Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marseille. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marseille. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. huhtikuuta 2013

Kotiinpaluu ja rakkauden sinetti

Helmi oli innoissaan vastaanottamassa kotiinpalaajia rappusilla, jälleennäkemisen riemu oli molemmin puolinen. Koko päivän Helmi on seurannut jokaista askelta, köhjöttänyt kyljessäni sohvalla, nukkunut jaloissani pöydän vieressä. Helmi ehkä aattelee, et täytyy hiukan vartioida, ettei emäntä taas kohta johonkin katoa. Reissussa on mukavaa olla, mutta kuinka se kotiintulo tuntuukin aina niin mukavalta. Päivä on kulunut nopeasti tavallisissa askareissa, hiukan olen välillä kurkkinut mitä kaikkea kivaa blogistaniassa on ehtinyt tapahtua parissa viikossa. Kaikilla on niin mainioita juttuja kevään odotuksesta, mukavia haasteita ja mahtavia käsitöitä tehtynä, joten mukavaa päästä taas mukaan. 
Illalla sain kopioitua isännän kamerasta Marseillessa ja Pariisissa otetut kuvat ajalta kun itselläni ei ollut kameraa käytössä. Vasemmalla yläkulmassa Pere Lachaisen hautausmaan kirsikkapuut kukassa. Kuvan alapuolella kissa rakastamani laulajan Yves Montandin hautakiven vieressä aurinkoa ottamassa. Toki kävimme Edith Piafin, Jim Morrisonin, Molieren, Oscar Wilden, Balzacin ja monen muun kuuluisuuden haudalla, ehkäpä joskus innostun tekemään hautausmaakierroksesta oman postauksekin. Erityisesti krematorio teki minuun syvän vaikutuksen.
Louvressa aloitimme "must to see" osiosta eli Mona Lisasta ja Milon Venuksesta. Vietimme koko päivän museolla, ehkä eniten pidin veistoksista sekä vanhoista työkaluista ja tarve-esineistä Mesopotamiasta ja Egyptistä. Mieluisin uusi juttu Pariisissa minulle oli Discover Walks- opastukset, ilmaiset syntyperäisten pariisilaisten vetämät 1 - 1.5 tuntia kestävät kävelyt kaupungilla. Osallistuimme Montmartren kierrokseen, joka aloitettiin Blanchen metroasemalta Punaisen Myllyn läheltä ja päätettiin Sacre Coerin kirkolle. Olen aiemminkin käynnyt ko paikoissa, mutta nyt käynnistä sai todella paljon enemmän irti. Pinkkiin liiviin pukeutunut opas osasi kertoa vallattoman hauskasti elämästä Montmartrella, siitä miten itsenäiset kukkulalla olevat kylät liitettiin Pariisiin 1800-luvulla, Molin Rougen, Punaisen Myllyn synnystä ja miten alueesta muodostui taiteilijoiden suosima asuinalue ja inspiraation lähde. Vastaavan tyyppisiä kävelyjä tehdään myös monessa muussa suurkaupungissa esim. Lontoossa, Roomassa, Pietarissa ja Barcelonassa. Oman kokemukseni perusteella voin todella lämpimästi suositella osallistumista kävelyille.
Tullessamme messusta kävelimme Notre Damen siltaa Seinen yli. Sillankaide, kuten monen muunkin Seinen yli johtavan sillan kaiteet, ovat täynnä rakastavaisten kiinnittämiä lukkoja, joiden avain on viskattu Seineen, eihän rakkaudenliittoa ole koskaan tarvis avata. Meillä ei ollut lukkoa, mutta kirjaimin sinetöimme oman yhteisen 31- vuotisen taipaleemme muiston kaiteeseen:)) 

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Marseille muutakin kuin saippuaa

 
 Vietimme Marseillessa kolme päivää. Eka aamuna tulimme hivenen myöhässä kalasatamaan, koska kalastajien saaliit olivat jo lähes myydyt. Ehkäpä reseptikirjastani ei ihan hevin olisi löytynyt sopivaa ohjetta mustekala ateriaa varten;)
 

Ihastelimme hotellimme ruokasalin ikkunasta kaukana kukkulalla näkyvää kirkkoa aamiaista syödessämme. Brasiliasta kotoisin oleva, nykyisin Belgiassa historiaa opiskeleva nuori mies sanoi kirkon olevan mielestään yksi maailman kauneimmista. Päätimme aloittaa Marselleihin tutustumisen kiipeämällä tuolle korkealle La Garden kukkulalle, missä Notre Dame de la Garden basilica sijaitsee aivan kukkulan huipulla. Harmikseni kamerani objektiivi jumiutui tämän kuvan ottamisen  jälkeen. Onneksi isäntä sentään saa otettua kuvia kännykällään, joten ehkäpä pääsemme nauttimaan matkan vaiheista kuvien kera kotiin palattuamme.
La Garden kukkulalle rakennettiin jo 1200 luvun alussa pieni kappeli, josta tuli tärkeä käyntikohde ja suojanantaja pyhiinvaeltajille. Vuosisatojen kuluessa tämä pieni, välillä koviakin kokenut kappeli on laajentunut isoksi basilicaksi, minkä huipulle asetettiin "kruunuksi" vuonna 1931 kullattu Pyhän Neitsyen patsas. Patsas on 9,70 m korkea ja painaa 4500 kg. Patsas kullattiin uudelleen v. 1963, jolloin siihen kului 29400 siivua lehtikultaa! Pyhä Neitsyt suojelee koko kaupunkia, se näkyy kaikkialle, lähestyipä Marseilleä sitten mereltä tai maalta. Patsas ja koko basilica on uskomattoman kaunis, puhumattakaan sieltä avautuvasta näkymästä Välimerelle ja yli kaupungin läheisille vuorille, Dolomiiteille.
Vasta Marseillen opaskirjaa tarkemmin lukiessani huomasin La Cardelle kulkeneen aiemmin myös köysiradan, jonka kulkusillan oli suunnitellut itse Gustave Eiffel. Oppaan mukaan rata ehti kuljettaa yli 20 miljoonaa pyhiinvaeltajaa La Gardelle vuoteen 1967 mennessä, jolloin sen toiminta lopetettiin.
 
Longchampin palatsi on rakenettu 1860-luvulla "veden ylistykseksi" Marseillen kanavan valmistuttua turvaamaan veden saannin. Palatsin edessä on kauniit suihkulähteet, virtaavan veden lorina oli mitä kauneinta musiikkia korville noustessamme jyhkeitä portaita ylös, pois vilkkaan liikenteen melusta, palatsin takana olevaan puistoon. Puistossa on aiemmin toiminut eläintarha, nyt siellä oli lapsille tilaa leikkiä ja aikuisille paljon penkkejä, joille istahtaa vaikkapa lukemaan aamun sanomalehteä tai vaihtamaan kuulumisia tuttavien kanssa. Puiston ympäri kulkeva hiekkatie näytti toimivan monen lenkkipolkuna. Nautimme aamuauringosta ja lämmöstä, ruhtinaaliset + 15 seuraillen vanhan mamman puistokissojen ruokkimista. Mamman ympärillä ja penkeillä oli puolen tusinaa kissaa ruokailemassa. Tullessamme Longchampin palatsilta piipahdimme myös St. Vincent de Paulin kirkkoon (Reformikirkkoon), minkä kaksi korkeuksiin kohoavaa koottilaistyylistä tornia olivat todella kauniit, kuten kirkon lasimaalauksetkin. Kirkon edessä oli Jeanne d' Arcin patsas.
Kolme päivää Marseillessa kuluivat nopeasti ja oli aika palata takaisin Pariisiin...