevättuohi voidaan säilöä upottamalla se veteen kivipainojen avulla odottamaan myöhempää käyttöä kesällä. Näin on aiemmin toimittu mm. kattotuohien kanssa. Paras aika tuohen kiskonnalle on juhannuksen tienoilla, eli noin kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Keski-Suomessa perinteinen tuohenkiskonta päivä on ollut Pietarin päivä 29.6. Myös syksyllä voidaan kiskoa tuohta, mutta se ei ole kevättuohen veroista, tuohimestari pitää sitä hauraana ja heikkona materiaalina. Mestari kuivaa kiskomansa tuohet myöhempää käyttöä varten. Tuohet tulee säilyttää ilmavasti, valmiiksi leikattu tuohinauha kieputettuna valkoinen puoli ulospäin ja levyt pinossa valkoiset puolet vastakkain.
Tuohta kiskotaan mahdollisimman sileästä rungon osasta, siinä ei saisi olla kuivuneita oksantynkiä tai parkkiintuneita ja jäkäläisiä kohtia. Mestari neuvoi harjaamaan alueen ensin puhtaaksi juuriharjalla.
Tuohen kiskonta aloitetaan leikkaamalla koivuun rungon suuntainen viilto terävällä puukolla. Pystyviillon päihin voidaan tehdä lisäksi vaakasuorat viillot, joiden etäisyys toisistaan on kiskottavan tuohilevyn levyinen. Tuohi irroitetaan koivusta vetämällä. Jos aikoo kiskoa tuohta kasvamaan jätettävästä puusta, niin viiltoja tehdessä on varottava leikkaamasta liian syvään ja näin vahingoittamasta puun kaarnakerrosta. Ihanteellisinta olisi kiskoa tuohet kaadettavista tai juuri kaadetuista leimikoista. Tuohen kiskonta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin edes jo kaadetuista puista, joten siihen on kysyttävä aina maanomistajan lupa.
Tuohilevyt laitetaan heti kiskomisen jälkeen nipuiksi painon alle, prässiin, muutoin ne vetävät rullalle. Erityisesti kostealla ilmalla kiskotut tuohet vetävät nopeasti itsensä rullalle, siksi kuiva aurinkoinen ilma on ihanteellista aikaa kiskoa tuohta. Kuvassa tonkien alla painossa jo muutamia leikattuja ruusun terälehtiä.
Tuohiruusun varreksi leikattiin pätkä vanhaa paimenlankaa, jonka ruusun puoleinen pää väännettiin mutkalle ja toinen pää, minkä kautta kukan eri osat pujotetaan paikoilleen, viilattiin teräväksi.
Ruusun terälehdiksi leikattiin kuusi eri kokoista tuohiliuskaa, kaksi aina samaa kokoa. Lisäksi leikattiin kaksi verholehteä ja kolme lehteä varteen kiinnitettäväksi. Ruusun kukkapohjus ja sikiäin taiteltiin tuohiliuskoista.
Ensimmäiseksi varteen kiinnitettiin kukkapohja. Terälehdet taiteltiin ja pujotettiin varteen pareittain, ensin pienimmät, viimeisenä suurimmat. Terälehtiin tehtiin naskalilla reiät, jotta ne saatiin pujotetuksi varteen. Olin taas niin keskittynyt terälehtien taittelemiseen, etten huomannut ottaa työvaiheesta yhtään kuvaa. Seuraavan kerran kun teen tuohiruusuja, yritän kuvata myös taittelun eri vaiheet.
Terälehtien jälkeen vuorossa oli verholehtien kiinnitys. Verholehtien keskelle tehtiin reikä naskalilla kuten terälehtiinkin ja hieman puuliimaa väliin. Liimaa ei ole välttämätöntä käyttää, kukka pysyy koossa myös ilman liimaa.
Viimeisenä kukan osana kiinnitettiin tuohiliuskasta taiteltu sikiäin tiukasti verholehtiin kiinni.
Varren ympärille leikattiin kapea tuohiliuska. Tuohiliskaa kierrettiin varren ympärille tasaisesti reuna reunaa vasten niin, ettei liuska mennyt päällekkäin. Lehdet kiinnitettiin säteittäin varren ympärille, niiden kapea osa jäi vartta peittävän tuohiliuskan alle kiinnittäen lehden paikoilleen. Kiinnityksessä käytettiin myös puuliimaa apuna.
Helmillä oli loisto oltavat, uimaan pääsi kun halusi ja välillä loikoili turkkiaan kuivatellen nurtsilla ihmettelemässä touhujamme.
Opettelet ja opit koko ajan uutta. Ihailtavaa ja kivaa. Hienot ruusut ja kauniit tulppaanit.
VastaaPoistaTarkoituksena olisi oppia tekemään tuohivirsut ja -kontti. Aloitetaan näistä perusasioista, tuohen kiskomisesta, kuivaamisesta jne. olen itsekkin tosi innoissani:)) tulppaanipelto on mestarin emännän ja hänellä on paljon muitakin isoja perennapenkkejä!
PoistaUpea "tulppaanipelto". Hienoa, että jaksat opetella vanhoja taitoja. Eihän ne muutoin voi siirtyä tuleville sukupolville.
VastaaPoistamestarin emäntä on oikea viherpeukalo! olen jo jokusen vuoden harrastanut näitä perinnejuttuja. kesäisin järjestetään paljon myös perinnepäiviä, tosi mielenkiintoisia tapahtumia. Kannattaa käydä, jos kohdalle osuu.
PoistaOi miten ihana!! Mahtava mestari, ruusu, että tulppaanit..
VastaaPoistanaapurin emännällä on todella mahtavat perennapenkit, kasvihuoneet ja -maat, eikä ikä paina, rapiat yli 80 v! itsekkin tykkään ja aion tehdä ruusuja enempikin.
PoistaAppiukkoni on tehnyt myös mm. ruusuj,a joita meiltäkin löytyy kirjahyllystä <3
VastaaPoistasittenhän sinulla on oppi käden ulottuvilla, hyödynnä ihmeessä! hän varmaan tekee muitakin tuohitöitä?
PoistaNää sun kuvasarjat kertoo paremmin ku pelkät sanallisetohjeet. Kiitti, Ilona!
VastaaPoistapahus vain, kun välillä kuvaamminen unohtuu, pitäisi olla aina mukana hovikuvaaja;)
PoistaTuohiruusu ja tuohisormus...miten olisikaan romanttista.
VastaaPoistaNämä olivat kivat postaukset, kiitos.
sanos muuta, nyt mulla on piianpeilin reunalla molemmat! viime kesänä opettelin tekemään tuohisormuksia ja nyt sitten ruusuja. mukava, jos viihdyit myös:))
PoistaKiitti, nyt osataan mekin tehdä tuohiruusuja! Ei vais, taitaisi jäädä yhdeltä jos toiselta vaiheeseen! Olen aina luullut, että puu kuolee jos siitä revitään tuohi irti, taas opin uutta tässäkin asiassa! Kaunis tulppaanipelto, minun lempikukkiani!
VastaaPoistaitse asiassa tuohiruusun tekeminen ei ollut kovinkaan vaikeaa, kärsivällisyyttä vaativa kylläkin! toki tuohi on rungon suoja, mutta ei puu kuole vaikka siitä kiskottaisiinkin tuohi irti, jos kaarna jää ehjäksi. rumiahan toki koivut ovat, jos niistä on tuohta kiskottu joskus. naapurin emäntä on todellinen viherpeukalo, hänen perennapenkkinsä ja kasvimaat ovat valtavat. upeat ovat myös visakoivu metsiköt, joita hän hoitaa asiantuntemuksella, siitä kertovat vitriinissä olevat pokaalit metsähoitokisoista!
PoistaVau, sanon minä. Tuohosormuksen olen joskus saanut, mutta että tuohiruusujakin..
VastaaPoistatuohi on hyvä materiaali tehdä vaikka mitä, tarkoituksena olisi opetella myös virsujen ja kontin tekoa.
PoistaIhanat Tuohiruusut. Kiitos kuvista. Täytyykin kokeilla joku kerta, näyttää niin mielenkiintoiselta näpertelyltä:)
VastaaPoistakannattaa kokeilla, ei vaikeaa ollenkaan ja tuohtakin tarvitaan melko vähän;)
VastaaPoistaKaunis tulikin rususta ja häneltä se kävikin helposti ja taidolla.
VastaaPoistaMutta vaikeaa olisi mulla oppiminen ainaskin.
Hienoja kaikki tuohesta tehdyt jutut ovat, tykkään niistä.
Ihania tulppaaneja!
niinpä, kaikki näyttää niin helpolta, kun osaa! tuohi on perinteinen suomalainen materiaali, sitä on käytetty niin moneen asiaan, ei pelkästään koriste-esineisiin. tulppaanit ovat upeita isoina ryhminä;)
PoistaIhanat ruusut !
VastaaPoistaKun osaa, niin materiaalilla ei näytä olevan väliä, ruusu siitä syntyy :)
On kiva kun pääsit oikein mestarin oppiin.
Kiitos Ilona kommentistasi♥
Luulen että meillä on melko samanlainen maku puutarhan suhteen ?
Mukavaa päivää, minä pääsen taas tänään omaan paratiisiini :)
Sinä virkkaat ruususi ja minä teen ne jatkossa tuohesta. mukavaa mökkiviikonloppua, uskonpa todella, et puutarhamme voivat hyvinkin olla samanoloisia;)
PoistaMelkoinen homma tuossa tuohiruusussa. Näyttää vaikealta. Ihanat tulppaanit ja Helmi. Helmi saa nauttia kesästä täysin siemauksin.
VastaaPoistamonivaiheinen ja osin pikkutarkkaakin näperrystä, mut ei sinänsä vaikeaa. Helmistä on nyt paras aika vuodesta, pääsee uimaan, mut ei ole viel haitaksi asti hyttysiä ja muita purevia öttiäisiä!
Poista