maanantai 25. toukokuuta 2015

Pienimuotoista ravinnekiertoa

Isälläni oli tapana sano tyhjentäessään ulkohuussin makkiastioita, et niiden sisältö on kultaakin kalliinpaa. Ja siinä hän oli aivan oikeassa, fosforilannoitteet ovat jo loppumassa ja keinolannoitteet ovat kalliita. Virtsan sisältämä fosfori on todella nykyajan kultaa!
Ulkohuussin hajuhaittojen ehkäisemiseksi on tärkeää, et jokainen lisää istunnon jälkeen jätösten päälle kauhallisen kuiviketta. Pidän kuiviketta helposti saatavilla emalivadissa. Näin kuivike ehtii myös kuivahtaa, suoraan pussista otettuna se olisi huomattavasti kosteampaa ja imuteho heikompi.
Makkiastioiden tyhjennys on ollut vastuullani jo reilut 10 vuotta. Meil on isännän kanssa sellainen työnjako, et minä tyhjennän ja kompostoin makkilannan sekä siivoan ulkohuussin, isäntä puolestaan tyhjentää ja huoltaa keskuspölynimurin sekä imuroi huushollin.
Makkilanta voi olla monelle vieras käsite eli sillä tarkoitetaan sitä ihteään, ihmisen virtsasta ja ulosteesta koostuvaa käymäläjätettä, josta kompostoimalla saadaan mitä parahinta lannoitetta puutarhaan. Tyhjennän makkiastiat tarpeen mukaan huussin takana olevaan betonirenkaaseen, missä makki saa kompostoitua viel 2-3 vuotta kattohuovalla peitettynä. 
Koska terveen ihmisen virtsa on steriiliä, sitä voi käyttää lannoitteena suoraankin. Meillä puutarhan typpilannoitus hoidetaan yksinomaan virtsalla. Isäntä hoitaa koristepensaat, kukkapenkit, marjapensaat ja hedelmäpuut saavat laimennettua virtsaa (1 osa virtaa 10 osaa vettä) toukokuulta elokuulle.
Puutarhan kevät- ja syystöiden yhteydessä valmistan jo osin kompostoituneesta makkilannasta sekä haravointi- ja muusta puutarhasta tulleesta kasvijätteestä kerroksittain sekakompostin. Tällä kertaa kokosin kompostin pihatieltä haravoimistani haavanlehdistä, kukkapenkkien perkausjätteistä ja kolme vuotta kompostoituneesta makkilannasta. Koska tarveaineet olivat melko kuivia, niin kastelin massan ennen sen peittämistä.
Juhannuskesällä kurkistan kannen alle, jos tarpeen sekoitan kompostia hiukan ja kastelen tarpeen mukaan. Ensi kesänä on taas luvassa muhevaa kompostimultaa puutarhaan. Käyttämälläni kompostointitavalla makkilanta on ehtinyt kompostoitua vähintään kolme vuotta, yleensä 4 jopa 5 vuotta, ennen kuin levitän sitä kasvimaalle, joten mielestäni ihan turvallista käyttää kaikin puolin.
Viikolla lisäsin valmista makkikompostia rauniopuutarhan vuorenkilville,
porraspielen kotkansiiville,
viime keväänä kompostilla lannoitettu raparperipenkki sen sijaan on viel niin hyvässä kasvussa, et täl kertaa sille en antanut lisää kasvuvoimaa.





10 kommenttia:

  1. Meillä mökillä ihan samat kuviot. Meillä on kompostoiva vessa ja se tyhjennetään joka kevät puutarhakompostiin ja sitä kautta aikanaan kukkapenkkeihin ja marjapensaille ym. juurikkaille en sitä laita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kompostoivaa vessaa mekin ollaan harkittu pihasaunan wc:ksi, tilakin on jo rakennettu, mut itse pönttö puuttuu edelleen! en itsekkään laittaisi edes hyvin kompostoitunutta makkilantaa kasvukauden aikana salaateille tai tuoreina syötäville juureksille enkä kovin kroorinaroille kasveille, kuten em. sipulille, pavuille tai tomaatille.

      Poista
  2. Minäkin olen iloinen siitä, että omaan pelkät kuivakäymälät. Tulee hitaasti mutta varmasti oivallista maanparannusainetta ja kipeästi kaivattua humusta savimaahan.
    Mainio teksti tämä! Hih, mullekin kävisi se, että joku muu imuroisi ja mä hoitelisin paskahuussit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivan, maalla kuivakäymälä on jotenkin niin luonnollinen vaihtoehto vesivessalle. luulenpa et kuivakäymälöiden suosio alkaa pikkuhiljaa kasvamaan myös taajamissa, siitä varmaan kuuluu kiittää ainakin osin Huussi ry:tä.
      kiva kuul et ollaan samoilla linjoilla;)

      Poista
  3. Ihanteellista multaa. Minulla ei ole ulkomakkia, mutta kananlanta kierrätetään lämpökompostorin kautta kompostiin, jossa se saa muhia käyttövoimaksi.

    VastaaPoista
  4. Tuttu juttu tämä ulkohuusi ja sen hoitoon kuuluvat asiat. Minä olen jo vuosia ollut tuolla kesäkodissa se joka huusin tyhjentää ja hoitaa kompostoinnin ja voi miten kukat tykkäävät saada juurilleen tuota makkilantaa, etenkin daaliat ovat tosi reheviä.
    Isälläni oli tapana tarjota pieni ryyppy kun tämä hänen mielestää ikävä homma tuli kunnialla suoritettua.
    Minä pidän makkikompostin erillään ja vasta kolmen-neljän vuoden jälkeen se joutaa kukille, kasvimaalle en tätä kompostia vie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mistäköhän oikein juontuu, et homma lankeaa todella useammin meil hameväel!? joriinit rakastaa makkikompostia kuten muutkin voimakaskasvuiset lajit. itsekin esikompostoin makkia 1-3 vuotta erillään muusta kompostista, ennen kuin sekoitan sitä puutarhajäte- tai talousjätekompostin kanssa viel muhimaan vähintään vuodeksi. perinteisesti maalla on makkilantaa käytetty myös kasvimailla ja oikein kompostoituneena se ei aiheuta terveyshaittoja, mitä useimmat nykyaikana pelkäävät...tosi monet pitävät epämiellyttävänä, pitävät karjan- kanan- tai hepanlantaa jotenkin sopivampana lannoitteena.

      Poista
  5. Onpa teillä soma huussi. Kodissa on kaksi välttämättömyyttä; puuhella ja huussi. Kesällä tuntuisi ihan kamalalta mennä ulkoa sisälle vessaan. Huussi-istunnot ovi aukinaisena on yksi kesän iloja :) Hienosti olet kertonut tuon huussin idean muuttaa "paskat" hyödylliseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huuskamme on kuin karamelli tosiaan! sama juttu, puuhellalla kiireettömille kävijöille myös pannukahvit keitetään raikkaaseen kaivoveteen

      Poista