Heleää helluntaita

Helluntaiaamu valkeni puolipilvisenä, yöllinen sadekuuro virkisti eilisen hellepäivän jälkeen. 

Wiurilan ruusu avasi juuri sopivasti helluntaiksi ensimmäiset kukkansa. 

Sain aikoinaan kaksi taimea Anna Lisalta Wiurilasta, siksi nimitän ruusuani Wiurilan ruusuksi. Olen aiemmin  kirjoittanut täällä klik! Wiurilan kartanon ruusutarhasta. Kartanolla järjestetään joka kesä myös taidenäyttelyitä. Tänään olemme menossa katsomaan viimeistä päivää avoinna olevaa salolaisen kuvataiteilijan Hannu Hakasen näyttelyä. Samalla reisulla tietysti kierrämme myös puutarhassa, missä atsaleat ovat parhaillaan kukassa. 

Omalla pihalla riittää myös ihailtavaa. Eilen pihamaata kiertäessäni mietin, että helluntaista on tulosssa uusi "juhannuksemme", sillä parhaillaan kukkii juhannusruusu ja monet perennat, mitkä tavallisesti kukkivat vasta juhannuskesällä. 

Ansarin vieressä kasvavan hopeakuusen alla täydessä kukassa siperiankurjenmiekat, unikot ja päivänkakkarat.

 Onpa yksi vuohenputkikin jäänyt syömättä;)

Oikeassa alareunassa pioni kasvattaa nuppujaan eli kukintaa riittää vielä jatkossakin.

Pitkän perennapenkin toisessa päässä myös laaja siperiankurjenmiekkojen kasvusto. Niiden keskellä palavaa rakkautta ja vasemmalla puolella vasta syyskesällä kukkivaa kanadanpiiskua. 

Bombukset eli kimalaiset pörräävät ahkerasti kukasta kukkaan.  

Myös siperianhernepensas on kimalaisten suosiossa. 

 Ansarissa kukkii myös:))

 Pihatien varressa lehtosinilatvat kukinta vuorossa. Kukka tyttö saanut valkonarsissin syliinsä.

Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) on yksi alkukesän kauneimpia kukkijoita särkyneen sydämen ohella. Perennapenkeissäni on aina kasvanut myös luonnonkukkia, olenhan luonnonmukaisen puutarhanhoidon kannattaja. Olen ilokseni huomannut, että luonnonkukkia ja maatiaiskantoja on alettu nyksyisin arvostamaan taas uudelleen puutarhoissa.  

Puna-ailikit ja kesän pikkusydämet jatkavat kukintaansa lähes koko kesän. Pihatien perennapenkkiä varjostaa tammi, joten siperiankurjenmiekat aloittavat kukintansa vasta noin viikkoa myöhemmin kuin etupihalla kasvavat. 

Kullerot lopettelevat jo kukintaana, metsäkurjenpolvet vasta aloittelevat. Metsäkurjenpolvi eli tuttavallisemmin juhannuskukka kuuluu myös rakkaimpien kesäkukkieni joukkoon. Kerään niistä aina ison kimpun muiden niittykukkien kanssa aittaan juhannuksena. Aikoinaan tyttösenä laitettiin kimpusta seitsemän kauneinta kukkaa tyynyn alle. Jännää, miten juhannukseen liittyviä muistoja tulee mieleen, vaikka vietämmekin vasta helluntaita;)

Akilleijat saavat vaeltaa vapaasti pihamaalla. Herkän vaaleanpunainen akilleija on löytänyt sopivan paikan lapinnauhusten keskeltä. Pihamaalla parhaillaan kukassa runsaasti eri värisiä akilleijoja, tumman violetteja, valkoisia, punaisen eri sävyjä, kaikki ihan yhtä kauniita minusta:))

Pihatien toisella puolen kukkii nuokkusyreeni. Nämä nuokkusyreenit istutimme ensimmäisinä pensaina entisen takapellon laitaan jo 30 vuotta sitten. Edelleen ne jaksavat ilahduttaa meitä kauniilla kukinnalla. Nuokkusyreeni aloittaa kukintansa hieman myöhemmin kuin muut syreenilajit. 

 Rappusten pielessä loistotädyke aloittelee kukintaansa. 

Aamuaurinko hellii, 

sen lämmössä on ihanaa juoda kupponen kahvia rappusilla,

laulurastaan heleä sointi saa viimeisetkin unen rippeet karisemaan silmistä.

Heleää helluntaita

nyt on kesän vuoro:))

Suven kauneutta

Olimme isännän kanssa päivällä mehiläisten emokasvatuskurssilla ja samalla reissulla kävimme tutustumassa Ali-Marttilan luomutilaan Rekijoella. Päivä on ollut suorastaan helteinen. Väsähdin totaalisesti saunan jälkeen ja otin pienet torkut ansarissa. Parhaillaan ansarin molemmin puolin olevat perennapenkit ovat rehevimmillään. Hopeakuusen suojissa kukintaansa on aloittamassa pioni ja 

penkin toisessa päässä palavarakkaus. 

Ansarin tauspenkissä parhaillaan kukassa siperianmaksaruoho, akilleijat, vuorikaunokki, jättipoimulehti ja siperiankurjenmiekka. 

Vuoroaan odottaa viel keltapäivälilja ja kuunliljat. 

 Sen sijaan ansarin sivupenkissä jo keltapäivänliljatkin kukkivat

 kilpaa siperiankurjenmiekkojen kanssa.

 Vuorikaunokki lopettelee jo ensimmäistä runsainta kukintaansa. Viikolla pitää leikata kukkavarret, jotta kukinta-aika jatkuisi pidempään.

 

Näkymä kasvilavalta ansarille.

Ihku ihanien pionieni kera toivotan Sinulle kaunista keskisuven sunnuntaita:))

Puutarhan sininen kausi aluillaan

 

Viikolla innostuin virkkaamaan ohuesta puuvillalangasta pikkuherroille iloisia rusetteja keskikesän juhliin. Mitäs nyt pikkuprinsessat tuumaavat, kun näkevät nämä ihanuudet!

Illalla ajoin ruohoa untuvatakki päällä ja ei edes hiki tullut, tänään on toista, tuuli leppeän lämmin ja aurinko paistoi sinitaivaalta, ihanaa!!!

Helmi nautti iltapäivän uintiretkestä ja minä jokiahteen kukkaloistosta.

 

Ansarin taus penkissä sipulikukkien kuihtuvat varret peittyneet iso lehtisten perennojen rehevään kasvustoon. Puutarhani sininen kausi alkamassa, vuorikaunokit (Centaurea montana) aloittelevat kukintaansa, 

 jättipomulehtien (Alchemilla mollis) ja sinikuunliljojen (Hosta sieboldiana)  taustalla.

 Siperiankurjenmiekat (Iiris sibirica)  availevat ensimmäisiä kukintojaan hopeakuusen katveessa.

Tästä alkaa kesä:))

Vanhan perennapenkin kunnostaminen

Meille riittää joka kevääksi aina yhden vanhan perennapenkin kunnostaminen muiden kevättöiden ohella. Tänä keväänä vuorossa on pihatien oikealla puolella oleva penkki, toinen puoli saa odottaa vielä vuoroaan. Eilen jo postasin Wiurilan kartanosta lähtöisin olevien pensasruusujen kasvupedin katteenlaitosta. Wiurilassa on muuten mahtavat ruusu-, atsalea- ja alppiruusupuistot, taas tulevana kesänäkin sinne järjestetään ainakin pääkaupunkiseudulta ryhmämatkoja.

Perennapenkin toisessa päässä, lähinnä heinäseipäistä tehtyä aitaa kasvaa kolme isoa lapinnauhusta (Ligularia Hietala). Olen jakanut nauhukset kolme vuotta sitten, kun isäntä kaivoi penkin taakse saostuskentän. Nyt annan nauhusten olla rauhassa, koska ne eivät pidä turhasta jakamisesta tai kasvupaikan siirtämisestä. Sen sijaan siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) on ehdottomasti jaettava. Oppaiden mukaan siperiankurjenmiekkaa suositellaan jaettavaksi vasta syyskesästä, mutta itse olen jakanut juurakot aina keväisin. Kyseessä on kestävä ja sitkeä perenna, mikä ei aseta kovinkaan suuria vaatimuksia hoitonsa tai kasvuolosuhteidensa puolesta kukkiakseen kauniisti. Siis täydellinen perenna kukkapenkkiini:)) 

Muutamia valkokukkaisia varjoliljojakin (Lilium martagon album) oli innostunut kasvamaan kurjenmiekkojen seassa, joten ne piti aluksi pelastaa. Varjolilja on mielestäni kaunein lilja mitä tiedän. Ei siis ihme, että Maatiainen ry on nimennyt sen vuoden 2015 maatiaiskasviksi. Viime vuosina varjoliljojeni kiusana on ollut liljakukon toukat. Maatiaisen sivustolla kehoitettiin kasvattamaan liljoja pienissä ryhmissä, jopa yksitellen, liljakukkojen tuhojen välttämiseksi. Tästä neuvosta kyl otan vaarin, koska yksittäinkin kasvavana varjolilja on todella näyttävä. 

Isosta kurjenmiekkajuurakosta riittää jakotaimia kymmenittäin. Pari isompaa juurakkoa laitoin kompostin lähellä olevaan varapenkkiin satunnaisia taimentarvitsijoita varten. 

Perennapenkkien uusimisessa kuluu melkoisesti multaa, onneksi sitä löytyy omasta aumakompostista riittämiin.

Isäntä oli löytänyt kirppikselta vanhan hyvän haran, johon hän laittoi uuden varren hieman käyrästä kelo-oksasta. Varsi on hyvin käteen sopiva ja kuviointinsa ansiosta pysyy saven liukastamanakin hyvin otteessa. Olen kovin tyytyväinen uuteen haraani, myös nauhukset kiittävät päästessään rikkakasveista eroon:))

Seuraavaksi nostimme ylös keltapäivänliljat eli sitruunaliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus). Tieteellisen nimensä mukaisesti niiden sitruunankeltaiset kukat kukkivat vain lyhyen aikaa (Hemerocallis tulee kreikasta ja tarkoittaa "kaunis vain päivän verran"), nuppuviuhkosta avautuu uusia aina kuihtuneiden tilalle. Keltaliljan kukkanuput ovat syötäviä eli niitä voi aivan hyvin lisätä kasviskeittoon. Myös keltapäivänlilja on erittäin vanha ja helppohoitoinen perenna ja kuuluu ehdottomasti oman perinnepihani kasvivalikoimaan. Keltaliljan tuoksu on huumaava, joten se on myös mitä parahin perenna tuoksupuutarhaan. 

Sillä aikaan kun jaoin juurakoita ja yritin puhdistaa niistä tarkoin kaikki rikkakasvien juuret, isäntä valmisti uuden kasvupedin penkkiin. Nurmikon ja penkin rajaaminen katekankaalla, karkeaa puuhaketta alimmaiseksi, päälle muhevaa hevosenlantakompostia.

Helmin tehtävänä oli taas kerran toimia ylimpänä laadunvalvojana, ettei vaan emäntä kelpuuta mitään vaurioituneita jakotaimia istutuksiin!

Eilen moni arveli Helmin kaivavan katteeksi joutuneen makuualustansa ylös. Tarkasti Helmi nuuhki ruusupenkkiä, mut kaivuuhommiin ei ryhtynyt. Oiskohan asiaan vaikuttanut se, et juttelin Helmille Heimon nukkuvan ruusujen alla ja nyt hänen vihreä peittonsa lämmittää Heimoa, minun niin rakasta mustaa orhiani. 

 

Iltapäivällä taas vaihteeksi saimme vettä niskaamme, joten aherruksemme palkaksi päätimme lähteä syömään paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan, Kiinanmuuriin. Olemme etsineet viime viikolla toimintansa lopettaneen kasvisravintolan tilalle jotain uutta ruokapaikkaa. Ehdimme käydä 30 vuotta Krassissa ja nyt olemme käyneet pari kertaa kiinalaisessa, taidammepa käydä jatkossakin, ehkei kuitenkaan seraavia 30 vuotta;) 

Puutarhan sini-violetti kausi

Paahteisten toripäivien jälkeen on ihanaa istahtaa puutarhan siimekseen juomaan kupillinen virvoittavaa raparperisimaa ja ihastelemaan perennojen kukintaa. Kesäkuun alkupuolella kukinta vuorossa ovat lähinnä violetti- ja sinikukkaiset perennat. Kuunliljat aloittavat kukintansa hieman myöhemmin, kuten takana näkyvä keltapäivänliljakin.

Vuorikaunokit (Centaurea montana) ovat nyt täydessä loistossaan. Vuorikaunokki on siitä kiitollinen perenna, että sen kukinta jatkuu pitkään, jos jaksaa poistaa kukkineet varret. Itse leikkaan tavallisesti syyskesästä kaunokit viimeistään lähes maantasalle. Tänä kesänä aion myös laittaa niitä väripataan, kuuluuhan kasvi samaan sukuun ahdekaunokin kanssa, joka on hyvä värikasvi.  

 Akilleijat ovat lempi perennojani, kiitollisia kukkijoita ilman minkäänlaista hoitoa, siis erittäin sopivia hiukan villiin puutarhaani. Niitä putkahtelee esille pensaiden alta, perennapenkkien reunustoilta ja vähän hallitummin ne saavat kukkia omenapuiden alla. Pihaltani löytyy violettikukkaisia, valkoisia ja vaalenapunaisia akilleijoja. Tänään torilla näin erittäin kauniita kerrannaiskukkaisi, oli tarkoitus ostaa, mut sit kaiken touhun keskellä harmikseni unohdin koko asian.

 Siperiankurjenmiekat (Iris sibirica) ovat parhaillaan näyttäviä monta metriä pitkinä penkkeinä. 

Hämmästyksekseni myös toinen lehtosinilatvoistani (Polemonium caeruleum) on aloittamassa kukintaansa, normaalisti se kukkii vasta heinäkuun alkupuolelta. Tätä aiemmin niin suosittua perennaa, minulla on vain kaksi pientä yksilöä. Vaikka kuinka koetan ravita sen kasvualustaa kompostilla, ei se tahdo viihtyä meidän jäykässä ja kuivassa savimaassa. No ei kait se mikään ihme ole, kyseessähän on ravinteisilla ja kosteilla niityillä, lehdoilla ja puolivarjoisissa lehtimetsissä luontaisesti kasvava laji. Se on erittäin hyvä mehiläiskasvi ja myös perhoset ja kimalaiset pölyttävät sitä ahkerasti. Lehtosinilatva on myös erinomainen rohtokasvi ja siksi sen soisin viihtyvän puutarhassani. 

Helteisen päivän päätteeksi koirulit pääsivät uimaan. Helmillä oli kaveri kylässä ja tietysti sitä mentiin yhdessä polskimaan.

Tässä pari uitettua koiraa matkalla kotiin. Olin muuten itsekkin kuin uitettu koira torstaina iltatorilla, ukkosmyräkkä toi sellaisen sadekuuron, et hetken tori lainehti. Hädin tuskin sain lankani varjeltua kastumiselta! Onneksi tänään oli ihana aurinkoinen ilma ja ihmisiäkin oli liikkeellä ihan mukavasti.

Hyvää sunnuntaita kaikille ja tervetuloa Diina Värjärin padan lukijaksi:))