Sunnuntaipäivä on kulunut rattoisasti pihatöissä ja keittiöpuuhissa. Keräsin viimeiset kehäkukat kuivumaan muurinpäälle sekä purkitin pellillisen jo kuivuneita terälehtiä. Kehäkukat säilyttävät hyvin värinsä nopeasti kuivattuina. Kauniita ovat katsella ja miten paljon niiden oranssi antaakaan energiaa talven mittaan!
Annoin lehtien nahistua leivinpaperin päällä pari tuntia. Sen jälkeen hiersin niiden solukon rikki pyörittelemällä lehtiä käsissä ja tein niistä pieniä löyhiä palloja. Lehtipallerot saavat hiostua muutaman päivän lasipurkissa (kansi raollaan) muurin päällä. Kun lehdet ovat muuttuneet hieman ruskeiksi, avaan pallerot ja annan niiden vielä kuivua leivinpaperin päällä muurilla päivän kaksi. Näin säilötyistä mansikanlehdistä saa ihanan aromikasta yrttiteetä.
Tässä vielä viime viikolla keräämiäni piharatamon siemeniä.
Myös kuivaamani piparmintut riivin ja laitoin tiiviseen lasipurkkiin, jotta aromit säilyisivät.
Ah mikä ihanainen tuoksu niistä tulikaan keittiöön!
Muurilla oli kuivumassa vielä pellillinen villiomenan paloja. Tänä syksynä lähistöllä kasvavat villiomenapuut antoivat erinomaisen sadon. Omenat olivat suuria ja täysin terveitä. Kuivatut omenanviipaleet voi napostella "karkkeina" sellaisenaan tai tehdä niistä erilaisia kiisseleitä ja hedelmäkeittoja tai vaikkapa laittaa aina muutama erilaisiin pataruokiin.
Villiomenat sopivat erittäin hyvin myös ruusunmarjahyytelon tekemiseen. Niiden vahva aromi sopii mielestäni oivasti yhteen ruusunmarjan hienostuneen aromin kanssa. Tänään herkuttelimme iltapäiväkahvilla isännän kanssa ruusunmarjahyytelöllä ja vasta leivotuilla manteliskonsseilla. Ohjeen skonsseihin löysin Turun kirjamessuilta ostamastani Elviira Krebberin kirjasta Parantava ketoosi, terveeksi sokerittomalla ja gluteiinittomalla ruokavaliolla (Viisas elämä OY, 2016). Elviira pitää englanninkielistä blogia Low-Carb, So simple, myös Facebook sivut saman nimiset, jos olet kiinnostunut hänen resepteistään. Itse olen ehtinyt testaamaan jo useampia reseptejä ja olen niihin todella ihastunut. Helppoja ja nopeita, mikä sopii minulle erinomaisesti, koska en halua välttämättä viettää keittiössä koko päivää, mutta rakastan hyvää ja terveellistä ruokaa:)
Nyt on syksyn juurekset parhaimmillaan. En ole vuosiin kasvattanut juuriselleriä, puna- ja valkosipulia itse, joten ne ostamme. Niiden kanssa löysin hieman mangoldia sekä lehtikaalia omasta kasvilavasta. Näistä raaka-aineista valmistin kuulottamalla maistuvan höystön pinjansiemenillä ja yrteillä ryyditettynä lampaan jauhelihasta valmistamieni "wallenberginpihvien" kanssa.
Jos et ole vielä tilannut syksyn teurastuksista itsellesi lampaanlihaa, niin asia kannattaa hoitaa jo heti tulevalla viikolla. Itse olen tilannut jo syyskuussa taas ½-lammasta marraskuun teurastuksesta Mikolan lammastilalta. Suomessa on tällä hetkellä mukavasti lampaankasvattajia, joten uskoisin ettei kenelläkään varmasti ole kovin pitkä matka lähimmälle lammastilalle.
Kovin huolissaan Helmi vieläkin katselee taivaalle - kuumailmapalloa odottelee tulevaksi.
Voi pientä Helmiä, saisipa olla kuin Jöntte, vailla huolen häivää!
Oho, ootpa ollu ahkera.:) Laitatko kehäkukan terälehtiä ruokaan ja teehen, vai miten käytät niitä? Piparminttu on mun lempiyrtti teessä ja sitä kuluu paljon, mut tänä vuonna kasvatus harmi kyllä epäonnistui pahasti ja sato jäi aika kehnoksi.
VastaaPoistaen tiedä ahkeruudesta, tämä hortoilukin kuuluu niin olennaisena elämäntapaani kuten värikasvien ja sienien kanssa touhuilutkin. kehäkukan terälehtiä kuten monen muunkin kukan terälehtiä voi käyttää monella tapaa. salaateissa ne tekevät viimeisen silauksen salaatin pinnalle ripoteltuna. kehäkukka käy hyvin myös mm munakkaisiin, muhennoksiin, höystöihin väriä antamaan, lisään kukat vasta ihan ruuanvalmistuksen loppuvaiheessa. Piparminttu on kyl yksi munkin lemppareista:)
PoistaMielenkiintoista luettavaa. Mitä kaikkea luonnosta saakaan, kun vähän näkee vaivaa. Minä tein villiomenista hilloa. Hain ison kassillisen lähistöltä ja keittelin hilloksi. Hillosta tuli jotenkin muikeaa, tykkään kyllä. Tuo karkki-idea olisi ollut mukava vaihtoehto. Ehkä kokeilen sitä ensi syksynä? Se olisi ainakin terveellinen naposteltava. Ja kyllä - oranssista saa energiaa. Mielettömästi!!!
VastaaPoistamukava kuulla, myös siksi, että olen ajatellut kirjoittaa jossain vaiheessa hieman enempikin hortoiluistani;)
Poistaluonto on todellinen aarreaitta, ja onneksi nyt on alettu uudelleen arvostamaan näitä asioita laajemminkin. eiks vaan, villiomenissa on omanlaisensa vahva aromi, "muikeaa" on kyl osuva ilmaisu hillollesi. itsekin tein villiomenista myös hilloa, toki myös sekoitin niitä oman pihan omppujen joukkoon ruusunmarjojen lisäksi. monet kaupanhyllyltä ostettavat omenalajikkeet on jo niin pitkälle jalostettu, että niiden maku ei oikein enää tunnu suussani "omenaiselta". suosittelen todella omenaviipaleiden kuivaamista. täällä päin on ollut ihan mukavasti myynnissä myös kotimaista omenaa kaupoissa, niitä voisit kokeilla kuivaamista jo heti tänä syksynäkin.
me molemmat rakastamme värejä Der Seidenspinner, mukavaa kun et ole unohtanut blogiani!
Mielenkiintoista asiaa olet kuvannut ja kirjoittanut. Miten käytät ratamon siemeniä, minulla uusi asia kerätä ja kuivata niitä.
VastaaPoistaMangoldia ja lehtikaalia minulla oli pieni erä kasvamassa ja samoin kyssäkaalia.
Helmille rohkeutta, jos se kuumailmapallo taas tulee.
käytän piharatamon siemeniä kuten kaupasta ostettavaa psylliumia, mikä on valmistettu jänöratamon siemenistä. siemenet sakeuttavat esim. kastikkeet ja keitot. lisään siemeniä hiukan aina sämpylä- ja leipätaikinaan (teen siis gluteiinitonta ruokaa isännän takia, mitä syön itsekin, koska en laita meille eri ruokia). piharatamon siemenet ovat ulostuttavia lisäämällä ulostemassaa, niiden sisältämä lima turpoaa suolessa, ja näin ne edistävät suolentoimintaa.
Poistaratamo on yksi arvokkaimmista villivihanneksistamme, siementen lisäksi myös ratamonlehdet ovat ooivaa ravintoa. sinulle on varmaan tutumpaa ratamonlehtien käyttö rohtona ulkoisesti. siitäkin ole joskus aiemmin blogissani kirjoittanut tuolla värjäyssivuilla.
minulla kyssäkaalit itivät huonosti, joten vain muutamia kasvoi syötäväksi asti tänä kesänä. mangoldi ja lehtikaali sen sijaan tuottivat hyvän sadon.
Helmi on kyl selvästi peloissaan, niin pälyilevästi se katselee taivaalle, oikein sääliksi käy. toivonmukaan nyt jo alkaisi kuumailmalennot vähentyä!
Aina pohditaan kuinka paljon marjoja jää metsään, mutta nyt hiljalleen herännäisenä ajattelen kuinka paljon muuta ruokaa jää keräämättä, mausteita, teeaineksia ym. Täytynee jälleen ottaa itseään niskasta kiinni ja paneutua, selityksiä ajan kulumiseen riittää, mutta verenpaineisena musta teekin ei aina sovi ja teeaineksia kasvaisi ihan pihassa, jos vain saisi aikaiseksi ja tuohon fermentointiin täytyisi perehtyä.
VastaaPoistaNyt tosiaan kasvimaan antimet ovat parhaimmillaan, tänään ajattelin kerätä vielä lehtikaalia kuivuriin. Lehtikaali on ihana kasvi! Villiomenapuita meilläpäin ei olekaan, mutta ihanainen 'Antonovka' tuotti upean sadon ja se on vielä kypsymässä. Lammasta voisi tosiaan tilata. Syömme paljon riistaruokaa (lihaa en kaupasta juurikaan osta) samoin kalaa (isäntä on innokas kalamies :D), jo kauhulla ajattelen joulukinkkua, joita isäntä kauppareissulla kävi ihailemassa pakastealtaassa, kymmenittäin 12 kg tanskalaisen possun kankkuja - ei kiitos!
Hiljalleen viilenee ja lunta luvattiin tälle viikolle. Helmille kaikkea hyvää ja iloisia metsäretkiä, kuumailmapallojen kesäaika onneksi alkaa olemaan pian ohi!
Mukavaa alkavaa viikkoa, Ilona!
sinäpä sen sanoit. suuri osa ihmisistä on jo kovin vieraantunut luonnosta, etteivät edes tule ajatelleeksi miten paljon meillä on luonto äidin tarjoamana terveellistä syötävää ja aivan ilmaiseksi, jos omaa panosta ei lasketa rahassa kulueräksi. jos olet enempi aiheesta kiinnostunut, niin suosittelen sinulle luettavaksi esim. Sinikka Piipon kirjaa Villivihannekset (Minerva 2016). Piippo on professori (kasvitieteet) Helsingin Yliopistossa ja hän on julkaissut lukuisia hyviä kirjoja aiemminkin kuten Suomalaiset marjat ja Elinvoimaa mausteista. toki on paljon muitakin hyviä teoksi, uranuurtajana voisi mainita Toivo Rautavaaran ja tietysti myös Ulla Lehtosen, joiden julkaisuja olen tutkinut aina -70- 80- luvuilta lähtien.
Poistayksi Antonovka löytyy myös meidän pihamaalta ja täytyy sanoa että silloin kun puu tuottaa satoa, omenat ovat todella maukkaita. on vaan niin jaksottaissatoinen, et ei ihan kaikkina vuosina muista "perustehtäväänsä";)
noissa liha-asioissa olemme näemmä pikälti samoilla linjoilla!
täl kulmal odotellaan edelleen ekaa hallayötä, nyt sellainen olis sääennusteiden mukaan tiedossa keskiviikkona...saas nähdä sit miten käy. toivon tosiaan, et palloja ei enää ilmestyisi niin tiuhaan kuin kesäaikaa. kyl ne toki lentää talvellakin.
kiitos, myös Sinulle mukavaa viikkoa ja tsemppiä kuntoutumiseen:))
Nuo ratamonsiemenet jäivät minuakin mietityttämään. Minä keräsin nokkosen siemeniä kesällä, mutta tuossa ne nyt nököttävät. En ole vielä keksinyt niille sopivaa käyttöä. Kai ne on kokeeksi johonkin soppaan tungettava ;) Luin tänään monta juttuasi. Mukavaa taas nauttia sinun hyvästä tekstistäsi.
VastaaPoistasinulle on varmaan tutumpi ratamonsiemenistä tehty valmiste eli psyllium, mikä on valmistettu jänöratamon siemenistä. psylliumia tuodaan maahan ja suuri osa ihmisistä ei varmaan koskaan edes tule ajatelleeksi sitä, mistä se oikeastaan on valmistettu. ja että piharatamo on täällä pohjolassa yleinen pihakasvi ja yhtä hyvin sen siemeniä voi käyttää jänöratamon siemenien sijaan.
Poistanokkonen piharatamon tavoin on yksi ravinteikkaimmista ja monikäyttöisimmistä villiyrteistä. nokkosen siemeniä voi ripotella monenlaisiin ruokiin, sanoisin että vain mielikuvitus on tässä rajana. tietysti aina villivihanneksia käytettäessä tulee huomioida niiden käyttömäärien suositukset sekä se käyttääkö itse jotain lääkettä, minkä vaikutukseen ko. villivihannes tai yrtti voi mahdollisesti vaikuttaa. pidän tätä itse erittäin tärkeänä ja pyrin aina tarkasti selvittämään käyttämieni villivihannesten ja yrttien vaikutukset ja mahdolliset rajoitukset niiden käytössä. tämä ehkä korostuu senkin takia, että työskentelen päätyökseni terveydenhuollon alalla, olen kolutukseltani terveystieteiden maisteri.
Stina, minä puolestani nautin Sinun luovuudestasi suunnattomasti!
Kiitos Ilona, jotenkin olin ihan unohtanut tuon psylliumin tai luulin jotain ihan muuta. Minä pidän ratamosta ihan kasvina ja toki tuon lehtien rohdosvaikutuksen tunnen. Minulla kasvaa pihalla myös sellaista suippolehtistä ratamoa ja se on niin kivan näköistä.
VastaaPoista:))
Poistasuippolehtinen ratamo on minustakin kaunis. tänä kesänä hankin myös punalehtistä ratamoa, kun perustin penkin punalehtisistä kasveista. siitä sinäkin varmaan tykkäisit myös!
No aivan parasta hortoilua nää tällaiset syys/kotihommat.. tuota masikkalehti-teetä olisikin mukava kokeilla.. oliskohan mun mansikanlehdistä vielä siihen..
VastaaPoistaIhana kuulla sinusta jälleen<3
sanos muuta Tanni Kotipellolta!laita mansikkalehtien säilöminen ensikesän must to do-listalle;)
Poistamukavaa oli vierailla myös Sinun blogissasi, kaikkea jännää löysin sieltä.
Tuo ratamojuttu oli ihan huippu. Minulla ei ole sitä psyllumiakaan koskaan ollut, olen kyllä ajatellut, että pitäisi hankkia sitä kun tarvii tehdä gluteiinittomia leivonnaisia silloin tällöin. Mutta ratamoa meillä riittää. Nyt tosin lumi ne peitti, ennen kuin kunnolla luin tämän juttusi. Vaan tuleehan se kesä taas ensi vuonnakin. Sitä vielä kysyisin, että käytätkö ratamon siemenet ihan sellaisenaan vai jauhatko niitä jotenkin ensin?
VastaaPoistaTällaiset luontoa hyödyntävät jutut ovat ihan huippuja, niin että jos sinulla on paljonkin sellaista tietoa, ehdotan, että alat sitä jakaa täällä blogissa. Se on tänä päivänä aika suosittua muutenkin.
Mukavia pyhiä:)
laitan itse myös gluteiinitonta ruokaa isännän vuoksi, ja olen huomannut sen olevan hyväksi myös itselleni. psyllium on hyvä sakeuttaja. käytän sitä leivonnassa, jos ei ole jo valmiiksi lisätty käyttämiini jauhoihin, leivonnaisten rakenne tulee paremmaksi. ratamonsiemenet kypsyvät elokuulla. koska ne varisevat hyvin herkästi, pitää hieman tarkkailla siemenien kypsymistä, jotta kaikki ei ehdi varisemaan maahan. Postauksessani olevat siemenet riivin kasvimaalla kasvaneista ratamoista, jotka olin leikannut kesällä, siksi niissä vielä tallella hieman siemeniäkin. Pääsato saadaan siis elokuussa. Itse "siivilöin" kuoret pois. ammattiviljelijät puivat piskuisella puimakoneella ratamopellon. siemeniä en mitenkään jauha, vaan laitan pienen määrän (1- 2 teelusikallista) esim. saostamaan kastiketta. leipä- ja sämpylätaikinan nesteeseen laitan ne turpoamaan hieman ennen taikinan valmistammista. esim. tänään tein mustikkakukon tattarijauhokuoreen, laitoin noin teelusikallisen ratamonsiemeniä turpoamaan ½dl kermaviiliä 10 minuutiksi. kukko on siis gluteiiniton ja laktoositon ja aivan taivaallisen makuista lämpimänä vaniljajäätelön kanssa!
Poistakiitos mustakissa, mukava kuulla, että olet kiinnostunut luonnon antimista. olen aiemminkin aina silloin tällöin kirjoittanut tänne blogiin jotain juttuja esim lakkakäävästä ja vuorenkilvestä löytyy postaukset. kyllä itsekin olen hieman ajatellut, et voisin kirjoittaa myös hortoilustani, noiden värjäysjuttujen lisäksi.