Monenlaista mukavaa äitienpäivä viikonloppuna

Esikoinen ja nuoripari tulivat lauantai-iltapäivällä kotiin viettämään äitienpäivä viikonloppua. Iltapäivän suunnitelmiin kuului puutarhahommia. Ensin syötiin kunnolla, jotta papua riittäisi hauiksessa vanhan yrttimaan kääntöön. Koska halusin olla jo aamupäivän pihahommissa, valitsin hyvin yksinkertaisen ja nopean ruuan: karitsan kyljyksiä, uunijuureksia ja salaattia. Parhaillaan luonnosta saa kerättyä jo monenlaisia villivihanneksia. Tällä kertaa tein salaatin pihamaalta kerätyistä vuohenputken lehdistä, nokkosista, voikukista, saksankirvelistä, mäkimeiramista, ruohosipulista sekä kaupasta ostetusta korianterista ja parmesaanijuustosta. Salaattikastikkeen valmistin hunajasta, tilkasta balsamietikkaa, murskatusta valkosipulinkynnestä ja kylmäpuristetusta oliiviöljystä. Maustamiseen ripaus suolaa ja pippuria.

Äitienpäivänä sainkin sitten vuorostani istahtaa valmiiseen pöytään jokiahteille suuntautuneen kävelylenkin jälkeen. Keltavuokot ilahduttavat aina aurinkoisella kukinnallaan kulkijaa. 

Tähän kuvaan osui lähes kaikki kevään varhaiset kukkijat: mukulaleinikki, valkovuokko, pystykiurunkannus  ja pikkukäenrieska. Vanha kansa on antanut osuvia nimiä näille ihanuuksille. Käkien muuttaessa myös hento, pienin luonnonvarainen liljamme, pikkukäenrieska (Gagea minima) kukkii runsaimmillaan. Sen tähtimäiset keltaiset kukat tuikkivat kulottuneen ruohon joukosta kevään ilosanomaa. Unikkokasveihin kuuluva pystykiurunkannus (Corydalis solida) on saanut nimensä vastaavasti kiurujen mukaan. Kuullessasi kiurujen liverryksen, voit nähdä myös ensimmäisissä pälvipaikoissa jo hentojen pystykiurunkannusten nousevan maasta. 

Kaksin aina kaunihimmin:)) Ensimmäiset sinivuokot (Hepatica nobilis) ilmestyvät valoisille paikoille jo huhtikuussa. Runsain kukinta jokiahteen varjoisimmilla kasvupaikoilla osuu juuri näin äitienpäivän aikoihin. Aamulla sain kolme kimppua valkovuokkoja, joita kasvaa valkoisina mattoina. Sinivuokkoja on sen verran vähemmän, että niitä raaskii ottaa vain muutamia kukkakimppuun. 

Mukulaleinikit (Ficaria verna) levittäytyvät joenpartaalla loputtomana keltaisena nauhana.

Piskuiset kuusenkävyt peukuttavat keväälle kuten minäkin. 

 Ilo oli saada kävellä nuorten kanssa pitkin kaunista joen vartta:))

Viime viikon kylmät ovat hieman hidastaneet kevään etenemistä. 

Tuomikin vasta availee kukkaterttujaan. 

Salon taidemuseo Veturitalli klik! avasi ovensa sopivasti remontin jälkeen juuri äitienpäiväksi. Äitienpäivän kunniaksi kaikilla naisilla oli vapaa pääsy näyttelyyn. Valokuvaaja ja valokuvataitelija Stefan Bremerin valokuvanäyttely, Keskeltä ja täysillä, jatkaa Veturitallin maineikkaiden  valokuvanäyttelyiden sarjaa. Lauantaina avautunut näyttely antaa monipuolisen kuvan Bremerin töistä. Näyttelyssä on esillä 107 teosta valokuvaajan varhaisimmista 1970-luvulla otetuista kuvista alkaen. Bremer ei ole valinnut teoksia minkään tietyn teeman ympäriltä. Näyttely on laaja retrospektiivinen kokonaisuus, missä erilaisia ihmisiä on kuvattu erilaisissa ympäristöissä käyttäen erilaisia valokuvaustekniikoita ja -tyylejä. 

Minuun suurimman vaikutuksen teki tämä isojen tummataustaisten muotokuvien sarja. Siinä tänä vuonna 20-vuotisjuhlaa viettävän helsinkiläisen DuvTeaternin kehitysvammaiset näyttelijät esiintyvät oopperahahmoina ja flamencotaiteilijoina. Kuvasarja on vuodelta 2011. Sen kautta Bremer esittää puhuttelevia kysymyksiä katsojalle: Mitä on kauneus? Kuka on ihailun arvoinen? Kuka saa näkyä ja ottaa tilaa itselleen?

Valokuvanäyttelyn jälkeen oli aikaa vielä käydä tutustumassa Uskelan kirkkoon ennen nuorten junan lähtöä. Uskelan kirkko sijaitsee Salon korkeimmalla mäellä ja näkyy siksi kauas lähestyttäessä Saloa. Kirkkomäelle kiivetessämme kerroin miniälle, miten nuorena kuljin kävellen töihin kirkkomaan läpi. Yölläkään minua ei pelottanut kulkea hautojen välistä ohi sankarihautojen rivistön. Pitkään tutkimme nimiä, kuinka nuorena monet sotilaat olivatkaan kaatuneet. Heitä saamme kiittää niin monesta hyvästä asiasta. Nuorena minusta tuntui, että he turvasivat myös omaa yöllistä kulkuani töihin. 

Kotitien varressa myös tulppaanit aloittivat juhlapäivän kunniaksi kukintansa. 

Viikonlopusta jää monia mukavia muistoja, joista kaikista olen hyvin kiitollinen. Hyvillä mielin aloitan uuden viikon. Perjantaina sain postiin viimeisimmät kätteni työt, joista kerron sit seuraavassa postauksessa enempi.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!

ps. Mukavaa Minna, kun  löysit tiesi Värjärin padan äärelle, olet lämpimästi tervetullut:))