En malttanut jäädä haravoimaan pihaa, aurinkoinen päivä houkutteli lähtemään retkelle. Lehtiäkin on viel sen verran pihapuissa, et haravointia voi hyvin siirtää tuonemmaksi...
samoin osa perennoista jatkaa edelleen kukintaansa, kukkapenkkien laitto saa vielä odottaa...
Siispä lähdimme isännän ja Helmin kanssa syysretkelle Vaisakon luonnonsuojelualueelle. Alue on melko lähellä kotiamme, joten sinne on helppo piipahtaa nauttimaan kauniista lehtoluonnosta. Helmi kulkee mielellään "pitkospuita" pitkin. Itse hieman vierastan näitä kyllästettyjä lankkuja, mut mieluummin kuitenkin ne, kuin sepeli. Monissa paikoin pohjoisissa on perinteiset pitkospuut korvattu sepelillä, onneksi Vaisakossa ei ole sepeliin turvauduttu.
Vaisakko on kuuluisa keväisestä kukkaloistostaan. Sini-, kelta- ja valkovuokot kukkivat valtoimenaan keväisin. Sinivuokkojen (Hepatica nobilis) vehreät lehdet piristävät näin syksylläkin metsänpohjaa, kuten kallioimarteenkin lehdet.
Kallioimarre (Polypodium vulgare) tunnetaan myös nimellä mesijuuri. Mesijuuri nimitys juontaa sen hyvän makuiseen, lakritsilta maistuvaan juureen, mitä itsekin olen lapsena syönyt makeannälkääni. Viime vuosina villiyrttien käytön lisäännyttyä, myös kallioimarretta on alettu keräämään enempi. Kallioimarre on melko hidaskasvuinen ja paikoin jopa harvinaiseksi käynyt saniainen, joten ehkä parempi olisi jättää keräämättä suurin määrin. Kallioimarteen kerääminen ei muuten kuulu jokamiehenoikeuksiin ja toki luonnonsuojelualueella en edes kaivanut pientä juurenpätkää maistiaisiksi!
Vaisakossa kasvaa runsaasti iäkkäitä kookkaita tammia.
Mielikuvissani seikkailin Sherwoodin metsässä, vain vihreät hiippamyssyveikot uupuivat. Tammillakaan ei taida olla ikää vasta kuin parisen sataa vuotta, siis aivan teinejä verrattuna Major Oakiksi kutsuttuun Sherwoodin vanhimpaan, arviolta 800-1000 vuotta vanhaan, tammeen!
Erikoisen kaunis kääpä kasvoi vanhan kaatuneen tammen rungolla. Tunnistaako joku, mistä käävästä on kyse?
Helmi ei innostunut auttamaan rikkikäävän etsimisessä, vaan haikaili uimaan pääsystä.
Pitkään ei Helmikään enää viihtynyt marraskuisessa merivedessä, pieni kierros riitti tällä kertaa. Taustalla näkyy Vuohensaaren leirintäalueen uimaranta.
Kotipihalla ihastelin ilta-auringon viime säteitä tammenlehvissä. Kotvasen saa vettä virrata Halikonjoessa, ennen kuin tammi kasvaa Vaisakon tammien mittoihin!
Kyllä retki upeassa luonnossa aina haravointihommat voittaa...
VastaaPoistaMekin olimme (puoliso+mie) eilen ulkoilemassa naapurimaan puolella, siis Haaparannalla. Sieltä löytyy luontopolku, minkä pituus on noin 15 km. Kävelimme sitä jonkin matkaa ja samalla hain koivunoksia seuraavaan työhöni. Sen luontopolun lähellä on voimalinja ja sen alta on viimesyksynä kaadettu pajupensaat ja pienet koivut pois. Nyt koivujen kannot pukkasivat uutta versoa mukavasti, joten materiaalia löytyi yllinkyllin.
sanos muuta Kankuritar;) vai piipahditte naapurin puolelle, oivat tuliaiset löysitkin, jännityksellä jään odottamaan mitä niistä valmistuukaan.
PoistaSuurenmoinen Sherwoodin metsä! Olet napsinut kiehtovia kuvia ja kaunein kuva on (tietysti) kuva Helmistä pitkospuilla.
VastaaPoistaniinpä, Helmi on aina matkassa! Vaisakon metsä on todella viehättävä paikka, siellä akut latautuu kummasti!
PoistaHieno kuvasarja metsäretkestänne, tuo viimeinen kuva tammenlehdistä on upea!!
VastaaPoistakiitos Sirpa. ilta-aurinko sai tammenlehdet todella hehkumaan, todella kaunis hetki.
PoistaVau, aivan upeita metsäkuvia, täytyisi joskus käydä tuollaisessa lehtipuumetsässä, täällä Porin korkeudella ei juuri sellaisia ole..
VastaaPoistapori taitaa olla jo sen verran pohjoisempana, ettei jalolehtipuut sillä korkeudella enää viihdy. jos reissaat joskus esim Turkuun, niin suosittelen lämpimästi käyntiä Ruissaloon, siellä on kasvitieteellinen puutarha ja aivan upeat tammimetsiköt.
PoistaKiitos retkestä ja hienosta kuvakavalkadista :-)
VastaaPoistaole ystävällinen, mukav kuulla et nautit retkestä Uuna:))
PoistaOnpas hieno Sherwoodin metsä. Tammimetsiä ei Suomessa kovin paljon olekaan.
VastaaPoistaTuollaisten pitkospuiden rakentaminen maksaa hurjan paljon. Katselin kerran telkusta Peltsin reissaamista Lapissa ja hän oli mm. mukana korjaamassa pitkospuita. Siellä kyllä käytettiin ihan luonnollista materiaalia, ei siis kyllästettyä, mutta kalliiksi se tulee. Toisaalta, vielä kalliimpaa on varmastikin ainutlaatuisen luonnon tuhoutuminen.
Vaisakko on todella käymisen arvoinen alue ja ihan liki kaupunkia, joten sinne on helppoa pistäytyä. itsekkin tykkään perinteisistä pitkospuista ylikaiken, harmi vaan kun niitä ei enää oikein tahdota tehdä. korvataan sepelillä ja näillä kyllästetyillä lankuilla. taitaa olla niin, et Suomesta ei enää löydy kunnon tarveaineita kun metsät hakataan niin tarkkaan ja puiden ei anneta kelottua.
PoistaUpean näköinen paikka!
VastaaPoistaVaisakko on melko pieni alue, joten sen kiertämiseen ei paljoa aikaa kulu, mut sitäkin rentoutuneempana sieltä aina kotiin tulee:)
PoistaUpea paikka ja tammet! Haravoinnilla ei koskaan ole niin kiire etteikö metsässä ehtisi käymään! Noita polkujen katteita on monenlaisia nähty ja pitkoksia ei kaipaisi minnekään muualle paitsi paikkoihin noissa on niin märkää ettei pääse kulkemaan rikkomatta sammalikkoa. Toisaalta näin pääsee huonojalkaisetkin ja mahdollisesti muutenkin liikuntarajoitteiset nauttimaan metsän kauneudesta.
VastaaPoistaHelmi on ihana ja varmasti nauttii vapaana kulkemisesta :D
totta, pitkospuita kaipaan itsekkin vain todella märkiin kohtiin ja soilla, missä on kovin upottavaa ja mahdollisesti myös suonsilmiä. Vaisakossa on panostettu siihen, että huonompijalkaisetkin voisivat siellä käydä nauttimassa luonnon kauneudesta. keväisin siellä kulkeekin paljon ihmisiä vuokkojen kukkiessa.
PoistaHelmi on ihana kaveri näillä metsäretkillä:))
oi mitkä mahtavat tammet ja kirkas vetinen lähde, mikä sen parempaa juomaa olisikaan.
VastaaPoistaVaisakon lähdevesi maistui. Joskus olemme niin viitseliäitä, että haemme juomavettä lähteestä, ei Vaisakon, mut Salaisten lähteestä, mistä on lyhyempi matka kantaa autolle vesikanistereita.
PoistaKyllä on tollaset väkkäräiset puut sitten upeita!
VastaaPoistaväkkäräisistä puista tykkään minäkin. lapsena kiipeilin jatkuvasti puissa, aikamoinen Tarzan olin silloin, nyt en enää kovinkaan korkealle uskalla kivuta!
PoistaUpeita puita! Rapsutuksia söpölle Helmille!
VastaaPoistaSanos muuta. Helmi on kovin rapsutuskipeä koiruli, kiitos;)
Poista