Valokuvatorstai 267. haaste

Valokuvatorstain haaste on Suomen 95 vuotta kestäneen itsenäisyyden inspiroimana sana VOIMA.

Voimani lähteet.

Väännä se rautalangasta!

Illan hämärtyessä kolme naista inspiroitui rautalangan vääntelystä Värjärin Puodin Pikkulauantai-illassa. Ilta oli miellyttävä päätös kauniille aurinkoiselle pakkaspäivälle, porukalla on aina mukavampaa touhuta. Aloitimme enkelin teolla, sen avulla tutustuu  hyvin langan ominaisuuksiin. Olin tuonut Viinasillasta nipun vähän paksumpaa lankaa lähinnä amppeleiden runkolangaksi. En ollut ehtinyt kokeilla sen sopivuutta enkelin teossa, no ei se sopinutkaan:(( Lankaa vaihtamalla sitten syntyi kaunis sydänenkeli eli loppu hyvin kaikki hyvin.
Illan päätteeksi väänsin vielä kukkakoriin amppelin odotellessani valkean sammumista Porin Matissa.
ps. amppelista hieman enempi "Rautalangasta väännettyä" sivuilla.

Mustavalkomaanantai #140

Tämän viikon haasteena kehoitettiin kaikkia etsimään kuvauskohteeksi jotain valmiiksi/luonnostaan mustavalkoista, eli kuvaa ei saa olla käsitelty mustavalkoiseksi, eikä sitä saa ottaa kameran mustavalkoasetuksilla.
Haasteaiheena oli yksinkertaisesti: MUSTAVALKOINEN

Haaste vaikutti heti alkuunsa vaikealta ja siksi se osoittautuikin. Otin haastevinkistä vaarin ja lähdin iltapäivälenkille kuvausassistenttina kunnostautuneen Helmi-koirani kanssa. Parhaansa mukaan Helmi yritti löytää sopivaa kuvauskohdetta. Kuljimme Satumetsäämme ristiin rastiin pitkin polkuja ja mitään mustavalkoista ei tahtonut löytyä linssiin. Lopulta Helmi bongasi mustanaukon keskellä metsää. Yhdessä aikamme ihmettelimme mitähän löytyisi, jos uskaltautuisimme sukeltamaan mustaanaukkoon. Mustaa? Valkoista? Mustavalkoista?

Mandala 16

 aiheena on "..... en unohda koskaan!  

Joulukuusen hakeminen, lapsuudessa yhdessä isän ja vanhempien sisarusten kanssa, aikuisena oman perheen perustamisen jälkeen yhdessä mieheni ja lastemme kanssa, ensin kaksistaan, sitten kolmistaan, nelistään ja lopulta meitä olikin jo viisi kuusen hakureissulla. Useimmista on jäänyt jonkinmoinen muistikuva, mutta yhtä en unohda koskaan, vaikkei siitä ole olemassa todisteena edes yhtä ainoaa valokuvaa. Haimme tyttäreni kanssa yhdessä ilman satulaa ratsastaen rakkaalla pollellamme joulukuusen Satumetsästämme. Ratsastimme kotiinpäin kuusi kainalossani, tyttäreni istu edessäni, ponimme kulki rauhallisesti lumista metsänrinnettä alas kotia kohti sinisen hetken syventyessä talviyön pimeydeksi.

Päivän askareita 6

Huomaan olevani hiukan jälkijunassa tämän värjärin "Päivän askareita" jatkokertomukseni kanssa. Ajattelin alun perin tehdä jokaisesta värjäyspäivästä postauksen, mut toisin näköjään kävi.

Tuisku ja tuiverrus ajoi värjärin sisätiloihin kippoineen. Olisi kait pupukin halunnut mieluummin kuiviin sisähommiin kuin hautautua hankeen. Lyhtyvahdin toimi ei aina niin lystikästä taida olla pupujenkaan mielestä vaik lystikkäiksi itseään väittävätkin. Helmi kyllä piti huolen siitä, et pääsi sisävuoroon, vaikkei niin piittaakkaan väriliemien keitosta sisällä, saatika pitkäpiimäisestä lämpötilojen seuraamisesta värjäyksen aikana. Emäntäkin vaan tekee kirjallisia töitä valmistellesaan edellisten värjäyspäivien lankanäytteitä näytekirjaa varten. Paljon hauskempaa olisi olla metsässä tai edes takapihalla keräämässä vaikka karvejäkälää. Kuinka nyt emännän pitikin aloittaa tuo tylsä valmiin krappijuuren keitto, siinä ei ole mitään jännitystä, sisällä vaan saa nuokkua ja odotella et pääsisi ulkoiluttamaan emäntää. Pääasia lienee et emäntä on tyytyväinen kauniisiin lankoihinsa tuumailee Helmi ja tyytyy kohtaloonsa.

ps jos Sinua kiinnostaa enempi millaisia värejä sain lankoihini ja huovutusvillaan krapilla värjätessäni, niin kurkkaappa sivulle "Krappijuuri ja kokenilli värjärin padassa".

Käsityöläisten joulumyyjäiset Wiurilassa 2.12.2012

Perinteiset käsityöläisten joulumyyjäiset Wiurilan kartanon joulupuodin organisoimina vetivät paikalle runsaasti käsityön ystäviä vaikka samalle päivälle osui useita eri myyjäisiä lähi alueella. Kymmenille myyntipöydille oli erialojen käsityön taitajat laittaneet kauniisti esille kättensä töitä. Taidolla valmistettuja tuotteita joululahjaksi tai ihan omaksi iloksi löytyi kaikilta pöydiltä, valinnan varaa siis löytyi. Perinteisiä käsitöitä, sukkia ja lapasia monenmoisia ja kokoisia, kauniita koruja eri materiaaleista ja eri tekniikoilla valmistettuna, joulunaikaan sopivia koristeita kudottuna, virkattuna, huovutettuna, punottuna, tuunattuna jopa betonista valettuna, ihania joululeivonnaisia. Ihmiset ovat  todella luovia ja taitavia, on hienoa tämä käsitöiden, omin käsin tehdyn, uusi tuleminen, uskaltaisinpa jopa sanoa jo myös arvostaminen. Ja kuten aina, parasta lopulta on lounashetki, Wiurilan kartanoravintolan Esan keittämä lohisoppa oli vertaansa vailla. Ahnehdin jopa niin ison annoksen, et millään en jaksanut syödä kaikkea. On niin harmillista jättää hyvää ruokaa lautaselle, mut minkäs voit kun silmät söis enempi mitä maha vetää.

Värjärin Puoti oli ensimmäistä kertaa mukana näin isoissa myyjäisissä. Haluan kiittää kaikkia asiakkaitani ja toivon teidän olevan vielä kotonakin tyytyväisiä tekemiinne hankintoihin. Olen erityisen tyytyväinen myyjäisten järjestelyyn, kaikki sujui mallikkaasti ja jouhevasti. Kaunis kiitos tästä kuuluu Kartanopuoti Wilhelmiinan Hannelelle ja Ann Marielle. Mukavaa oli myös päivän mittaan tavat vanhoja tuttuja ja ysäviäkin vuosien takaa ja vaihtaa pika pikaa kuulumiset, onhan värjärin päivät monasti niin yksinäisiä.

Luonnon väreillä värjäämäni villalangat saivat ansaittua huomiota osakseen. Uskompa muutaman hieman innostuneenkin värjäämisestä. Myös rautalanka jutskani saivat huomiota osakseen mukavasti. Tuon keskellä kuvakollaasia olevan Iki tammen idean sain ilmoittautuessani myyjäisiin. Katsellessani Halikon vaakunaa, kuntaliitoksen jälkeen Salon kaupungin, päätin ottaa siitä mukaan Maailman puuhuni keskeiset symbolit suojeluksesta, asuinkuntamme vehreydestä sekä yhteydenpidosta.  Minulla on ollut monta vuotta hevonen Wiurilan tallilla ja usein olen nauttinut ratsastureittieni varsilla kasvavista isoista ja monesti myös vanhoista jalopuista. Wiurilan kartanossa arvostetaan jalopuita ja siksipä kartanon puistosta löytyy kymmeniä eri puulajeja. Oikein sydänalaa raastoi, kun  viimetalvinen Tapani-myrsky katkoi muutaman ison lehmuksen aivan kartanon läheisyydestä. Onneksi vanhan tallirakennuksen (nykyisin kartanon juhlatilan) läheisyydessä kasvavat iki tammet säilyivät vaurioitta. Näiden tammien suojeluksesta saimme kaikki joulumyyjäisiin osallistuneet tänäinkin nauttia.

Rauhaisaa adventin aikaa lukijoilleni