keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Vanhan perennapenkin kunnostaminen

Meille riittää joka kevääksi aina yhden vanhan perennapenkin kunnostaminen muiden kevättöiden ohella. Tänä keväänä vuorossa on pihatien oikealla puolella oleva penkki, toinen puoli saa odottaa vielä vuoroaan. Eilen jo postasin Wiurilan kartanosta lähtöisin olevien pensasruusujen kasvupedin katteenlaitosta. Wiurilassa on muuten mahtavat ruusu-, atsalea- ja alppiruusupuistot, taas tulevana kesänäkin sinne järjestetään ainakin pääkaupunkiseudulta ryhmämatkoja.

Perennapenkin toisessa päässä, lähinnä heinäseipäistä tehtyä aitaa kasvaa kolme isoa lapinnauhusta (Ligularia Hietala). Olen jakanut nauhukset kolme vuotta sitten, kun isäntä kaivoi penkin taakse saostuskentän. Nyt annan nauhusten olla rauhassa, koska ne eivät pidä turhasta jakamisesta tai kasvupaikan siirtämisestä. Sen sijaan siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) on ehdottomasti jaettava. Oppaiden mukaan siperiankurjenmiekkaa suositellaan jaettavaksi vasta syyskesästä, mutta itse olen jakanut juurakot aina keväisin. Kyseessä on kestävä ja sitkeä perenna, mikä ei aseta kovinkaan suuria vaatimuksia hoitonsa tai kasvuolosuhteidensa puolesta kukkiakseen kauniisti. Siis täydellinen perenna kukkapenkkiini:)) 
Muutamia valkokukkaisia varjoliljojakin (Lilium martagon album) oli innostunut kasvamaan kurjenmiekkojen seassa, joten ne piti aluksi pelastaa. Varjolilja on mielestäni kaunein lilja mitä tiedän. Ei siis ihme, että Maatiainen ry on nimennyt sen vuoden 2015 maatiaiskasviksi. Viime vuosina varjoliljojeni kiusana on ollut liljakukon toukat. Maatiaisen sivustolla kehoitettiin kasvattamaan liljoja pienissä ryhmissä, jopa yksitellen, liljakukkojen tuhojen välttämiseksi. Tästä neuvosta kyl otan vaarin, koska yksittäinkin kasvavana varjolilja on todella näyttävä. 
Isosta kurjenmiekkajuurakosta riittää jakotaimia kymmenittäin. Pari isompaa juurakkoa laitoin kompostin lähellä olevaan varapenkkiin satunnaisia taimentarvitsijoita varten. 
Perennapenkkien uusimisessa kuluu melkoisesti multaa, onneksi sitä löytyy omasta aumakompostista riittämiin.

Isäntä oli löytänyt kirppikselta vanhan hyvän haran, johon hän laittoi uuden varren hieman käyrästä kelo-oksasta. Varsi on hyvin käteen sopiva ja kuviointinsa ansiosta pysyy saven liukastamanakin hyvin otteessa. Olen kovin tyytyväinen uuteen haraani, myös nauhukset kiittävät päästessään rikkakasveista eroon:))
Seuraavaksi nostimme ylös keltapäivänliljat eli sitruunaliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus). Tieteellisen nimensä mukaisesti niiden sitruunankeltaiset kukat kukkivat vain lyhyen aikaa (Hemerocallis tulee kreikasta ja tarkoittaa "kaunis vain päivän verran"), nuppuviuhkosta avautuu uusia aina kuihtuneiden tilalle. Keltaliljan kukkanuput ovat syötäviä eli niitä voi aivan hyvin lisätä kasviskeittoon. Myös keltapäivänlilja on erittäin vanha ja helppohoitoinen perenna ja kuuluu ehdottomasti oman perinnepihani kasvivalikoimaan. Keltaliljan tuoksu on huumaava, joten se on myös mitä parahin perenna tuoksupuutarhaan. 

Sillä aikaan kun jaoin juurakoita ja yritin puhdistaa niistä tarkoin kaikki rikkakasvien juuret, isäntä valmisti uuden kasvupedin penkkiin. Nurmikon ja penkin rajaaminen katekankaalla, karkeaa puuhaketta alimmaiseksi, päälle muhevaa hevosenlantakompostia.
Helmin tehtävänä oli taas kerran toimia ylimpänä laadunvalvojana, ettei vaan emäntä kelpuuta mitään vaurioituneita jakotaimia istutuksiin!
Eilen moni arveli Helmin kaivavan katteeksi joutuneen makuualustansa ylös. Tarkasti Helmi nuuhki ruusupenkkiä, mut kaivuuhommiin ei ryhtynyt. Oiskohan asiaan vaikuttanut se, et juttelin Helmille Heimon nukkuvan ruusujen alla ja nyt hänen vihreä peittonsa lämmittää Heimoa, minun niin rakasta mustaa orhiani. 
 
Iltapäivällä taas vaihteeksi saimme vettä niskaamme, joten aherruksemme palkaksi päätimme lähteä syömään paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan, Kiinanmuuriin. Olemme etsineet viime viikolla toimintansa lopettaneen kasvisravintolan tilalle jotain uutta ruokapaikkaa. Ehdimme käydä 30 vuotta Krassissa ja nyt olemme käyneet pari kertaa kiinalaisessa, taidammepa käydä jatkossakin, ehkei kuitenkaan seraavia 30 vuotta;) 

18 kommenttia:

  1. Voi Heimoa ♥
    Muhkeat kasvustot siellä, hienon näköistä on ja tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. maalla asumisessa on monenlaisia hyviä puolia, yksi on se, et voi haudata rakkaat eläinystävänsä omalle maalle (toki hepan hautaaminen edellytti ensin lupaa kunnaneläinlääkäriltä). Heimo pääsi ansaitusti vihreämmille laitumille jo viisi vuotta sitten. aikani pähkäilin, viimein päädyin noiden Wiurilan ruusujen istuttamiseen haudalle, valinta osoittautui hyväksi. näyttäisi tulevan poutapäivä, joten pääsen jatkamaan perennapenkin kunnostusta, tänään olisi tarkoitus jakaa kuunliljoja.

      Poista
  2. Laadunvaljojalla on tärkeä tehtävä ettei suuritöinen urakka mene pieleen :)

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos. sanos muuta Sirpa, Helmillä oli kova into osallistua kaivuuhommiinkin, mut onneksi lopulta tyytyi pomottamaan;)

      Poista
  3. Teillä on isot kukkapenkkiurakat meneillään ja niin on meilläkin. Huh huh. Helmi on suloinen, kun istuu topakasti tarkkailemassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joskus on tullut laitettua hieman liiankin kans perennapenkkejä, paljon olen niitä vähentänyt ja istuttanut tilalle pensaita, kuten helppohoitoisia angervoja. nyt kunnostamme siis keväisin aina yhden penkin, näin penkit tulee käytyä kierronmukaisesti läpi kerran viidessä vuodessa. kyl hommia näyttää riittävän, mukavaa on seurata myös Sinun pihasi kunnostusta. Helmi on silmäteräni:))

      Poista
  4. Perennapenkkien uusiminen on melkoinen urakka. Samanlaisia perennoja löytyy myös omasta penkistäni. Pihamme ei ole järin iso, mutta pari perennapenkkiä olen sinne laittanut. Toisen uusin viimesyksynä ja nyt seuraan jännittyneenä, mitä sieltä alkaa nousemaan. Rakastan päivänliljoja, Kuunliljoja ja Nauhuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, siksi kunnostamme kerralla vain yhden penkin. eiks vaan perinneperennat ovat niitä parhaita. joskus yritin kasvattaa jotain ulkomaan tuontejakin, mut eiväthän ne oikein pihassamme menestyneet, kylmä tuulinen paikka aikoinaan ja tuo jäykkä savimaa antoi omat rajoituksensa. nyt tiheä kuusiaita ja pieni metsikkö pihan pohjoisreunalla on luonut sopivan pienilmaston monelle kasville. huomaan pikkuhiljaa siirtyneeni pelkästään perinne perennojen kasvattamiseen luonnonkukkien ja värikasvien lisäksi. huomaan, et meil on samanlainen maku myös kukkien suhteen:))

      Poista
  5. Mukavaa ja inspiroivaa on pistää sormet oman maan multaan. Puutarhahommissa näkee kättensä jäljet ja se on tietysti antoisaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivan niin arleena, mulle puutarhassa puuhastelu tosi mieleistä, pihamme eivät kuitenkaa ole milloinkaan tiptop kunnossa, teen silloin kun huvittaa, mitään pakkopullaa en puutarhassa puuhastelusta itselleni ota. tänään rakensimme pientä istumapaikkaa, mis voimme nauttia ilta-auringosta:))

      Poista
  6. Ei mikään työmaa tule toimeen ilman toimivaa työjohtoa. Taitaa pitää paikkansa teidänkin pihatyömaalla.
    Melko perusteellisia kunnostuksia perenapenkkeihin. Hyvältä alkaa näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivan, ja Helmiltä homma sujuu! huomaa, et vain kerran viides vuodes kunkin penkin kohdalla näin perusteellinen uusiminen. toisaalta olisi mukavaa, jos kaikki penkit ja pensaskujanteet olis aina hyvässä hoidos., no silloinhan se ei enää olisikaan meidän piha;)

      Poista
  7. Kukkapenkin uusiminen on aina niin palkitsevaa, saa uusia taimia ja entiset kiittää ja kukkii kauniisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta kosotäti, aluksi penkki näyttää niin alastomalta, mut pian se jo kukoistaa taas ja jakotaimia tulee niin paljon, et niitä voi vaihtaa tuttujen kanssa, eipä pahemmin tartte taimmiostoksilla käydä. tänään kyl oli poikkeus, kun hankin pihajasmikkeen taimen, taas kerran yritän, josko saisin sen kasvamaan, oiskohan sit jo kolmas yritys.

      Poista
  8. Teillä on siellä ollut tosi hyvä laadunvalvoja ja pomottajakin!
    Kaikki piti mennä juuri niin, ja hyvin, kun hän tykkäsi.
    Heimon muistoa pitää kunnioittaa, se on ollut varmaan tosi rakas!
    Hyvää Äitienpäivä viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi on aina touhuissa mukana ja sehän on vain mukavaa, toissapäivänä täytti vasta 8 v eli koiruli parhaassa iässä. Heimo oli eka oma heppani, monta ihanaa vuotta saimme yhdessä touhuta, en voi muuta kuin kiittää niistä hoitamalla kauniita ruusuja kummulla.
      kiitos Harakka, Hyvää Äitienpäivää myös Sinulle:))

      Poista
  9. Ihana Helmi! Hieno lopputulos. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Satu, olipa mukava yllätys löytää kommentisi:))

      Poista