perjantai 21. kesäkuuta 2019

Heinäpoutaa riittää

Tänään saamme viettää keskikesän juhlaa juuri oikeana päivänä, 
onhan vuoden valoisin päivä, kesäpäivänseisaus:)) 
Juhannusviikolle osui kunnon heinäpoudat.  
Monelle pellolle on jo ilmaantunut elefantinmunia. 
Perinteisesti naapurin isäntä niittää kylätien pientareet aina juhannusviikolla. Kuivuvat heinät ja kesäkukat ovat ikävän näköisiä, joten haravoin pientareen aina kotimme kohdalta. Kesäkodissamme tienpientareet niitetään vasta heinäkuulla, joten siellä saamme nauttia luonnonkukkien kukinnasta aina juhannuksena. Tosaalta nyt ei harmittanut lainkaan pientareiden aikainen niitto, koska tarvitsin paljon heinää pihamaalle haasioiden tekoon. 
Haasialla heiniä on kuivattu ennen etenkin itäisessä ja pohjoisessa Suomessa. Heinäseipäät syrjättivät sen aikoinaan, ja nyt aniharvoin näkee enää heinäseipäitäkään pelloilla. Heinän paalaus on  niin paljon käytännöllisempää ja tehokkaampaa. Nostalgian vuoksi teen aina muutaman heinäseipään kesäkodin pellonlaitaan. Haasian tekeminen aloitetaan tukirakenteen teolla. Käytin siihen vanhoja pukkijalkoja ja puisia a-tikkaita.  
Vaakaorsina käytin kaikkea mahdollista joutavaa esim. pitkiä lautoja, männynoksia ja katajia.
Haravoimani heinä oli mukavan pitkää ja sitä oli ihan riittävästi kahden pitkän haasian tekoon.
Idean haasioihin sain miettiessäni miten naamioisin takapihalle varastoidut vanhojen ikkunoiden "taapelit". Saimme hakea ystävämme vanhat ikkunat, kun heille tehtiin ikkunaremontti nyt alku kesästä. Ikkunoista olisi tarkoitus tehdä syksyllä kasvihuone tai, jos ei tänä syksynä, niin joskus sitten...
Haasian teossa on tärkeää jättää riittävästi ilmatilaa,
 jotta heinät kuivuisivat mahdollisimman nopeasti. 
Laitoin poikkiorsia aina noin 30 cm välein. Orsina käytin kaikkea mahdollista pihalta löytyvää. Tässä vanhan veneemme päältä puretun katoksen lautoja.  
 Haasiasta tuli oiva näköeste:))
Toisen haasian tein takapihan vanhan kuusiaidan viereen. Tässä haasian päätynä vanhat puutikkaat, mitkä sidoin kiinni mäntyyn. Tikkaiden puolille sai helposti asetettua riittäväti orsia, joten haasiasta tuli ilmava ja näin varjossakin heinät kuivuvat varmaan ihan hyvin. 
Haasia toimii näköesteenä puutarhaviljelijän manikkapellolle. Nyt ei tarvitse katsella pellolla ahkeroivia mansikanpoimijoita riippumatossa makoillessa. Kun vielä keksisi sen, miten saisi myös pellolta lähes vuorokauden ympäriinsä kovaäänisistä kuuluvan naakkojen rääkynän hiljennetyksi! 
Kiinanpioni Sarah Bernhardt avasi nuppunsa myös parahiksi juhannukseksi. Turhaan ei mainita pionien olevan puutarhan kuningattaria, niin upeita ne ovat. Ehkäpä yksi rakastetumpia pioneja on juuri tämä monelle jo mummolasta tuttu Sarah. 
 Se on vaan niin ihana!
 Kesän tuoksuista,
aurinkoista juhannusta Sinulle,
nyt on keskikesänjuhlan aika!

14 kommenttia:

  1. Nuo haasiot ovat tuttuja, paljon niitä luonnonpellolla näin lapsena pohjoisessa papalla ollessa en niinkään täällä etelässä. Oivallinen näköeste, naakkojen kirkumisen esteitä ei kovinkaan paljoa taida ollakaan.

    Sarah B on lapsuuskukkani ja ihanainen!

    Oikein rentouttavaa ja ihanaa keskikesän juhlaa sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haasioita itsekin olen nähnyt vain pohjoisessa, tääl varsinaisessa suomessa haasia on ihmisille ihan outo juttu. sanos muuta Saila, taitaa se kirkumiseste olla vaikea keksiä;)
      juhannusatto mahtava kesäilta, nyt aamuyöstä satoi ja vielkin on pilvistä. sade oli enemmän kuin tervetullut. ei tainnut siihen kuitenkaan sadetanssillani olla mitään tekemistä!
      ihanaista juhannuspäivää myös Kivipellon väelle:))

      Poista
  2. Todella toimiva ja maalaisromanttinen näköeste! Ihanaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Tiiu, joskus asiat loksahtavat hyvin yhteen.
      hyvät Jussit myös Sinulle:))

      Poista
  3. Nyt tulikin ihan uutta tietoa minulle: en ole muistaakseni ennen nähnyt tai edes kuullut haasioista. Heinäseipäät ovat sentään tuttuja. Toimiva näköeste ja tuoksuu varmasti ihan kesältä. 'Sarah Bernhardt' on kaunis pioni kaikessa pörheydessään. Leppoisaa, iloista keskikesänjuhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tääl eteläisessä suomessa haasioita ei ole perinteisesti tehty heinien kuivattamiseen. äitini puolelta sukunijuuret ovat pohjoisessa, siel haasioita tehtiin aiemmin ja näkeepä niitä siel viel nykyisinkin harvakseltaan, kun halutaan säilyttää näitä vanhoja maatalousperinteitä.
      totta, kuivuvan heinän tuoksu kuuluu kesääni, olenhan maalaistalon tyttöjä. haravoidessani kuivaa heinää pientareella muistikuviini nousi oma äitini haravoimassa iltalypsyn jälkeen heinäpellolla rippeitä. haravoinnista syntyvä ääni on minulle edelleen kovin rakas, se on yksi mieluisimpia äänikuvia mitä lapsuudestani muistan, pakkaslumen narskunnan huopatossujen alla lisäksi.
      Sarah on kaunis, sen raskaat kukat on tuettava hyvin, muutoin ne taipuvat maahan. kiitos Minna, oikein hyvää Jussia myös Sinulle:))

      Poista
  4. En ole minäkään kuullut saati nähnyt tuollaisia haasioita...heinäseipäiden ympärillä kylläkin juostiin lapsena Leppävaarassa asuessamme:)

    Ihanat pionit. Mukavaa juhannuspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on mukava lapsuusmuisto heinäseipäistä Sirpa. Heinäseipäiden ympärillä saatettiin mekin hippaa leikkiä lapsena.
      pionit ovat nyt kauneimmillaan. kukinta on kestänyt hyvin, kun ei ole ollut kovia sateita.

      Poista
  5. Mukavaa juhannusta riippumattoon. Meillä aamusade torppasi ajatukseni aamupalstailusta, mutta ei haittaa. Kyynärvarsi kipeytyi eilen, kun käsin revin heiniä palstalta. Omituiset paikat nykyisin kipeytyy, kun en mitään liikuntaa harrasta. Mukava, kun olet innostunut noista vanhoista tavoista. Kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt onkin ollut loistokelit makoilla riippumatossa ja pitää seuraa Marjatalle ja Väinämölle. Riippumattoni on takapihalla isojen koivujen välissä ja siitä näkee suoraan mitä linnunpelätin pariskunta puuhailee;)
      vesisadetta tännekkin kaivattaisiin, sellaista hiljaista, ettei pionien kukat kärsisi. kuulostaa tutulta vaivalta eli tenniskyynärpää minullakin ärtyy kun pitkän talven jälkeen aloitan puutarhahommat. pitäis malttaa vaan ottaa alku viikkoina hieman rauhallisemmin, et paikat kestäis paremmin. tosi kiva myös kuulla Repu, et nää mun perinnetietoa koskevat juttuni kiinnostavat:))
      mukavaa kesäistä viikkoa Sinulle:))

      Poista
  6. Ihan mahtavaa että vielä tehdään haasioita, niitä oli aina miun mummolassa tuolla pohjoiskarjalassa. Oikein mukavaa juhannuksen jatkoa siulle sinne riippumattoon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyl haasioita tehdään viel nykyäänkin pohjoisessa ja myös olen nähnyt niitä pohjoiskarjalassa, missä käymme mieheni kotiseuduilla kesäisin:))

      Poista
  7. Haasiot on uusi juttu meikäläiselle. En ole koskaan kuullutkaan ennen. Kyllä täällä blogimaailmassa viisastuu. 😀. Mihin sinä nämä tarpeet käytät kun on kuivunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanos muuta Nila, blogistaniassa olen itsekin oppinut monta juttua;) ei näitä haasioita ole tehty tääl eteläisessä Suomessa, ovat paremminkin itä- ja pohjoissuomalaisia heinänteko perinteitä.
      kuivattua heinää voi käyttää monin eri tavoin. alkuperinhän heinää kuivattiin talvenvaraksi eläimille. osan voisin siis varastoida jönöjen ruuaksi. keväisellä hiihtolomalla isosiskoni luona katselin aamuisin ikkunasta, miten iso valkoinen jänis kävi syömässä langon hangelle heittämiä heiniä. meil toki ei ole jäniksiä, mut voisihan noita rusakoitakin ruokkia ja metsäkauriille viedä heinää tuonne jokivarteen. alunperin kyl aattelin käyttää ne ison auman raaka-aineena. saas sit syksyllä nähdä miten tulen käyttämään.

      Poista