torstai 11. huhtikuuta 2013

Kotiinpaluu ja rakkauden sinetti

Helmi oli innoissaan vastaanottamassa kotiinpalaajia rappusilla, jälleennäkemisen riemu oli molemmin puolinen. Koko päivän Helmi on seurannut jokaista askelta, köhjöttänyt kyljessäni sohvalla, nukkunut jaloissani pöydän vieressä. Helmi ehkä aattelee, et täytyy hiukan vartioida, ettei emäntä taas kohta johonkin katoa. Reissussa on mukavaa olla, mutta kuinka se kotiintulo tuntuukin aina niin mukavalta. Päivä on kulunut nopeasti tavallisissa askareissa, hiukan olen välillä kurkkinut mitä kaikkea kivaa blogistaniassa on ehtinyt tapahtua parissa viikossa. Kaikilla on niin mainioita juttuja kevään odotuksesta, mukavia haasteita ja mahtavia käsitöitä tehtynä, joten mukavaa päästä taas mukaan. 
Illalla sain kopioitua isännän kamerasta Marseillessa ja Pariisissa otetut kuvat ajalta kun itselläni ei ollut kameraa käytössä. Vasemmalla yläkulmassa Pere Lachaisen hautausmaan kirsikkapuut kukassa. Kuvan alapuolella kissa rakastamani laulajan Yves Montandin hautakiven vieressä aurinkoa ottamassa. Toki kävimme Edith Piafin, Jim Morrisonin, Molieren, Oscar Wilden, Balzacin ja monen muun kuuluisuuden haudalla, ehkäpä joskus innostun tekemään hautausmaakierroksesta oman postauksekin. Erityisesti krematorio teki minuun syvän vaikutuksen.
Louvressa aloitimme "must to see" osiosta eli Mona Lisasta ja Milon Venuksesta. Vietimme koko päivän museolla, ehkä eniten pidin veistoksista sekä vanhoista työkaluista ja tarve-esineistä Mesopotamiasta ja Egyptistä. Mieluisin uusi juttu Pariisissa minulle oli Discover Walks- opastukset, ilmaiset syntyperäisten pariisilaisten vetämät 1 - 1.5 tuntia kestävät kävelyt kaupungilla. Osallistuimme Montmartren kierrokseen, joka aloitettiin Blanchen metroasemalta Punaisen Myllyn läheltä ja päätettiin Sacre Coerin kirkolle. Olen aiemminkin käynnyt ko paikoissa, mutta nyt käynnistä sai todella paljon enemmän irti. Pinkkiin liiviin pukeutunut opas osasi kertoa vallattoman hauskasti elämästä Montmartrella, siitä miten itsenäiset kukkulalla olevat kylät liitettiin Pariisiin 1800-luvulla, Molin Rougen, Punaisen Myllyn synnystä ja miten alueesta muodostui taiteilijoiden suosima asuinalue ja inspiraation lähde. Vastaavan tyyppisiä kävelyjä tehdään myös monessa muussa suurkaupungissa esim. Lontoossa, Roomassa, Pietarissa ja Barcelonassa. Oman kokemukseni perusteella voin todella lämpimästi suositella osallistumista kävelyille.
Tullessamme messusta kävelimme Notre Damen siltaa Seinen yli. Sillankaide, kuten monen muunkin Seinen yli johtavan sillan kaiteet, ovat täynnä rakastavaisten kiinnittämiä lukkoja, joiden avain on viskattu Seineen, eihän rakkaudenliittoa ole koskaan tarvis avata. Meillä ei ollut lukkoa, mutta kirjaimin sinetöimme oman yhteisen 31- vuotisen taipaleemme muiston kaiteeseen:)) 

24 kommenttia:

  1. Varmaan ollut mielenkiintoinen kierros paikallisten vetämänä. Pariisissa on paljon upeita nähtävyyksiä.

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa takaisin kotimaahan!
    Teillä oli varmasti tosi kiva reissu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Harakka, mukava oli reissu, mut viel mukavampaa oli kotiinpaluu:))

      Poista
  3. Teillä on ollut mahtava reissu ja matkassa riittää muistelemista varmasti pitkäksi aikaa !
    Mutta aina sitä toteaa, että koti on se paras paikka :)

    VastaaPoista
  4. Tervetuloa takaisin! Teillä oli mahtava reissu ja näitte ja koitte varmasti paljon kaikkea upeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, kokemuksia kertyi roppakaupalla ja toivon mukaan saan joistain myös ideoitua jotain uutta puutarhaan:))

      Poista
  5. Reissu varmasti aivan mahtava, mutta varmaan oli ihana kotiinpaluukin:)

    VastaaPoista
  6. Kotiin on aina kiva palata. Tervetuloa. Uskon, että reissunne oli kaikinpuolin mahtava, niin ihania kuviakin laitoit.

    VastaaPoista
  7. Niinhän se on, että paras osuus matkasta on kotiinpaluu, vaikka kuinka kokisi unohtumattomana Pariisin sillat, hautausmaat ja kirkot. Pariisista on mieleeni jäänyt mainitsemasi Sacre Coerin kirkko. Valkoisena ja ylväänä se katsoo kukkulaltaan yli Pariisin kattojen.
    Jään odottelemaan lisäpostauksia matkaltasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sacre Coerin kirkko on todella kaunis ja mahtavat on maisemat, pariisilaiset itse vain eivät tunne sitä omakseen, pitävät "turistikirkkona"!

      Poista
  8. Taitaa tosiaan reissaamisessa parasta olla kotiinpaluu, mutta aina on kuitenkin kiva lähteä uudelleen. On teillä ollut huikean hieno matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinhän se taitaa olla, mut kotvanen menee ennen kuin yhtä pitkälle reissulle ollaan lähdös;)

      Poista
  9. Tervetuloa kotiin! Joko on uusi reissu suunnitteilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Maarit:)) nyt reissataan vähän aikaa kotomaassa...

      Poista
    2. Kirjoitan nyt tähän kohtaan, kun jostain syystä monet kommenttiluukut ei avaudu koneellani, kuten ei nyt sinunkaan blogissa.
      Lueskelin muutamia aiempiakin opostauksiasi. Kuten johonkin kohtaan kaiketi kirjoitin, paljon on ollut nähtävää, paljon kuvattavaa, paljon mieleen reissusta jäänyt.
      Meri tuossa kuvassa on kesäisen oloinen, kukkiva puu samaten.
      Monet kuuluisuuksien nimet ovat minulle tuttuja, samoin tuttuja pakkoijen nimiä vilahti.
      Joko seuraava matka on kiikarissa, vai ennättävätkö lapsukaiset palata kotikonnuille, ennen sitä?
      Nyt koet kaksi kevättä, olet nähnyt Ranskan kevään ja kohta on siellä kotiympyröissäkin kevät.

      Poista
    3. La Garden kukkulalta avautui kaunis näköala Välimerelle, sitä ihailimme retkievästä syödessä ja muutenkin, viivymmehän kukkulalla useampia tunteja. Edellisellä reissulla en ehtinyt käymään Pere Lanchaisen hautausmaalla, joten oli mukavaa kun tällä kertaa oli siihenkin mahdollisuus. Paikka oli todella mielenkiintoinen. Lapsukaiset palaavat kotiin kesäkuun alussa, toukokuun he reissaavat Etelä-Euroopassa ja Alpeilla, kun ei ole luentoja enää:)) tänään kevät loikkaa harppauksen eteenpäin, vettä sataa ja lumet sulavat silmissä ja piha lainehtii:))

      Poista
  10. Oi oi, kuulostaapa ihanalta, mahtavia paikkoja. Vaikka on ihana matkustaa, niin tosiaan oma maa mansikka, ja muu maa mustikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja oman maan mansikatkin ovat monin verroin maukkaampia kuin muun;)

      Poista
  11. Tosi mukava reissu teillä ja oli kiva saada postia matkan varrelta. Onnittelut pitkästä liitosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jakaa hieman reissukuulumisiakin. tosiaan olemme olleet yhdessä 35 vuotta, josta aviossa 31, ei itsekkään uskoisi, vuodet ovat kuluneet niin nopeasti, vain lasten kasvusta ja aikuistumisesta huomaa oman vanhenemisensa;)

      Poista