Kuka keksisi tuoksukameran?

Kulkiessamme illalla jokiahteilla tuleentuvien viljapeltojen huumaava tuoksu täytti ilman. Syyskesän tuoksut ovat kovasti mieleeni, olisi niin mukavaa tallettaa myös tuoksut kuviin! Helmi ei niinkään välitä tuleentuvasta viljasta, kaihoisasti katselee taakse jäävää jokea, viel olis tytön tehnyt mieli jatkaa uimistaan.

Ohra- ja kaurapeltojen välissä olevan ojan pientareella saunakukat kukkivat valtoimenaan. Pienten mustien kirppojen lisäksi kukissa oli runsaasti leppäkerttuja, en ole varmaan koko kesänä nähnyt yhtä paljoa. 

Myös neitoperhosia oli runsaasti liikkeellä. 

Heti kun pellot on saatu puitua, ne jo kynnetään ja kylvetään  syysviljaa. Vasta kylvettyjen peltojen väri on todella kaunis, pehmeää kuin merinoneulos. Tässä kohdin Halikonjoki on kapeimmillaan Häntälän kosken ja Purhamäen kosken välissä. 

Läheisellä kalliokielekkeella on runsas luonnonvarainen jänöhäntä kasvusto. En ihmettele yhtään, että se on tullut kovin suosituksi koristeheinäksi puutarhoissakin, niin veikeä se on;)

Kovin harvoin joella näkee kanootteja, tämän kanootin omistajaa ei näkynyt mailla halmeilla. 

Myöskään tällä salaojatyömaalla ei näkynyt ketään. Salaojakaivo oli täynnä vettä ja kannessa iso aukko vailla kantta. Aivan lähellä asuu lapsiperhe, joten en voinut olla soittamatta asiasta. He olivat täysin tietämättömiä avonaisesta kaivosta ja lupasivat ottaa heti yhteyttä kaivon tekijään. Taas kerran ei voi muuta kuin ihmetellä rakentajien ajattelemattomuutta ja huolettomuutta ympäristön turvallisuudesta.

Tämä komea Charolais-sonni oli turvallisesti sähkölangan takana.

Kotipihalla ruusunmarjat ovat kypsymässä,

ensi viikonloppuna teen niistä ruusunmarjahilloa  ja osan pakastan.

Tänä syksynä ei saatu kummoistakaan omenasatoa. Kovin ovat rupisia, mut kyl niistäkin omppupiirakkaa leivon. Joukossa oli tämä hauskanen hiiriomppu.

Toivottavasti saamme nauttia huomennakin auringosta
 ja lämmöstä, ihanaa kun saimme kauniin syyskesän:))