kiitos tästä päivästä

Lapset tulivat viettämään Pyhäinpäivää kotiin. Juhlistimme samalla satovuoden päätöstä laittamalla herkullista ruokaa kekriperinteen tapaan oman pihamaan ja metsän antimista. Olen aiemmin kirjoittanut täällä kekriperinteistämme. Vielä viikolla keräsin viimeiset kehäkukat kuivumaan ja toin syklaamit (Cyclamen persicum) sisälle. Viime tipassa todella, koska viime yönä oli ensimmäiset pakkaset ja heti alkuun oikein kunnolla, aamulla mittari näytti - 15 C!

Päivä oli mitä parahin ulkoilemiseen. Heti aamupalan jälkeen lähdimme porukalla retkelle Halikonjoen ahteille. Perimätiedon mukaan marraskuussa alkava talvi ei kauan kestä, toisin kuin lokakuussa tai joulukuussa alkanut talvi. Marraskuun pakkaset ennustavat leutoa säätä ainakin helmikuuhun kynttilänpäivään asti. Tämähän sopisi minulle ja varmaan monelle muullekkin;) 

Vähä sateisen syksyn vuoksi vesi on kovin matalalla. Siksi tämä erikoinen laakea kivi on kokonaan näkyvissä. Kiveen on hakattu aurinkopyörä, Siitä, kuka ja koska se on tehty, ei minulla ole mitään tietoa. Isäntä halusi meidän käyvän kivellä, koska aurinkopyörä kuvaa vuoden ja päivän kiertoa. Vietämmehän me parhaillaan vanhan vuoden ja uuden vuoden välistä siirtymä aikaa, jakoaikaa.  

Helmi oli myös innoissaan kun sai vahtia isoa laumaansa;)

Tänä vuonna Pyhäinpäivä osui äitini syntymäpäiväksi. 

Jos äitini eläisi, olisimme saaneet viettää tänään hänen 95-vuotispäiväänsä.

Pojat ovat lähteneet tahoilleen, vain kuopus on vielä yön kotona ja hänkin lähtee jo heti aamujunalla opiskelupaikkakunnalle. Lempeä kynttilänvalo ja takan suoma lämpö saa mielen rauhaisaksi. 

Kiitollisuus täyttää mieleni.

Kekri, halloween, Pyhäinmiestenpäivä, perinteet sekoittuvat ja muuttavat muotoaan

Sadonkorjuun päättymistä vietetään eri tavoin, yhteistä lienee ystävien ja läheisten kanssa juhliminen herkkupöytien äärellä leikkimieltä unohtamatta. Vainajien muistaminen on koettu tärkeäksi, entisaikoina runsaasta sadosta riitti aina myös kalmistoihin vietäväksi. Talon eläimetkin saivat kekrinä erityisiä herkkupaloja. Talonpoikaiskulttuurin sivustolta löytyy monenlaista mielenkiintoista ja vinkkejä liittyen kekrin viettoon.  

Meillä vietetään kekrijuhlaa, mihin liittyy edesmenneiden läheisten ja eläinystävien muistaminen olennaisena osana. Kekrijuhlaa varten olen perinteisesti siivonnut pihaa ja kunnostanut eläinystäviemme haudat. Pihamaahan on haudattu kotikissat Miisu ja Pikku-Musta sekä Heimo heppa, joita muistamme herkkupaloin. 

Kimpun verran kauniita syysastereita löytyi vielä perennapenkistä.

 

Illansuussa sytytimme Helmin kanssa lyhtykynttilän. 

 

 Jöntte ilmestyi paikalle vasta myöhemmin. On kekriaterian aika.
ps osallistun viimeisellä kuvalla valokuvatorstain haasteeseen 342. ruoka

Hyvää kekriä ja

Pyhäinmiestenpäivää itsekullekin