Heinäkuu, ihana ihana heinäkuu!

Odotan joka kesä innolla näiden kaunottarien kukintaa. Valkoinen varjolilja (Lilium martagon 'Album') on mielestäni kaikkein kaunein lilja. Varjolilja on ehdottomasti perinnepihaan kuuluva lilja. Se on sinnikäs ja pitkäikäinen perinnekasvi, joka ei paljoa hoitoa kaipaa, sopii siis meille loistavasti;) 

Pihamaallamme kasvaa varjoliljoja useammassa paikassa. Pienissä ryhmissä kasvaessaan, tai mielellään jopa yksittäin, ne eivät houkuttele niin paljoa liljakukkoja, etteikö niitä ehtisi noukkia pois. Nämä leikkimökin seinustalla kasvavat varjoliljat houkuttelevat tuoksullaan juomaan iltakahvit pienelle ilta-aurinkoterassille tammen ja Wiurilanruusun siimekseen. Varjoliljat tuoksuvat voimakkaasti, mutta vain iltaisin ja yöllä. 

Valkoiset varjoliljat kasvoivat pihamaalla jo ostaessamme talomme vuonna 1983. Se, mistä vaaleanpunaiset varjoliljat ovat ilmestyneet niiden kaveriksi, on jäänyt minulle hämärän peittoon. Muistaakseni en ole niitäkään itse istuttanut. 

Ilta-aurinkoterassille houkuttelee istahtamaan myös juuri kukintansa aloittanut jalokärhö 'Ville de Lyon'. Kärhö on viihtynyt hyvin tässä hieman varjoisassa kasvupaikassaan. 

Karmiininpunaisena kukkiva Ville de Lyon aloittaa kukintansa sopivasti juuri silloin, kun Wiurilan ruusun vaaleanpunainen kukinta on jo päättynyt. 

Pienen terassin pihatien puoleisella sivulla on heinäkuun puolessa välissä kukassa ainoastaan tarha-alpit, keltasauramot, jalokärhö ja varjoliljat, jotka häämöttävät ruusujen takaa leikkimökin punaista seinää vasten. Heinäkuun lopulla kukintansa aloittavat kuunliljat. 

Tarha-alpien takana kukintavuoroaan odottaa ukonhatut (Aconitum angustifolium). Koska ukonhatut ovat myrkyllisiä, hankin niitä perennapenkkiin vasta lasten kasvettua aikuisiksi. 

Valkoapilat kukkivat ansarin taakse johtavalla polulla. Kuusiaidan vierustalla valkoiset ja siniset kurjenkellot kukassa. 

Ansaripenkissä kukintavuorossa jättipoimulehti, palavarakkaus, tarha-alpi, peuran-ja vuohenkellot.

Ostin aikoinani jättipoimulehden (Alchemilla mollis), koska tykkään myös luonnonvaraisesti kasvavasta poimulehdestä. Silloin ei vielä puhuttu vieraslajeista sanaakaan. Nykyisin myös jättipoimulehti on listattu Vieraslajit.fi listalle. Aion kukinnan jälkeen entistäkin tarkemmin leikata kukkaverret pois sen leviämisen estämiseksi.

Myös vuohenkello (Campanula rapunculoides) joutaisi varmasti monen mielestä hävitettävien kasvien joukkoon. Helposti leviävää vuohenkelloa pitää kitkeä ankaralla kädellä, jottei se valtaa koko penkkiä. Sen juurakko on syötävää, joten kannattaa myös kaivaa ylös mukulamaisia juurakoita. Juurakko maistuu hieman palsternakalta ja sitä voi hyvin käyttää palsternakan tavoin ruuanlaitossa. 

Etupihan vanhaan kasvilavaan kylvin toukokuussa myös kesäkukkia. Kesäharso ja ruiskaunokki ovat jo ehtineet kukkaan. Siirsin lavaan myös hieman keltasauramoa ja harmaamalvikkia takapihalta. Raudoitusverkkoon tukeutuu alppikärhö ja ruusupavut. 

Kutsun itse ruiskaunokkia mieluummin ruiskukaksi. Sen nimen opin jo lapsuudessani kulkiessani isäni kanssa ruispellon piennarta. Ruiskukka (Centaurea cyanus) on ns. muinaistulokas ja se oli hyvin yleinen vielä noin sata vuotta sitten. Kun rukiin viljely väheni ja käyttöön otettiin uudet rikkakasvien torjunta-aineet sekä tehokas siemenviljan puhdistus, niin ruiskukatkin hävisivät lähes kokonaan. Onneksi monet kasvattavat sitä kesäkukkana pihamaalla ja niityillä. Ruiskaunokin kukat ovat miedon makuisia ja sopivat hyvin makeiden jälkiruokien ja kakkujen koristeluun. 

Ruiskaunokki on muuten Päijät-Hämeen maakuntakukka. Päijät-Hämeeseen kuuluu myös synnyinkuntani Hartola. Osaksi myös siksi pihamaallani kasva aina ruiskaunokkeja.

Heinäkuu on myös palavanrakkauden aikaa!

Palavanrakkauden hehkuvaa punaista tasaa ritarinkannusten viileä sinisyys.

Pihasaunan verannan kupeessa pisamakellot (Campanula punctata) ihastuttavat hempeän vaaleanlilan kukin. Monien kellokukkien tavoin myös pisamakello leviää juurirönsyillään voimakkaasti. Se peittää hyvin kasvupaikkansa, joten rikkaruohot pysyvät kurissa ja pisamakellopenkki ei paljoakaan hoitoa kaipaa. 

 Yrttimaallakin kukinta on jo runsasta. 

Kasvatan yrttimaalla syötävien yrttien lisäksi myös värikasveja sekä pölyttäjiä, mehiläisiä ja perhosia houkuttelevia kasveja. Loistosalviat aloittivat kukintansa jo ennen juhannusta ja kukintaa riittää aina elokuulle asti. Loistosalvioiden takana mäkimeiramia. Mäkimeiramia kuivaan paljon syötäväksi, mutta myös kuivakukka-asetelmia varten. 

Laventelit ihastuttavat niin värillään kuin tuoksullaankin! 

Kuivaan laventelit hajupusseja varten ja pieniksi kimpuiksi tuulikaappiin roikkumaan. 

Iisoppia olen istuttanut paljon reunakasviksi. Takana kukkii keltasauramo (Anthemis tinctoria) valtoimenaan. Kukkia kerään kuivumaan värjäyksiä varten. Keltasauramon kukista saa ihanaa raikasta keltaista ja lehdistä vihreitä oliivin sävyjä villalankoihin.   

Takapihan kompostialueelle kuljetaan koivunrangoista tehdyn seinämän sivuitse. Seinämän ikkunalaudalla kukkii heleän keltainen miljoonakello. Taustalla terijoensalavan siimeksessä häämöttää peurankellot. 

Peurankellojen lisäksi puun alla kasvaa jouluruusu, keltapäivänliljoja, siperiankurjenmiekkoja ja kuuliljoja. Keväällä penkin täyttää kukinnallaan keltanarsissit ja tulppaanit, joiden kuihtuneet kukkavarret peittyvät nyt lehtimassan alle näkymättömiin.  

Takapihan kasvimaalla palsternakka täydessä loistossaan.

Jätän palsternakoista  osan nostamatta syksyllä. Keväällä ennen uuden kasvun alkamista ne ovat vielä ihan syötäviä. Toki muutamien palsternakkojen pitää antaa myös kukkia. Kukat ovat kauniita katsella ja niistä kerään myöhemmin seuraavan vuoden istutuksia varten myös siemenet talteen. 

Roution Sailan Puutarhapalstaa lukiessani Klik!  löysin myös hänen vinkkinsä kylvää sarjakukkaisia perennapenkkiin. Olen ilmeisesti lukenut sitä jo aieminkin, koska nyt keväällä sain idean kylvää kasvilavaan kesäkukkien joukkoon myös tilliä;)

Perunamaan laidalla saa kasvaa myös harmaamalvikki (Lavatera turingiaca).  Se kylväytyy hyvin kasvimaalla, joten saan runsaasti pikku taimia siirrettäväksi sopiviin kasvupaikkoihin. Harmaamalvikkia ei voi olla koskaan liikaa, niin ihana vanhanajan perenna se on!

Pajuangervojen ruusunpunaiset kukat tulevat nyt ihan eritavoin esille, kun leikkasimme korkean kuusiaidan kylätien varresta. Pihallamme kasvaa paljon erilaisia angervoja, ne ovat vähään tyytyviä ja helppohoitoisia. Pajuangervo kestää hyvin alasleikkausta. Kukintaakaan ei menetetä, koska se kukkii jo saman kesänä:))

Pihamaalla kiertelyn jälkeen pysähdyn aina ihailemaan ranka-aidan takaa avautuvaa näkymää. 

Syvä vihreys rauhoittaa mielen, kaikki turha kaikkoaa, vihreys imee kaiken itseensä, 

aika pysähtyy,

on niin hyvä olla tässä ja nyt. 

Pihamaan luonnonmukaisuus viehättää

Kesäkotimme lähes 2 ha tontista suurin osa on täysin luonnontilaisesti hoidettua. Puutumme mahdollisimman vähän sen olemassaolevaan kasvustoon. Luonnonkukat saavat kasvaa niillä sijoilla, mihin ovat itsestään hakeutuneet. Kurjenkellot (Campanula persicifolia) viihtyvät metsän reunassa ja ojan penkoilla. Niille antavat kauniin taustan vuohenputket. 

Kellokukista minulle rakkain on kissankello (Campanula rotundifolia). 

Myös tyttäreni rakastaa kissankelloja ja kuvaa aina niitä mielellään. 

Pihapiirissämme kasvaa erilaisia talvikkeja. Niitä on melko vaikea erottaa toisistaan, mutta uskoisin kuvassa olevan isotalvikin (Pyrola rotundifolia). Se viihtyy hyvin pellonlaidalla kasvavien lehtipuiden varjossa. 

Nuokkutalvikkeja (Orthilia secunda) kasvaa tienpenkalla kuusikon varjossa. 

Huopaohdake (Cirsium heterophyllum)

Asterikasveihin kuuluvat huopaohdakkeet ovat kauniita kukkiessaan vuohenputkien valkoisen kukkameren yllä. Huopaohdake on hyvä mesikasvi. Keskellä kuvaa näkyy kallioaitan katto. 

Hiirenvirnaa (Vicia cracca) kasvaa paljon saroilla. Se on kaunis kiipeillessään kärhöjensä avulla muiden kasvien varsia pitkin. Kerään hiirenvirnaa aina myös kesäkukkakimppuihin. 

Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on monelle rakastaa ei rakasta- kukka, sillä testattiin mielitietyn tunteet;)) Päivänkakkara kuulu itseoikeutetusti perinnepihan kukkijoihin ja se on varmaan yksi odotetuimmista kukkijoista niityillä. 

Voiko enää herkempää ja kauniimpaa kukkijaa niityllä olla kuin heinätähtimö (Stellaria graminea)?

Muun kasvillisuuden seassa kasvaessaan sen valkoiset kukinnot erottuvat kauniisti pehmentäen massiivista vihreää lehtimassaa. 

Keskimmäisen saran niitty on juuri nyt kauneimmillaan. 

Ruusuruoho (Knautia arvensis) on kaunis katsella. Se on myös tärkeä mesikasvi erityisesti syyskesällä, kun useimmat muut mesikasvit ovat jo lopettaneet kukintansa. Ruusuruohon siemenet tarjoavat ruokaa myös linnuille. 

Metsäapilaa (Trifolium medium) kasvaa laajoina kasvustoina entisen riihiniityn laitamilla haavikon reunassa. Ehkä helpoiten metsäapilan erottaa puna-apilasta (Trifolium pratense) siitä, että sen lehdissä ei ole vaaleaa v-kuviota kuten puna-apilan lehdissä on. Nyt on paras aika kerätä metsäapilaa talven varaksi. Apiloiden lehtiä ja kukkia voi pakastaa ja kuivata. Lehdet ovat parhaimmillaan aivan nuorina. Ne sisältävät runsaasti valkuaisainetta. Kukista kannattaa kerätessä poistaa vihreät osat, mitkä voivat maistua hieman kitkeriltä. Apilaa voi käyttää ruuanlaitossa ja leivonnassa moni tavoin. Itse haudutan teetä ja lisään kukkia sämpylätaikinaan. 

Jasmiinipensas eli pihajasmike on yksi vanhimmista koristepensaista kesäkotimme pihamaalla. Parhaillaam pihajasmikkeen (Philadelphus coronarius) huumaava tuoksu leviää ympäri pihaa.

Humala (Humulus lupulus) on kasvanut vuosikymmenet piha-aitan päädyssä. Laitoimme sille salot vasta viikolla, toivottavasti se vielä innostuu kiipeilemään salkoja pitkin korkeuksiin. Humalan edessä kasvaa saksankirveliä. 

Heinäkuu on mansikkakuu.

Ahomansikoita kasvaa ympäri pihamaata,
mansikkamaito talkkunajauhojen kera on kesäherkkuni:))

Haaveissa sadevesipuutarha

Kesäkotimme hulevesipenkki on kauneimmillaan heinäkuussa. Penkissä kasvaa sekä perennoja että luonnonkukkia. Nimitän tätä kahden saran välissä olevaa penkkiä yleensä hulevesipenkiksi, koska suunnitelmissa on johtaa siihen joskus sadevedet. Haaveissani on toteuttaa alueelle hieman laajempi sadevesipuutarha. Olen aiemmin postannut täällä klik! mistä sadevesipuutarhassa on kyse. 

Alueella on useita isoja kiviä, jotka muodostavat ison kolmion. Tarkoitukseni on pikku hiljaa kaivaa vesiallas kahden isoimman kiven väliselle alueelle. Työ etenee hitaasti, koska kaivan aluetta hartiavoimin lapiolla. 

Kuvassa kivistä ensimmäinen, mikä sijaitsee aivan sarkojen välisen ojan alkupäässä. Keltapäivänliljat (Hemerocallis lilioasphodelus) ovat kukkineet jo parisen viikkoa. Rakastan niiden heleän keltaisten kukkien ihanaa sitruunaista tuoksua. Pihasaunan ikkunasta näen ne vielä illan hämärtyessäkin. 

Reunuskasvina purppuraratamoa (Plantago major 'Rubra'). Piharatamon tavoin myös purppuraratamo leviää tehokkaasti siementämällä, joten leikkaan sen kukinnot ennen siementen kypsymistä. 

Penkin kaarevassa osassa kasvaa kirjokuunliljaa. Penkki oli aiemmin lähes koko iltapäivän varjossa. Talvella kylätien toiselta puolelta kaadettiin iso koivikko, joten aurinko paistaa nyt koko päivän hulevesipenkkiin. Saa nähdä alkaako kirjokuunliljojen valkoinen reunus ruskettumaan liiasta valosta johtuen. Kuunliljojen takana punalehtisiä kallionauhuksia (Liguria dentata 'Osiris Fantasy'), jotka aloittavat kukintansa keltaoranssein kukin vasta myöhemmin elokuussa. Edessä keskellä kukintaansa lopetteleva unelmatädyke (Veronica gentianoides).

Unelmatädykkeiden vieressä kolme ihastuttavaa tarhapäivänliljaa (Hemerocallis 'Stella de Oro'). Alun perin istutin myös kolme purppurakeijunkukkaa (Heuchera micrantha 'Palace Purple'), nyt kuvassa näkyy vain kaksi, koska kolmannen nostin ylös viime syksynä. Sillä oli kunnia koristaa nuorten hääpaikan porraspieltä Ruissalossa. Istutin sen talveksi kasvilavaan tuodakseni sen takaisin keväällä hulevesipenkkiin, mutta surukseni se paleltui.

Purppurakeijunkukkien takana kukintaansa vasta aloittelemassa rantakukka (Lythrum salicaria).

Rantakukan vasemmalla puolella tähkätädyke (Veronica spicata). Kiven takana kasvaa kultapalloa, ranta-alpia ja mesiangervoa. Parhaillaan kukintavuorossa mesiangervo (Filipendula ulmaria). Mesiangervon voimakas, hyvin tunnistettava tuoksu kuuluu juhannuskesään. Käytän mesiangervoa monin tavoin. Kuivaan sen nuoria lehtiä ja kukintoja talven varaksi. Värjärin padassa mesiangervo antaa kauniita vihreitä sävyjä villalankoihin. 

Toisen kiven kupeessa kasvaa keltakurjenmiekkoja (Iris pseudacorus) ja hurmeluppioita (Sanguisorba menziesii). Kiven takana häämöttää kottikärryt täpösen täynnä niitettyä heinää ja mesiangervoa. 

Jätän aina myös kitkemättä osan vuohenputkista, kortteista, hiirenvirnoista ja heinistä. Näin penkki on hyvin luonnonmukainen. 

Keltakurjenmiekat aloittivat tänä kesänä kukinnan tavallista aikaisemmin. Nyt enää vain muutama kukka jäljellä, kun tavallisesti juuri heinäkuun alussa nämä "Rantakiven" ympärillä kasvavat kurjenmiekat kukkivat kauneimmillaan. Kuten esim. täällä klik!

Hurmeluppio on yksi kauneimmista luppioista, joita pihamaallamme kasvaa. Luppiot sopivat mielestäni erinomaisesti luonnonmukaisiin istutuksiin.  

 Hurmeluppioiden vieressä kasvaa tähkäkimikkiä (Cimicifuga racemosa). 

 Tähkäkimikin kukkanuput ovat kuin helminauhaa.

Tarha-alpien (Lysimachia punctata) takana purppuralehtinen syyskimikki (Cimicifuga simplex 'Atropurpurea'). Syyskimikki avaa pitkät viehkeät kukkatähkänsä vasta myöhään syyskuulla. Joka syksy kukat eivät aina ehdi avautua ennen pakkasia. Olen hankkinut syyskimikin nimenomaan sen kauniiden purppuranpunaisten lehtien vuoksi, joten ei haittaa vaikkei se ehtisikään kukkia. Täällä klik!  postaus, missä syyskimikki kukkii lokakuussa. 

Huhtikuussa tekemäni koivurisuaidan takana näkyy isännän viikon alussa palloiksi leikkaamat marja-aroniapensaat.  Aiemmin pensaat olivat isot ja ne tuottivat todella paljon marjoja. Kun päätimme perustaa uuden kasvimaan keskisaran päähän, niin aroniapensaat oli leikattava mataliksi, jotta heti aamupäivästä aurinko pääsisi paistamaan myös kasvimaalle. 

Kaivoin taas monta pussillista ruokamultaa tulevasta hulevesialtaasta. Vien mullan Sarkolaan, missä on hyvin jäykkä savimaa. Lisäksi käytän multaa kasvilavoissa, koska kaupan "musta multa" on lähinnä turvetta. Välillä näkeekin kirjoitettavan, että siinä on multaa vain nimessä. 

Tässä vielä näkymä pihapiiriin päin hulevesipenkiltä katsottuna. Kuva on otettu ennen kuin aloin kaivamaan multaa altaasta. Kuvassa näkyvät kepit rajaavat kaivuualuetta. 

Ihmisellä on hyvä olla unelmia. Haaveileminen ei maksa mitään. 

Ehkäpä vielä joku päivä toteutuu haaveeni sadevesipuutarhasta, 

sekään ei maksa paljoa, koska teen kaiken omin käsin;) 

                        

                         Onko Sinulla jokin haave liittyen puutarhaan, minkä toivot joskus toteutuvan?