perjantai 16. marraskuuta 2012

Aamulenkillä Satumetsässä

Valokuvatorstain 264. haaste
 "Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970), suom. Kaarina Helakisa.

Aamun usva peitti vielä maiseman lähtiessämme Helmi-koirani kanssa aamulenkille Satumetsäämme.

Kävelimme kesäisen mustikkapaikkamme ohi, kunka hyvältä kesän ensimmäinen mustikkapiirakka aina maistuukaan.


Polku mutkittelee kallion vierustaa, todellinen sammaleen invaasio koivunrungolle ihastuttaa silmää. Käymme tarkastamassa metsän pikkuasukkaiden kotikoloja, toiveemme nähdä edes vilaukselta niitä jää toteutumatta tällä kertaa. 

Kallion päällä pikkuinen tammipuu oli vielä kauniissa ruskan väreissä, se ihastutti kulkijaa.

Jättiläiset ovat jättäneet Satumetsän, kiirus on ollut ilmeinen, osa rattaista jäänyt metsäämme maatumaan.


Pikkuinen ei osaa päättää pukeutuakko syksyn sävyihin vai kantaako vielä hetki kesän heleää mekkoa.


Helmi tarkkailee ympäristöä, ilmeisesti saamme kohta seuraa?


Tapani-myrsky puhalsi Satumetsässämme viime talvena. Nyt riittää uima-altain varustettuja pesäkoloja metsän asukeille.

Kanervat värjäävät kauniisti villani.

Kuljen kohti aurinkoa akut latautuneena, hyvällä mielellä aloitan uuden päivän. Kiitos matkaseurasta Satumetsässä lukijani.

14 kommenttia:

  1. Kiitos ihanasta retkestä satumetsässäsi. Päivä alkaa valoisasti.

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo Tove Janssonin teksti ja nuo kuvat juurikin sopivat aiheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin minustakin, haasteen laatijan valinta oli todella onnistunut tähän haasteeseen, se laittoi mielikuvitukseni liikkeelle

      Poista
  3. Ihania metsäkuvia : pehmeää sammalta ja kaunis aurinko kurkistaa puun takaa. Ja koira varmana näki Muumit !!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan totta, sinä sen sanoit, itselleni ei tullut mieleen. kiitos kommentistasi Nukke:))

      Poista
  4. Kauniita kuvia, varsinkin tuo viimeinen, jossa auringonsäteet kuultaa lehdet hienosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tänäin sai nauttia auringosta heti aamusta:))

      Poista
  5. Satumetsä todellakin, näyttääpä vähän seikkailumetsältäkin. Siellä luonto vasta valmistautumassa talveen, on niin pehmoisen ja vihreän näköistä sammalikkoa ja viimeinen kuva vastavaloon huippuhieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos aimarii, joskus pokkarillakin onnistuu tuo vastavaloon kuvaus:))

      Poista
  6. Hieno kuva- ja kerrontasarja. Viimeinen kuva huipentaa matkan. Lukijakin palaa virkistyneenä askareihinsa. Meillä on perjantaisin mummulipäivä ja näimme myös ihanan aamu-usvan leijuvan pelloilla ja metsänreunoissa. Oli kaunista. Valitettavasti ei ollut kameraa mukana.

    VastaaPoista
  7. Kiitos rinnalla kulkemisesta Uuna. joskus on hyvä pitää vapaapäivä kamerasta, tallettaa kokemuksensa ainoastaan muistilokeroihin

    VastaaPoista
  8. kiitos Pulmu:)) kuljen aamulenkillä mielelläni juuri tätä polkua, aurinkoisena syysaamuna aurinko nousee juuri sopivasti niin, että saan kävellä "kohti aurinkoa". se, jos mikään lataa kulkijan akkuja!

    VastaaPoista