Vanhan perennapenkin kunnostaminen

Meille riittää joka kevääksi aina yhden vanhan perennapenkin kunnostaminen muiden kevättöiden ohella. Tänä keväänä vuorossa on pihatien oikealla puolella oleva penkki, toinen puoli saa odottaa vielä vuoroaan. Eilen jo postasin Wiurilan kartanosta lähtöisin olevien pensasruusujen kasvupedin katteenlaitosta. Wiurilassa on muuten mahtavat ruusu-, atsalea- ja alppiruusupuistot, taas tulevana kesänäkin sinne järjestetään ainakin pääkaupunkiseudulta ryhmämatkoja.

Perennapenkin toisessa päässä, lähinnä heinäseipäistä tehtyä aitaa kasvaa kolme isoa lapinnauhusta (Ligularia Hietala). Olen jakanut nauhukset kolme vuotta sitten, kun isäntä kaivoi penkin taakse saostuskentän. Nyt annan nauhusten olla rauhassa, koska ne eivät pidä turhasta jakamisesta tai kasvupaikan siirtämisestä. Sen sijaan siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) on ehdottomasti jaettava. Oppaiden mukaan siperiankurjenmiekkaa suositellaan jaettavaksi vasta syyskesästä, mutta itse olen jakanut juurakot aina keväisin. Kyseessä on kestävä ja sitkeä perenna, mikä ei aseta kovinkaan suuria vaatimuksia hoitonsa tai kasvuolosuhteidensa puolesta kukkiakseen kauniisti. Siis täydellinen perenna kukkapenkkiini:)) 

Muutamia valkokukkaisia varjoliljojakin (Lilium martagon album) oli innostunut kasvamaan kurjenmiekkojen seassa, joten ne piti aluksi pelastaa. Varjolilja on mielestäni kaunein lilja mitä tiedän. Ei siis ihme, että Maatiainen ry on nimennyt sen vuoden 2015 maatiaiskasviksi. Viime vuosina varjoliljojeni kiusana on ollut liljakukon toukat. Maatiaisen sivustolla kehoitettiin kasvattamaan liljoja pienissä ryhmissä, jopa yksitellen, liljakukkojen tuhojen välttämiseksi. Tästä neuvosta kyl otan vaarin, koska yksittäinkin kasvavana varjolilja on todella näyttävä. 

Isosta kurjenmiekkajuurakosta riittää jakotaimia kymmenittäin. Pari isompaa juurakkoa laitoin kompostin lähellä olevaan varapenkkiin satunnaisia taimentarvitsijoita varten. 

Perennapenkkien uusimisessa kuluu melkoisesti multaa, onneksi sitä löytyy omasta aumakompostista riittämiin.

Isäntä oli löytänyt kirppikselta vanhan hyvän haran, johon hän laittoi uuden varren hieman käyrästä kelo-oksasta. Varsi on hyvin käteen sopiva ja kuviointinsa ansiosta pysyy saven liukastamanakin hyvin otteessa. Olen kovin tyytyväinen uuteen haraani, myös nauhukset kiittävät päästessään rikkakasveista eroon:))

Seuraavaksi nostimme ylös keltapäivänliljat eli sitruunaliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus). Tieteellisen nimensä mukaisesti niiden sitruunankeltaiset kukat kukkivat vain lyhyen aikaa (Hemerocallis tulee kreikasta ja tarkoittaa "kaunis vain päivän verran"), nuppuviuhkosta avautuu uusia aina kuihtuneiden tilalle. Keltaliljan kukkanuput ovat syötäviä eli niitä voi aivan hyvin lisätä kasviskeittoon. Myös keltapäivänlilja on erittäin vanha ja helppohoitoinen perenna ja kuuluu ehdottomasti oman perinnepihani kasvivalikoimaan. Keltaliljan tuoksu on huumaava, joten se on myös mitä parahin perenna tuoksupuutarhaan. 

Sillä aikaan kun jaoin juurakoita ja yritin puhdistaa niistä tarkoin kaikki rikkakasvien juuret, isäntä valmisti uuden kasvupedin penkkiin. Nurmikon ja penkin rajaaminen katekankaalla, karkeaa puuhaketta alimmaiseksi, päälle muhevaa hevosenlantakompostia.

Helmin tehtävänä oli taas kerran toimia ylimpänä laadunvalvojana, ettei vaan emäntä kelpuuta mitään vaurioituneita jakotaimia istutuksiin!

Eilen moni arveli Helmin kaivavan katteeksi joutuneen makuualustansa ylös. Tarkasti Helmi nuuhki ruusupenkkiä, mut kaivuuhommiin ei ryhtynyt. Oiskohan asiaan vaikuttanut se, et juttelin Helmille Heimon nukkuvan ruusujen alla ja nyt hänen vihreä peittonsa lämmittää Heimoa, minun niin rakasta mustaa orhiani. 

 

Iltapäivällä taas vaihteeksi saimme vettä niskaamme, joten aherruksemme palkaksi päätimme lähteä syömään paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan, Kiinanmuuriin. Olemme etsineet viime viikolla toimintansa lopettaneen kasvisravintolan tilalle jotain uutta ruokapaikkaa. Ehdimme käydä 30 vuotta Krassissa ja nyt olemme käyneet pari kertaa kiinalaisessa, taidammepa käydä jatkossakin, ehkei kuitenkaan seraavia 30 vuotta;)