perjantai 26. kesäkuuta 2015

Riukuaidan teko: kuusirankojen aisaaminen ja seipäiden hiillostaminen


Olen tehnyt pikkuhiljaa riukuaitaa lapsuuskotini tontin ympärille. Oppini riukuaidan tekemiseen olen saanut kolmelta iäkkäältä kylän mieheltä. Jokaisella heistä oli hieman omanlaisensa tapa tehdä aitaa. Tämän pätkän teimme Erkin ja Arvon kanssa 10 vuotta sitten. Tänään uusin aitaan pari tukikeppiä ja vaihdoin yhden säreisen eli halkaistun riu'un uuteen. Riukuaita on monella tapaa hyvin ekologinen ja sopii maalaismaisemaan. Aita kestää vuosikymmeniä ja sitä on melko helppoa uusia vaurioituneista kohdista ilman, että koko aitaa tarvitsee purkaa. Teen riukuaitaa lähinnä omalta tontilta kaadetuista rangoista, etupäässä kuusesta ja haavasta, jotka kestävät parhaiten. Voin käyttää myös heikompaa pihlajaa ja koivua, mutta vain aidan ylimpinä aidaksina, mistä ne on helppoa vaihtaa uusiin tarvittaessa.
Riukuaidan tekemisessä on monta eri vaihetta, joista voi vaikka järjestää mukavaa ohjelmaa kesävieraille. Ennen kuin aitaa päästään pystyttämään, niin monta työvaihetta on jo takana. Niistä ehkä kaikkein työläin on aitatarpeiden kaataminen, karsiminen ja aisaaminen. Paras ajankohta olisi talvella, puiden nestekierron ollessa pienimmillään. Useimmiten meillä isäntä pääsee harventamaan metsiköitä vasta aikaisintaan touko-kesäkuussa, joten silloin valmistan sopivista rangoista aidaspuut ja seipäät. Tarpeen mukaan voin osan käyttää heti tuoreeltaan, yleensä kuitenkin kuivaan aisatut rangat ennen kuin teen niistä aitaa, näin niitä on huomattavasti kevyempi käsitellä. 
Pitkien (4-6 m) aidaspuiden aisaaminen eli kuoriminen kahdelta kolmelta sivulta käy helpoiten kuorimaraudalla. Minulla ei ole käytössä kuorintapukkia, joten 

asetan rangan vaikka oksanhankaan. Aisaaminen nopeuttaa puun kuivumista. Jos puun kuorta ei poista edes osittain, niin se lahoaa huomattavasti nopeammin ja riukuaidasta tulee melko lyhytikäinen. 
Kuvassa valmiita riukuaitatarpeita. Aidaspuut, vasemmanpuoleiset pitkät kuusirangat, aisasin kahdelta sivulta. Lyhyemmät rangat käytän aidan seipäinä ja vinotukina, joten kuorin ne vesurilla tyvipäästä ympäriinsä ja teroitin.

Vesuri on käytännöllinen myös rankojen kuorimisessa. Itse tykkään käyttää kuitenkin aisaamisessa enempi kuorimarautaa kun voin työskennellä paremmassa asennossa ja käyttää kahta kättä. Kuten huomaat, olen käyttänyt tolppia teroittaessani tukkina kuusenkantoa, näin säästyin raskaan tukin tuomiselta työmaalle puuliiteristä;)


Eilen hiillostin kuivattuja seipäitä kaatuneen riukuaidan korjaamista varten. 

Hiillostaminen on vanha konsti estää puun lahoamista, hiilessä lahottajasienet eivät viihdy.
Seuraavassa postauksessa kerron sidontavitsasten teosta ja seipäiden pystytyksestä.
Kiinnostaako?
Minua kiinnostaa riukuaitojen erilaiset nimitykset. Miten Sinä riukuaitaa ja sen eri osia nimität?

Jöntteä ei emännän touhut kiinnosta, hiirijahti kyllä!

16 kommenttia:

  1. Riukuaidan teko kiinnostaa. Olen aina ihaillut riukuaitoja, mielestäni ne sopivat upeasti aitoon maalaisympäristöön.
    Voiko parkatuista kuorista keittää värilientä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samaamieltä, ilokseni olen huomannut, että perinteisiä riukuaitoja on alettu taas tekemään enemmän. nyt kuorin, parkkasin, vain kuusia, joten niistä en väriliemeä keitä. sen sijaan lepästä voisin kettää ja tietysti korpipaatsamasta ja pajusta.

      Poista
  2. Todella paljon kiinnostaa riukuaidan teko, joten kerro ihmeessä, sanoin ja kuvin, kiitos! Laitan jutut myös veljelleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ehkäpä saan Sinutkin jutuillani innostumaan riukuaidan teosta, sopis niin hyvin aidaksi pellonlaitaan! onko veljesi tehnyt tai aikeissa tehdä aitaa?

      Poista
  3. Hienoa, että ylläpidät vanhaa perinnettä ja kirjasit tänne tietoa riukuaidan tekemisestä! Ne ovat niin kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kun asuu vanhassa talossa ja viettää lomaansa vielä vanhemmassa,niin perinteiset työtavat ovat alkaneet kiinnostamaan entistä enemmän. on mukavaa jättää omille lapsille perinnöksi taitoja, mitä enää harvoin muualla tulee oppineeksi.

      Poista
  4. Riukuaita on aina viehättänyt. Sen tekemisestä ei ole hajuakaan, siksi onkin kiva nähdä ja lukea tätä postaustasi...

    VastaaPoista
  5. Särentäaita on yksi mun kuulema nimi riukuaidalle. Taitaa tulla karjalasta päin se nimi.
    Kaunis aita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ainakin itä-suomessa ja pohjoisessa olen särentäaitoja nähnyt. särentäaitaan aidaspuut halkaistaa, joten se on kapeampi kuin pyöreistä riu'uista tehty. täällä päin riukuaidassa voidaan käyttää sekä halkaistuja että pyöreitä aidaksia, kuten aitamestarit minua opastivat 10 vuotta sitten.

      Poista
  6. Voi jukrat, hieno on katsoakkin riukuaidan tekemistä, meinaan se on niiin todella kaunis aita.
    Laita vaan lisää...Tuo polttaminen olikin heti mulle outo asia tässä tekemisessä heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin moni muukin on sanonut, kun pyssää tienposkeen ihmettelemään touhujani;) kaikki ei hiillosta, seipään päät voidaan myös tervata, osan olen itsekin tervannut kun on sattunut kovin kuuma ja kuiva kausi olemaan aitaa tehdessäni.

      Poista
  7. Kymmenen vuotta tekee tehtävänsä riukuaidallekin. Mikään ei ole ikuista.
    Aitamestareiden oppi ei ole mennyt hukkaan. Hyvä sitä uutta aitaa rakentamaalla mieliin palauttaakin.
    Ehkäpä minäkin vielä osaan riukuaidan teon. ajattelin aiemmin tehdä semmoista mökkitontin ympärille, vaan silloinhan porot eivät pääsisi pihaan, joten aidanteko jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaikki aidaspuut olivat viel tosi hyväkuntoisia, mut aita kaatui kovassa tuulenpuuskassa kesäkuun alussa kun en ollut laittanut seipäitä pitumin läpi. nyt porattiin reiät, joten seipäät saatiin syvemmälle ja normaalit sivutuet riittävät pitämään aidan pystyssä. jos kerran olet osannut niin mikset vielkin. ainahan aitaan tehdään veräjät, porot voisivat saada ihan omansakin sinne mistä mieluiten kulkevat;)

      Poista
  8. Hieno taito osata riukuaidanteko. Se on kaunis perinteinen aita, joka tosiaan sopii maalaismaisemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen todella iloinen, et olen siihen opin saanut ja muutamille olen itsekin opettanut aidantekoa. totta arleena, onneksi perinteet taas on alkanut enempi kiinnostamaan ja vanhoja riukuaitoja kuten kiviaitojakin on alettu korjaamaan tai tekemään kokonaan uusia.

      Poista