sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kulopalo, varma kevään merkki!


Täällä ei ole varmaan yhtään kevättä mennyt ilman ohi kiitäviä paloautoja. Kuuntelimme sireenin ääntä ja samalla huomasimme metsän takaa nousevan savua. Arvelimme isännän kanssa, et kevään ensimmäinen kulopalo varmaan kyseessä ja niinhän se sit oli. Sänkipellolta tuli oli levinnyt pihamaalle päin ja rakennukset olivat vaarassa, joten palokunnalle tuli vähäsen kiirus. Helmikin oli niin ihmeissään, et kerrankin istui ihan hissuksiin autossa ihmettelemässä ihmisten touhuja.


Vettä virtaa viel runsaasti Halikonjoessa, joten ihan hevin palomiehille ei olisi vesipulaa tullut;)

Ilokseni huomasin saaneeni uusia lukijoita, olette kaikki lämpimästi tervetulleita Ilonan värimaailmaan:))

12 kommenttia:

  1. Tuli on kyllä sellanen, ettei sen kanssa ole leikkimistä.
    Vaikka niitä vahinkoja aina silloin tällöin sattuu, kukaan ei sitä varmaan tahallaan teekkään.
    Oli sitten Helmilläkin katselemista ja kuuntelemista, hi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hyvä renki, mut huono isäntä" multakin loppu takapihan joka keväinen kulotus siihen kertaan, kun käräytin kuusen;) nyt kuusi on jo iso, mut aina muistan kuinka se melkein paloi kokonaan.

      Poista
  2. Oikeastaan kevät on kaunista kuvattavaa, värit ovat lempeitä. Asun paikalla, jossa on paloasema tien toisella puolella ja ambulanssi-asema parinsadan metrin päässä. Piipaa on äänenä kovin tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no kyl teil sit saa ihan tarpeeks kuunnella piipaata! minustakin varhais keväällä on todella kaunista, ehkäpä siihen osaltaan vaikuttaa tietoisuus elämän voimasta ja riemusta kaiken harmauden alla?

      Poista
  3. Tuo toiseksi alin maisemakuva on kaunis. Otapa siitä eri vuodenaikaan kuvia, niin näkisi alueen väreissäkin.
    Kai kulotusten kanssa ei osata koskaan ola tarpeeksi varuillaan, aina tuli onnistuu karkaamaan.
    Minä en ole ikinä uskaltanut kulottaa, ei ole vissiin ollut semmoista tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä aimarii, jokiahteet ovat todellakin kauniita katsella ja mieluisia kulkea:) ihan totta tuostakin kohtaa voisi ottaa vuodenaikakuvia säännöllisemmin, vähän matkaa tästä alajuokulle päin kuvia olenkin ottanut melko usein myös tänne postauksiin. joskus liikkuessani useammin Forssaan päin, sain ihailla laajoja kulotuksia tienvarsipelloilla. muistan kuinka kerrankin ajoin kuin tulimuurin läpi, kun isännät kulottivat yht aikaa molemmin puolin tietä, se oli aika hurjaa!

      Poista
  4. Onko tuo maisemakuva myös Halikosta? Siellä on hienon kumpuileva maasto ja ihanat perinnemaisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaikki kuvat otin eilen kävästessämme kulopaloa katsomassa metikön toisella puolel, keskimmäisessä kuvassa näkyy pikkusena paloautotkin. mul on vain pikku pokkari, joten kuvat tätä tasoa. tääl on isot pellot ja kauniisti kumpuilevat jokiahteet. ihan erilainen maisema kuin kotiseudullani Itä-Hämeessä, kummasti olen näihinkin kiintynyt.

      Poista
  5. Onneksi tuossa kulotuksessa selvittiin säikähdyksellä! Minustakin tuo toiseksi alin kuva on kaunis! Otapa uusi kuva, kun vesi on normaalissa korkeudessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanos muuta marjukka, eilisessä lehdessä olikin juttu, et palo oli saanut alkunsa pihamaan kulotuksesta ja siitä riistäytynyt naapurin sänkipellolle. aimariikin jo ehdotteli vuodeaikakuvien ottamista, joten täytyypä toiveenne toteuttaa;)

      Poista
  6. Ihania peltoja! Voi että tulee ikävä entisiä aikoja ja keväitä, "harrastimme" vilja- ja siemenperunaviljelyä mutta täällä tilat olivat pieniä näihin verrattuina, vuokramaiden kanssa oli noin 30 ha ja kävimme mahdollisuuksien mukaan kodin ulkopuolella töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kunpa nuo olivatkin omia! ymmärrän hyvin kaipuusi Mustis, keväällä on ihanaa katsella kylvettyjä peltoja, miten kaunis oraspelto voikaan olla, voisin istua tuntitolkulla saunanverannalla sitä ihastelemassa. laspsuuskotini pellot olivat myös pieniä näihin verrattuna, mutta niin rakkaita!

      Poista