keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Sormipaisukarvetta keräämässä

Naapurin isäntä kaatoi pellonlaidasta muutamia isoja koivuja. Sain luvan kerätä niistä karvetta väripataan. Siispä olen nyt parina päivänä käynnyt keräämässä sormipaisukarvetta Helmin iltapäivälenkin yhteydessä.
Helmi on innokas pöllien kierittäjä, samalla irtoaa karvettakin emännän pussiin:))

Paljon on karvetta kerättäväksi, kylmä vain turruttaa sormet nopeasti ja Helmikin jo haluaisi jatkaa lenkkiään.
Ennen matkan jatkamista piti kuitenkin vielä tutkia hieman esikoispoikamme lähes 20 vuotta sitten tekemää pesäpaikkaa siilille. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, miten tohkeissaan poika oli rakentaessaan pesää ja viedessämme sitä metsäiseen rinteeseen. Tarkasti opettajan antamien ohjeiden mukaan pesä sitten asetettiin paikoilleen. 
Kotiin tuomisina meillä oli melkoinen määrä sormipaisukarvetta. Viikonloppuna taas väripadat porisevat:))

9 kommenttia:

  1. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...joista ei vielä tähän ikään ehtinyt tiedä mitään. Kuten siilin pesä. Onko siili löytänyt sen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. blogistaniahan on tiettävästi hyvin yleissivistävä lähde;) huolellisesti pesä täytettiin vaahteranlehdillä, asukkia vain ei koskaan nähty. johtuuko siitä et alueellamme ei siiliä asustele vai oliko pesä vain muuten sopimaton. Lapsuudestani muistan siilien asustelleen aitan alla. Siili olisi meille tervetullut asukki. radiosta kerran kuulin ohjelmaa siitä, saako siilejä siirtää kotipiiriinsä, ei kuulema saa. voi kuitenkin kysellä mahdollisia kodittomia siilejä eläinsuojeluihmisiltä. linkin takaa löytyy tosi kivoja juttuja siilien elämästä http://www.siilikiikarissa.fi/talvipesa.php

      Poista
  2. Eipä ihan heti tule puutetta sattumista keittokattilaan, siis siihen värjärinkeittokattilaan.
    Siilejä en ole täällä pohjoisemmassa maan kolkassa nähnyt yhtäkään. Ovatkohan ne kovasti vähenemässä ihan yleisesti ottaen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pakkasta aamusta -26 C eli hyvä kun ehdin keräämään karvetta edellispäivinä! luntakin satoi alkuviikosta pari senttiä, hiihtämään pääsee juuri ja juuri, jos ei välitä sängen raapaisuista suksenpohjaan. lintulaudalla melkoinen kuhina näin kireällä pakkasella, etupäässä tiaisia. kaksi isoa fasaanikukkoakin taas kotiutunut pihaamme:))
      Suomessa ei siili-ihmisten mukaan ole tehty laskelmia siilipopulaation koosta oheisesta linkistä näet http://www.siilikiikarissa.fi/page36.php hieman syitä, mitkä johtaneet siilikannan pienenemiseen. Britit tehneet laskelmiakin ja siellä 10 vuodessa siilikanta laskenut 25%. niin surullista tämä kaikki

      Poista
  3. Minäkin osaan kohta värjätä ;-D Eli melkein kaikki luonnosta sopii värjäykseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan varmasti osaat Aina värjätä jos vain käärit hihat ja alat hommiin:)) kaikissa kasveissa, sienissä ja mineraaleissa on väriaineita, kaikki vain ei välttämättä taru villakuituun. mikäänhän ei estä silti kokeilemasta omin päinkin, kirjoista ja näistä värjäysblogeista kuitenkin saa hyvät vinkit ja osasta jopa yksityiskohtaiset neuvotkin luonnon väreillä värjäämisestä et varmasti onnistut niiden ohjeita noudattamalla. esim kanttarellin kaunis keltainen väri ei tartu villakuituun, koska se on rasvaliukoinen. taiteilija kun olet, niin sinun kannattaisi tutustua esim Anna-Karoliina Tetrin julkaisemaan kirjaan Luonnon värjäys, Multikustannus2008. siitä löydät ohjeet mm paperin värjäämiseen kasvivärein sekä maalausliemen valmistamiseen akvarellimaalausta varten:))

      Poista
    2. ps Maaseudun tulevaisuudessa oli kiva juttu Voipaalan Väriherkkuja luonnosta -näyttelystä. Löysin sen innoittamana Maarit Humalajärven ylläpitämät sivut, hän on opettanut Valkeakoskella jo yli 30 v käsvivärjäystä
      http://variherkkuja.wordpress.com/kasvivaripainanta/
      voi et kun tekis mieli päästä tutustumaan näyttelyyn...

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Helmi on just hyvä, välillä vain pitkästyy näihin emännän pitkä piimäisiin juttuihin;)

      Poista