sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Rauniopuutarha kesäasussaan

Toukokuun alussa postasin viimeksi Rauniopuutarhan kuulumisista klik! Silloin mallasin keväällä virkkaamiani perhoskuvioisia pitsikappoja päätyikkunaan. En ollut niihin ihan tyytyväinen, joten virkkasin vanhan mallin mukaan uudet sydänpitsit ikkunaan. Nyt on taas hyvä:))
Aiemmin kylvämäni salaatit, punajuuret ja persilja eivät itäneet kunnolla. Kylvin viikolla lisää salaattia, retiisiä ja tilliä.  Alkukesä on ollut vähäsateinen, joten käytävän sammal on päässyt kuivumaan pahoin. Sammal toipuu kyllä hyvin kunnon sateiden jälkeen, kunhan vaan malttaa olla nyt kävelemättä sen päällä.
Kotkansiivet viihtyvät hyvin muurin suojassa. Keskelle käytävää kasvavan pikkuisen siirrän muualle, kunhan keksin sille uuden paikan. Saksankirveli on jo kukkinut. Annan sen tehdä siemeniä, pakastan niitä talven varaksi. 
Kotkansiiven viereen käytävälle on ilmestynyt ilokseni ilmeisesti jokin tädyke.
Lajimääritys on vielä hiukan hakusessa. Tunnistatko sinä, mistä tädykkeestä on kyse?
Iloitsen aina suuresti näistä itse kylväytyvistä kasveista. On mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea pihamaalle ilmaantuu, kun malttaa olla liikaa kitkemättä. 
 
Kotipihalta Sarkolasta tuomani vanha, pienin sinisin kukin kukkiva asteri, on lähtenyt hyvin kasvuun. Samoin myös malvat. Puutarhamansikatkin näyttävät viihtyvän. Aamukierroksella sain suuhuni jo muutaman kypsyneen jöllikän. Rastaat eivät ole viel hoksanneet tulla niitä syömään;)
 
Siperiankurjenmiekka kukkii kauniisti vanhassa hevosen syötökaukalossa. Vuorenkilpien kukintaa en tänä vuonna ehtinyt näkemään lainkaan.
Istutin lantakourupenkkiin siperiankurjenmiekan. Kaverikseen se sai vaalean sinisiä orvokkeja. Aiemmin istuttamani pääskynkukka (Prietzelago alpina) aloittelee myös jo kukintaansa.
 Ajuruohot viihtyvät karussa lantakourupenkissä. 
 Kukintaansa aloittelemassa harmaa-ajuruoho (Thymys praecox var. pseudolanuginosus). 
Olen kertonut täällä klik! miten lantakourusta tehtiin perennapenkki. Postauksen kuvista näkee, miten hyväkuntoinen käytävän sammalpeite on aina sateisina kesinä. 
Keltapäivänliljat lopettelevat jo kukintaansa Rauniopuutarhassa. Aiemmin penkissä on kukkinut jo valkonarsissit, tulpaanit ja lehtoakileijat. Parhaillaan täydessä kukassa ruohosipuli. Kukintavuoroaan odottelee mäkimeirami.   
 Simpukkapenkissä kasvaa erilaisia laukkoja. 
Talikon tukemana kasvaa lipstikka. Voi olla että paikka on sille liian ahdas ja joudun sen vielä siirtämään muualle. Lipstikan takana jo nupuilla pisamakellot ja harmaamalvikit. 
 
Rauniopuutarhan köynnökset ovat aloittaneet hurjan kasvunsa. Kilpaa ne kiipeilevät seinällä ja yrittävät vallata itselleen parhaimmat kasvupaikat. 
 Piippuköynnös oikein ryöpsyää muurin yli auringon puolelle!
 Toisistaan tukea ottaen piippuköynnös ja imukärhiviini kurkoittelevat kohti taivaan sineä.  
Olen istuttanut piippuköynnöksen kaveriksi Piilu-jalokärhön. Sain siihen idean vanhasta puutarhakirjasta, missä kuvattiin, miten jalokärhö tukeutuisi piippuköynnökseen.  Piiluni ei halua kasvaa piippuköynnöksen seassa, vaan hakeutuu mieluummin kauemmaksi siitä. 
Köynnöshortensiakin on vihdoin aloittanut kunnon kasvun ja hakeutuu jo ikkunasta aamuauringon puolelle:))
Karhunvatukoista rusakot söivät talvella suurimman osan. 
Onneksi jäljelle jääneet tekevät marjoja runsaasti! 

Kesä on kauneimmillaan. Nyt on paras aika tehdä upeita kukkakimppuja luonnonkukista. 
Tässä keräämäni kimppu koristaa juuri maalattua saunakämpän muuria:))


14 kommenttia:

  1. Rosoisen kaunis tuo rauniopuutarhasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta Nettimartta, rappaukset saavat murentua rauhassa. joskus olen hankkinut jopa kalkkia, mut jätin kuitenkin kalkitsematta, olisi tullut liian siloista jälkeä;)

      Poista
  2. Ihana tämä sinun rauniopuutarhasi. Omistat oikein aarteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin minustakin tuntuu Nila:)) lapsuudessani navetta oli täynnä kotieläimiä. sitten ajat muuttuivat ja pellot piti laittaa pakettiin ja karja hävittää. Perheemme muutti kehä III sisäpuolelle. onneksi vanhempani ymmärsivät jättää kesäpaikaksi kotitilamme. navettaan liittyy monia hyviä, joskin myös kipeitä muistoja. aikoinaan isäni hassutteli laittamalla kapean laudoista tehdyn "portaan" muuria vasten niin, että hänen kaksi lemmikki kiliään pääsi kiipeämään muurin päälle tepastelemaan. isä kävelytti kilejään hihnasta kuin koiria konsanaan. kyl ihmisillä oli hauskaa!

      Poista
  3. Samaa mieltä edellisten kanssa, aivan ihana tämä sinun rauniopuutarhasi.

    Herkän kaunis luonnonkukkakimppu!
    Ihanaa alkanutta heinäkuuta!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kaunis Sirpa, oikein hyvää alkanutta heinäkuuta myös Sinulle!
      nyt on tosiaan mukavaa kerätä runsaita kimppuja luonnonkukista. niitä kasvaa kolmella saralla yllin kyllin.

      Poista
  4. Rauniopuutarhasi on kyllä upea! Niin ainutlaatuinen! Heh, kärhöillä on selvästi oma tahtonsa. Minäkin halusin yhden kärhöni kasvavan aidan päälle, mutta hänpä päätti luikerrella keijunkukkien seuraan. Toista, oikein korkeaksi kasvavaa kärhöäni, olen yrittänyt ohjailla kasvamaan sivullepäin ja mutkalle, jotta sen kauniit kukat olisivat edes jotenkuten katseltavissa ilman tikapuita, mutta jääräpäisesti versot irtoilevat tuestaan ja kurkottelevat kohti taivasta. Jospa 'Piilu' ei halua hukkua piippuköynnöksen sekaan, vaan tahtoo tuoda kukkansa varmasti kaikkien nähtäviksi. Kaunis kukkakimppu! Hyvää heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Minna hauskasesta kärhö tarinastasi:)) kärhöt ovat näköjään verraten omapäisiä. pikku hiljaa Rauniopuutarhastani on alkanut kehkeytyä juuri sellainen kuin olen haaveillutkin. köynnöksien peittämä muuri, jonka suojissa kasvattaisin yrttejä ja perinteisiä perennoja. rauniopuutarhassa myös värjään villalankoja, siksi siellä on muurattu tulisija. käsin muutama vuosi sitten tutustumassa Mikkelin lähellä olevan Tertin kartanon Muuripuutarhaan. se on tehty vanhan kivinavetan seinien sisälle. uskomattoman kaunis paikka. jos et ole vielä käynyt, niin suosittelen lämpimästi vierailua sinne. http://www.tertinkartano.fi/puutarha/muuripuutarha/
      oikein mukavaa heinäkuuta Sinulle!

      Poista
  5. Sinulla kun on kokemusta niin kysyisin olisin saamassa hankittua 200 kg olkipaalin. Ajattelin mansikalle. Mutta mihin muualle tätä voisi käyttää. Minulla on kaikki hyötytarha kasvilavoissa. Eikö tämä kestä käyttää monta vuotta ja miten sitä säilytetään yleensäkin talven yli muutakuin kuivassa. Kannattaako mansikoille laittaa jo nyt syksyllä ja kävisiköhän se parsapenkille. Tässä tuli nyt ryöpyssä kysymyksiä kiitos etukäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen käyttänyt erilaisia eloperäisiä katteita puutarhassa lähes 40 vuotta. olki sopii erittäin hyvin katteeksi mansikalle, mutta se on hyvä kate moneen muuhunkin paikkaan. voit aivan hyvin laittaa olkikatteen jo nyt syksyllä mansikkamaalle. huomaa kuitenkin, että maa lämpeää hitaammin paksun katteen alla keväällä, joten mansikoiden kypsyminen viivästyy hieman. tämän voi tietysti välttää siten, että siirtää manikkarivistä katteen riviväliin muutamaksi viikoksi, niin että maa pääsee lämpiämään.
      parsaa en ole itse viljellyt, joten siitä minulla ei ole käytännönkokemusta. en kuuitenkaan näkisi mitään estettä katteen käytölle, näinhän myös parsan valkoisen osankin osuus kasvaisi. sama pätee raparperiin.
      Olkikate sopii mainiosti marjapensaille, kasvilavoihin ja myös kasvimaalle. kylvövaon kohta pitää vaan pitää ilman katetta niin kauan, kunnes taimet ovat varttuneet riittävän isoiksi eli katekerroksen korkuisiksi. itse käytän kasvilavoissa ruohosilppukatetta, koska se hoitaa samalla lannoituksen. ruohosilpun päälle toki voi ja joskus itsekin lisään olkea. on muuten hyvä huomata, että oljessa ei ole typpeä, joten sitä voi käyttää katteena vähän typpeä tarvitseville kasveille.
      jos pensaiden alla ei halua kasvattaa sipulikukkia, niin silloin olkikate ihan ok. moni vierastaa oljen väriä, se kun erottuu selvästi. jo muutamassa viikossa kullankeltainen olki alkaa tummua ja maastotuu kauniisti kasvien lehdistön alle. lisään mansikkamaalle kukinnan jälkeen mielelläni uuden olkikatteen, se on vaan niin kaunis minusta ja mansuja on mukavaa poimia kontillaan pehmeällä katteella:))
      itse ostin myös nyt keväällä 200 kg olkipaalin. siitä riittää meillä vielä kate ensi kevääksi ei enempää. pussitin kuivan oljen ja säilytän sitä katoksessa.
      oletko kiinnostunut kateviljelystä? silloin tuo 200 kg olkipaali tarvitaan jo syksyllä kaikki. jos haluaa aloittaa kateviljelyn, niin silloin olkea levitetään 40-50 cm paksuudelta. itse asiassa paras ajankohta aloittaa kateviljely kasvimaalla ja miksei kasvilavoissakin, on syksy. Paksu katekerros painuu jo talven aikana selvästi kasaan ja alkaa maatua. Keväällä siihen tehdään vaot kylvöjä varten. katetta lisätään aina tarvittaessa.
      jos käytät olkea ainoastaan rikkojen torjumiseksi, niin silloin riittää 10- 20 cm kerros.
      tein yhden uuden aumankin nyt kesäkuussa, minkä katoin oljella. myös puutarhajätekompostit on hyvä kattaa paksulla olki kerroksella, se vähentää ravinteien huuhtoutumista ja pitää kompostin tasaisemman kosteana. (osan rikoista jätän suoraan katteeksi kasvimaalle ja perennapenkkeihin)
      harrastan luonnonmukaista puutarhanhoitoa. katteet on ehdoton juttu rikkojen torjunnassa ja maanrakenteen parantamisessa. jos on kotiloita, niin silloin ruohokatetta parempi vaihtoehto on nimenomaan olki. olkikatteessa kuulema kotilot ja etanat eivät viihdy. olkikate kuivuu huomattavasti nopeammin sateen jälkeen kuin ruohokate.
      olet onnellisessa asemassa, kun saat olkea ilmaiseksi. itse jouduin maksamaan sievoisen summan omastani.

      Poista
  6. Ihana tunnelma rauniopuutarhassasi! Kauniita nuo kiipeilevät köynnökset. Hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Tiiu:)) olen iloinen siitä, että köynnökset ovat alkaneet vihdoinkin kasvamaan. isäni on aikoinaan jo istuttanut tuon viiniköynnöksen, se onkin kaikkein suuri kokoisin ja peittää lähes koko seinustan syksyllä kauniisti ruskan värein.

      Poista
  7. Ihania kuvia. Hieno puutarha. Uskomatonta, miten hyvin tiedät kaikkien nimet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Repu:)) olen harrastanut kasveja lähes koko ikäni. tutkin aina mielelläni kasvikirjoista ja nykyisin myös netistä kasvien nimiä. talven mittaan monet nimnet katoavat päästäni, joten kaivan aina keväällä kasvikirjan ja puutarhakirjat esille keittiönpöydälle ja kertaan nimiä;)

      Poista