En muista koskaan aiemmin löytäneeni kypsiä ahomansikoita kesäkuun puolessa välissä, nyt niitä riittää jo mansikkamaitoon. Lapsuudessa ensimmäiset ahomansikat laitettiin timoteihin, miten kauniita mansikkaheinät olivatkaan. Tänäänkin mieleni teki pujotella mansut heinään, mut ihmeekseni en löytänyt lähistöltä yhden yhtä timoteita!
Viime päivinä on keskusteltu lupiineista ja niiden saamasta ylivallasta luonnossamme. Kauhulla itsekkin ajattelen lupiinin valtaavan kasvutilan kaikilta kauniilta pikku kukilta esim. näiltä pikkutalvikeilta (Pyrola minor) teiden varsilta. Penkereet ovat luoneet uuden kasvuympäristön aiempien ahomaiden ja niityjen kadottua karjatalouden vähetessä, joten on todella sääli, jos lupiinin kaltaiset tulokkaat valtaavat ne. Itse hävitän kaikki lupiinit oman talomme kohdalta ja ilokseni huomaan joka vuosi uusia luonnonkukkalajeja ilmestyvän tienpenkalle. Erityisen iloinen olen laajoista rätvänä kasvustoista, onhan se vanhastaan paljon käytetty rohto- ja värikasvi. Ainakin Lapissa rätvänää on käytetty myös nahkojen parkitsemiseen. Perimätiedon mukaan juurta pureskeltiin ja sitten nahka siveltiin värjäytyneellä syljellä. Itse en ole rätävänää aiemmin käyttänyt värjäyksiin enkä muullakaan tavoin, mutta nyt voisi kaivaa juurakkoja kuivumaan ja tehdä niillä värjäyskokeiluja myöhemmin.
Helmin kanssa lenkillä ollessani tutkin hieman kuusikon liekokasvustoa sillä silmällä, josko kokeilisin liekopuretusta. Ainakin viikinki- ja keskiajalla käytettiin runsaasti alumiinia sisältäviä liekokasveja puretteina ja vanhoista värjäyskirjoista löytyy liekopuretusohjeita. Niissä kylläkin ohjataan keräämään liekot jo keväällä heti lumien sulettua eli siinä mielessä olen hivenen myöhässä. Vanhojen värjäysoppaiden perusteella liekopurettaminen on hidasta, vaatien useampia päiviä, joten se ei korvaisi missään tapauksessa huomattavasti nopeampaa ja yksinkertaisempaa alunalla tapahtuvaa lankojen puretusta päivittäisissä värjäyksissä. Ajatuksenani on käyttää liekopuretettuja lankoja perinteisiä värjäyskäytänteitä esittelevissä tilaisuuksissa. Ainakin aion kerätä hiukan liekoja kuivumaan rekvisiitaksi, jos sitten muuta en saisikaan aikaiseksi. Tai voisinhan sitoa niitä hieman uumalleni mittumaarina;) Tämä ajatus pälkähti mieleeni kuusikossa kävellessäni, pienenä pelkäsin kulkea yksin sankan kuusikon ohi koulumatkallani. Näin kesäpäivänseisauksen aikaan vanhakansa ajatteli henkien olevan aktiivisimmillaan ja naiset sitoivat yleisesti liekoja uumilleen mörköjä karkottamaan.
Voi että.... pitääkin pitää silmät auki kun menen postia hakemaan, joko täälläkin on mansikoita.
VastaaPoistaMuistan myös tuon heinään keräämisen :)
Laita ihmeessä niitä liekoja uumallesi, olisi siinä naapureilla ihmettelemistä :)
Nyt on oikein ihana ja aurinkoinen aamu. Tänään on ennustettu sadetta, mutta sitten pitäisi taas kesän alkaa ♥
minut tunnetaankin Vässilän noitana, kun hääräilen näiden väripatojeni äärellä eli kyl siihen imagoon sopis hyvin myös liekot uumalla mittumaarina;)) täällä pilvistä, mut ei ole satanut onneksi, joten päivän värjäykset sujuneet hyvin.
PoistaMinäkin näin jossain kypsiä ahomansikoita, mutta olivat sellaisessa paikassa, etten viitsinyt kerätä. Aikaisessa ovat. Se on harmi, että lupiini valtaa kaikki tienpenkat niittykukilta. Hyvää juhannusta!
VastaaPoistasanos muuta, tienvarrat punaisenaan mansuja, oikein harmittaa, onneksi niitä löytyy viel muualtakin. Hyvää jussia myös Sinulle:))
PoistaMeillä(kin) on valtavasti metsämansikoita pihallamme. Olen antanut niiden levitä ja nyt alkavat kypsyä. Isoja ja punaisia herkkuja, nami namsku.
VastaaPoistaSamaa mieltä lupiineista kanssasi. Monet niitä rakastavat, enkä jaksa heille enää jankuttaa, että syävät tilaa kotoperäisiltä kasveilta. Ei kuulema kiinnosta, pitää olla koreeta ja näyttävää. Kerään lupiineita patiolle vaasiin, siinä ne kyllä saavat koristaa näkymää.
Vai on sulla puretuskokeilut ja taijat mielessäs. Kaunista juhannusta!
ei ole ahomansikan voittanutta marjoissa, se kuuluu lähtemättömästi suomalaiseen kesään ja kesän makuihin!
Poistamyös minnusta lupiini on kaunis ja vaasiinkin niitä kerään, mut liika on liikaa, kuten totesitkin.
taidamme saada kauniin ja aurinkoisen juhannuksen, sitä samaa toivon myös Sinulle:))
Mansikka- ja mustikkamaito kuuluu ehdottomasti lapsuuden mukaviin muistoihin.
VastaaPoistaLupiinit ovat kauniita, mutta kyllä ne saavat kyytiä pihapiiristä.
Aurinkoista ja iloista juhannusaikaa sinulle, Ilona.
toivottavasti pääset viel joku kerta ahomansikoista tehtyä mansikkapöperöä viel maistamaan. kiva kuulla et nyt koolla lupiinien kurittajat!
Poistakiitos Sirpa, myös Sinulle toivon aurongonpaistetta:))
Enpä ole ennen kuullut että lieot pelottaisivat henkiä. Lähdenpä heti katselemaan onko metsässä liekoja. Tosin haluan luonnonhenkien olevan siellä edelleen, jos niitä on!!
VastaaPoistaHyvää juhannusta!
nämä ovat vanhoja kansanperinteitä, joita on kerännyt muistiin niin Juhana Paulaharju, Elias Lönnrot kuin Carl Linnekin. metsän henkiä liekot eivät karkoita sijoiltaan, vaan ilkeitä mörköjä.
PoistaAurinkoista juhannusta myös Sinulle ja onnea liekojahtiin, saas nähdä josko meitä ois sit kaks neitokaista liekot uumillaan yöttömäs suvi yös;)
oisko jussin vaikutusta kun Samuli on vaihtunut Juhanaksi;)
PoistaOlipas hyvä tietoisku liekotietämättömälle :) Hyvää juhannusta!
VastaaPoistamaailmassa monta niin ihmeellistä asiaa, se kummastuttaa, ihmetyttää pientä kulkijaa...mukavaa kun tykkäsit mama ja oikein hyvää juhannusta myös Sinulle:))
PoistaVai on liekoissa niin paljon voimaa ; )
VastaaPoistaKuritin minäkin lupiineja viime kesänä ja alta alkoi kasvaa suuria kellokukkia, joiden oikea nimi taisi lopulta jäädä varmuudella selvittämättä. Joku sanoi Mariakelloiksi, joku kurjen.
Liekot ovat voimallisia. voi miten mukavaa kuulla, ja ihan varmasti sinikellosi olivat kaiuniimpia kuin lupiinit!
Poista