Kevätaurinko hellii kaikkia

Eilisellä kauppareissulla piipahdin myös Kukkatalossa ostamassa narsisseja sekä siemeniä ja muutamia liljansipuleita esikasvatukseen. Aamulla ryhdyin laittamaan narsisseja, mutta huomasin, ettei minulla olekkaan tarpeeksi kissaksia. Niinpä päätimme isännän kanssa lähteä lenkille jokiahteille ja samalla hakea pellon laitaan kaadetuista puista oksia.  

 Metsäpolut ovat jo yllättävän kuivia. 

Aurinko on hellinyt tänään koko luomakuntaa. Muurahaisetkin ovat heränneet jo horroksestaan pesää kohentamaan talven jäljiltä. 

 Jäimme hetkeksi seuraamaan muurahaisten touhuja. Tein siitä pikku videon youtube kanavalleni.

En muista aiemmin nähneeni näin aikaisin keväällä muurahaisia liikkeellä. Innokkaasti ne kunnostivat kekoaan. Koko ajan kuljettiin sisään ja ulos keosta, ilmeisesti näin avataan pesään "tuuletuskanavia" talven jäljiltä.  

Kuljimme aivan joen rantaa, mikä on ollut talven aikana runsaiden sateiden vuoksi välillä veden peitossa. Paikon sai puikkelehtia "mangrove" metsikössä;) 

 Kotiin tultuamme tetenarsissit saivat seurakseen pajunkissoja ja koivun oksia. 

Laitoin narsisseja vanhaan sahtikannuun porraspieleen, 

 eilen kirpparilta hankkimaani sinkkipurkkiin ja 

vanhaan kastelukannuun pihasaunan verannalle sekä tietysti myös isännän iloksi

kompostille:)) 

Löysin eilen kirpparilta myös 10 sentillä pieniä pääsiäiskoristeita, 

puisia munia ja pupujusseja sekä pari posliini pupua. 

Helmililjat pääsivät kynttilälyhtyjen suojiin, josko näin selviäisivät vielä melko kylmistä öistä.

Miten suloisia pajunkissat ovatkaan!

Verannalla oli mukava istahtaa hetki ihan rauhassa, 

haistella kevään tuoksuja,

kuunnella luonnon heräämistä,

ihastella kevään ensimmäisiä kukkijoita:))

Lisää henkistä läheisyyttä

Presitenttimme Sauli Niinistö on puhunut taas kerran viisaasti ja päätin ottaa vaarin hänen neuvostaan "ottaa lisää henkistä läheisyyttä". Mikäpä sen parempi keino fyysisen etäisyyden vuoksi ottaa henkistä läheisyyttä, kuin perinteinen kirjeiden kirjoittaminen läheisille ihmisille. Kävin läpi valokuva-albumeja ja matkakuvien lisäksi tilasin muutamia kuvia mukavista yhteisistä hetkistä viimeisen vuoden sisällä minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Löytyi kuvia syntymäpäiviltä, hiihto- ja patikkaretkiltä ja ihan vain yhdessäolosta kotinurkissa.  

Päivän mittaan kirjoitin kuusi kirjettä eri puolille kotomaatamme.

Olen aina tykännyt kirjeiden kirjoittamisesta, välillä tulee kirjoitettua useinkin, välillä taas jää pitkiä, siis todella pitkiä taukoja kirjoittamiseen. Kirjoitan edelleen käsin kaunolla kaikki kirjeeni, vaikka hieroglyfeistäni ei kuulema aina kovin helpolla selvää saakkaan. Ainut poikkeus on anopille lähettämäni kirjeet. Hänelle tekstaan suurin kirjaimin:))

Kirjoitan ihan tavallisista arki tapahtumista, joskus hieman mietteistäni maailman menosta ja luonnosta. Ei sen tarvitse olla mitään sen erikoisempaa, tavallisen ihmisen tavallista elämää. Minusta se on vaan kaikkein mielenkiintoisinta ja haluan uskoa, et myös heistä, joille kirjoitan. 

Kotimaahan 1,60 euron postimerkillä voi lähettää enintään 50 grammaa painavan kirjeen. Punnitsin kaikki kirjeet varulta, vain yhteen piti lisätä toinen postimerkki. Kyl kirjevaa'alle ain käyttöä on:))

Piipahda klik! myös Värjäri kirpparilla-blogissani, näet mitä muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista olen taas hamstrannut kirjevaa'an lisäksi kirppareilta. 

Suurin osa meistä elää ensimmäistä kertaa elämässään, ja toivon mukaan myös viimeistä,  poikkeusolojen aikaa koronaviruksen vuoksi. Olemme saaneet selkeät ohjeet siitä, miten toimia ja  myös selvityksen siitä, miksi meidän on tärkeää noudattaa saamiamme ohjeita. Noudatetaan niitä parhaan kykymme mukaan ja autetaan tarvittaessa naapureitamme heidän tarpeittensa mukaisesti. Monella on vaikeaa, mutta me selviämme tästä tilanteesta yhdessä, toinen toisiamme tukien.

Maaliskuun ekat kukkijat

Sain keväällä 2015 kaksi jouluruusun jakotainta Tylsän Mörököllin blogista klik!. Jouluruusut ovat ilahduttaneet kauniilla kukinnallaan joka vuosi, mistä olen erittäin tyytyväinen. 

Aluksi epäilin, etteivät jouluruusut viihdy, mutta Tylsä Mörökölli vakuutti niiden selviävän valitsemassani kasvupaikassa takapihallamme terijoensalavan siimeksessä kompostimullalla muhevaksi tehdyssä kohopenkissä. Taas kerran kauniita jouluruusuja ihastellessani lähti lämmi  tervehdys ilmojen halki Sinulle Tylsä Mörökölli:))

Loppu viikosta saimme kevyen lumipeitteen pariksi päiväksi. Tulppaanien ja narsissien kanssa voi käydä vielä höpösti. Eilen päätin hakea lisää havuja, kun naapurin isäntä oli karsinut tuulenkaataman ja tarjolla oli runsaasti havuja.

Muutamat lumikellotkin ovat ennättäneet kukkaan. Yöksi luvattiin taas pakkasta, joten havukuorrutuksen lumikellotkin saivat niskaansa tulppaanien piippojen  tavoin. 

Kevätesikot sen sijaan saavat pärjätä omillaan kuten tähänkin saakka.

Eilen kuvasin myös ensimmäiset leskenlehdet ojanpenkalta. Iltalenkillä huomasin keltaisia kukkijoita olevan jo enemmänkin. Mustarastas pariskunta kuopsuttaa sireenipensaan alla. Pihamaan äänimaailma on jo kovin keväinen!

Istutin viime keväänä kolme makeasinikuusamaa, Anjaa  (Lonicera caerulea var. kamtschatica) vanhan perunamaan reunaan takapihalle. Nimensä mukaisesti makeasinikuusaman eli hunajamarjan marjat ovat herkullisia ja myös terveellisiä. Pensas kukkii varhain keväällä, nyt jo kukkanuput ovat selvästi näkyvissä. Onneksi kukinta ei ole kuitenkaan kovin hallanarka, kukat kestävät kirjallisuuden mukaan jopa - 8 asteen pakkasia. 

 

Olen varautunut peittämään hunajamarjat tarvittaessa, koska on luvattu kireitä yöpakkasia. 

Monella voi kasvaa puutarhassaan esim. aidanteena sinikuusamaa (Lonicera caerlea). Sen marjat eivät ole syötäviä, niitä pidetään jopa hivenen myrkyllisinä sisältämiensä saponiinien vuoksi.  

Raita oli innokkaati mukana pihakierroksella. 

 Kuten Täpläkin.

Iso fasaanikukko oli sen verran pelottava, et Täplä katsoi parhaammaksi kiivetä koivuun turvaan;)

Maisema ei ole paljoakaan muuttunut talven mittaan,

maaliskuun auringonpaiste ilahduttaa, 

kevät on tullut myös meidän pihamaalle:))

Tommi Toija Omia kuvia näyttely ei jätä ketään ketään kylmäksi

Kuukauden ensimmäisenä perjantaina on aina vapaapääsy Salon Taidemuseo Veturitallin näyttelyihin. Parhaillaan taidemuseossa on esillä Tommi Toijan keramiikkaa, akvarelleja ja laaja valikoima vain kerran aiemmin nähtyjä croquis-piirustuksia.  

Paha poika - Bad boy, 2018

maalattu keramiikka, pronssi, 66 cm

Tommi Toijan (s. 1974) ehkäpä yksi tunnetuimmista aiheista, pissaava poika, ihastuttaa ja vihastuttaa. Ei mahda mitään, hymy kareilee huulilla, mieleen muistuu omat pikkuiset, nakuina pitkin pihamaata kirmaavat nassikat, jotka pissasivat minne milloinkin tarpeen tullessa;))

Helsingin Jätkänsaaren Tyynenmerenaukiolle sijoitettu, alunperin v. 2013 Örebron julkisen taiteen OpenArt-tapahtumaan tehty Bad Bad Boy, vaaleanpunainen betoniveistos, on hivenen suurempi, 8½ metriä korkea! 

 Maailman puhaltaja - Blowing up the World, 2012-2019

maalattu keramiikka, kipsi, lasi

vaihteleva koko

Paha poika -teos on tällä kertaa sijoitettu ison "kivipaaden", Maailman puhaltaja -teoksen kupeeseen. Näyttelyesitteen mukaan Toijalla on tapana rakentaa teoksesta tai teoksista installaatio luomalla teoksen ympärille tilakokemus. Tässä Tommi Toija on kyllä mestarillinen.

Mökö - Sulky, 2019

Maalattu keramiikka

Yksityiskokoelma

Mökö istuu yksikseen kivipaaden toisella puolella. Mökö ei vaikuta yksinäiseltä tai murheelliselta, ihmeissään olevalta pikkupojalta ennemminkin. Näyttelyn kuraattori Veikko Halmetoja kirjoittaa "Yksinäisyyden kuvaajana Toija on Suomen merkittävimpiä kuvataiteilijoita. Yksinäisyys on aihe, joka suodattuu usein dokumenttielokuviin tai populaarimusiikkiin. Se, että kuvataiteilija käsittelee sitä laajana läpi tuotannon ulottuvana teemana, on poikkeuksellista."

 Poika ja linnut - Boy with Birds, 2014

maalattu keramiikka, 82 cm

Joensuun taidemuseo

Usein kuulee sanottavan, että Toijan teokset ovat synkkiä, ahdistavia, ihmisen rujoutta kuvaavia. Niin varmaan usein onkin, mutta tässä näyttelyssä oli esillä paljon myös valoisia, hieman hämillään olevia, herkkiä hahmoja ihmettelemässä ympärilleen levittäytyvää maailmaa. 

Esillä oli myös lukuisia akvarelleja. Niistä surumielisen hahmon katse kohtaa katsojan tai väistää ujosti kohtaamisen...aivan kuin antaen tilaa katsojalle tarkkailla tiiviimmin, auttaen katsomaan itseään teoksen kautta... 

Olen aiemmin tutustunut Tommi Toijan teoksiin v 2006 Sysmän Suvi-Pinxissä. Jo silloin teokset tekivät vaikutuksen omaperäisyydellään. 

Kollaasin reunoilla yksityiskohtia laajasta kasvoaiheisia reliefejä sisätävästä teoksesta. 

Keskellä ylhäällä Mökö, 

keskimmäisenä EI - NO, 2008, sekatekniikka vanerille (258x200 cm)

alhaalla hahmo teoksesta Muukalaiset - Strangers, 2011-2015, maalattu keramiikka.

Youtube kanavallani videokooste Tommi Toijan teoksesta Jumalainen näytelmä, 2017. 

Voit kuunnella Tommi Toijan omakohtaisia selostuksia muutamista töistä

 Salon Taidemuseo Veturitallin sivustolla  klik!

Viimeistään tämä näyttely vakuutti minut siitä, 

että Toija kuuluu maamme merkityksellisimpiin nykytaiteilijoihin. 

Täplä ja Raita, pikkuiset toipilaamme

Lomamatkamme aikana Täplä ja Raita olivat nuorenparin hyvässä hoidossa. Kisut pääsivät tutustumaan kaupunkilaiselämään. Kävimme jo tammikuussa harjoittelemassa heidän luonaan olemista. Hyvin kaikki oli mennyt, tapetit ja verhot olivat saaneet olla rauhassa ja hyvä niin! 

Kun tulimme matkalta kotiin, kaikki olivat meitä vastaanottamassa. Hiukan kisulit taisivat ihmetellä, et ketä nyt tuli käymään. 

Olimme sopineet eläinlääkärin kanssa jo viimeisellä rokotuskäynnillä kisujen leikkaamisesta heti matkamme jälkeen. Täplällä ja Raidalla on siis ollut melkoista myllerrystä elämässään viime viikkojen aikana. Tässä Raita ihmettelee eläinlääkäristä tultuamme kopassaan, et mitähän nyt on tapahtunut!? Jalat eivät tahdo viel kantaa nukutuksen jäljiltä. Täplä on jo kömpinyt pois kopastaan. 

Hetken päästä myös Raita vaihtoi kopan mukavampaan lepopaikkaan. Shaalin alla lämpimässä on hyvä olla yhdessä parhaan kaverin kanssa:))

Onneksi kaikki meni hyvin ja toipuminenkin on sujunut ihan normaalisti. Pikku neidit tykkäävät suojapuvuistaan, mitkä suojaavat haavaa likaantumiselta ja siltä, etteivät kisumisut nuolisi tai kynsisi haava auki. Kipulääkkeen ottaminenkin on sujunut mallikkaasti kerran päivässä. 

Toimenpiteen lopuksi eläinlääkäri käytti terapialaseria. Laservaloa voidaan käyttää niin leikkaavana laserina kirurgisessa toimenpiteessä kuin myös terapialaserina edistämään kudoksen paranemista. Täältä voit lukea enempi laserin käytöstä klik!. Vaikea sanoa, onko kiittäminen terapialaseria vai ei, kun kisulit ovat toipuneet nopeasti toimenpiteestä ja haava-alue näyttää siistiltä. 

Kaveruksille laitettiin samalla myös mikrosirut. Salon alueella on parhaillaan käynnissä turvasirukampanja, eläinsuojeluyhdistys maksaa kissan sterilaation yhteydessä tehtävän sirutuksen. Täältä löydät enempi tietoa ko kampanjasta klik! Haluan kiittää lämpimästi tästä eläinsuojeluyhdistyksen kampanjasta. Kahden kissan omistajina siitä oli meille myös iso taloudellinen hyöty. 

 Sitä, mitä mieltä Täplä ja Raita ovat tästä päätöksestä, emme saa koskaan tietää,

päätös tehtiin niiden parasta ajatellen ...

 Täplä on ollut hyvillä mielin ja ihan yhtä innokkaasti mukana kaikessa mitä puuhastelen;)

Leikkimieli on tallella

molemmilla kuten ennenkin:))

Tänään on lääketieteellisesti ilmaistuna 4. postoperatiivinen päivä.

Kipulääkkeen jälkeen uni vielä maittaa Raidalle. Täplä heräsi jo ihmettelemään ikkunassa pörräävää kärpästä. 

 Hetken päästä jo Raitakin pomppasi pöydälle kärpästä ihmettelemään. 

 Samalla hän halusi esitellä myös etujalkojensa karvakatoa;)

Huomenna lähdemme ensimmäistä kertaa hieman ulkoilemaan, jos ei vaan sada. 

Talutushihnassa kuitenkin vielä varmuuden vuoksi.

 Hyvää naistenpäivää kaikille naisille,

olemme rakkauden arvoisia kaikki!

Ihmeellinen Intia osa 6/6 Kanyakumari Tamil Nadu Namaste Intia!

Teimme Kovalamista päiväretken Kanyakumariin, sinne missä Intian niemimaa loppuu ja kolme merialuetta, Arabianmeri, Intian valtameri sekä Bengalinlahti, yhtyvät. Kanyakumari sijaitsee Tamil Nadun osavaltiossa. Osavaltioiden rajalla kuski kävi hoitamassa checkpostissa rajamuodollisuudet ja maksun. Intiassa on käytössä tiemaksut myös moottoriteillä.

Ohitimme lukuisia pieniä kyliä ja kaupunkeja. Useimmiten urheilukentällä pelattiin krikettiä. Ihan mahdonta ei olisi ollut sekään, että lyöjällä olisi ollut pesäpallomaila ja kenttäpelaajilla räpylät käsissään. Suomen kansallispeli, pesapallo, on saavuttanut suosiota myös Intiassa. Viimeisin pesäpallon World Cup- turnaus pelattiin juuri viime vuonna Intian Punessa!

Mitä etelämmäksi ajoimme, sitä enemmän alkoi näkyä myös kirkkoja temppeleiden lisäksi. Intian kristityistä suurin osa asuu juuri Keralan ja Tamil Nadun osavaltioissa. 

Intian katukuvassa kohtaavat  niin ikivanhat perinteet kuin uusi teknologiakin. Perinteet ohjaavat kaikkien elämää, uusin teknologia on vain harvojen saavutettavissa.

Moottiritiellä matka sujui melko nopeasti monista tietöistä huolimatta. 

Työkoneita oli vähän, sen sijaan

ihmistyövoimaa riitti, oli sitten kyse tietöistä tai

talojen rakentamisesta. 

Intialaisten lastaustaitoja jaksoin ihailla hymyhuulin, 

onneksi nämä eivät tulleet vastaamme kapealla tiellä;)

 Intiassa asuu yli 1,2 miljardia ihmistä! 

Yli puolet Intian asukkaista on alle 25-vuotiaita. Väestön keski-ikä on alhainen, vain noin 27 vuotta ja eliniänodote 67 vuotta. Intiassa suoritetaan väestölaskenta 10 vuoden välein. Vuoden 2011 väestölaskennan mukaan naisia oli vain 940 jokaista 1000 miestä kohdin. Sukupuolten välistä epäsuhtaa on pyritty ratkaisemaan mm kieltämällä lääkäreitä paljastamasta lain uhalla vauvan sukupuolta vanhemmille ennen synnytystä.
Torstain Ulkolinjassa tuli juuri aihetta käsittelevä ohjelma, Aasian poikamiespommi. Olen seurannut teini-ikäisestä lähtien erityisesti Intian ja Kiinan väestöpolitiikan kehittymistä. Kehitysyhteistyölehdestä luin jo 1970-luvulla temppelin portaille hylätyistä tyttövauvoista. Perhesuunnittelun Aasiaan markkinoivat ja pitkälle toteuttivatkin YK:n väestörahasto ja yksityiset länsimaiset säätiöt. Pakkoabortoinnit kohdistuivat erityisesti köyhiin, koulutusta vailla oleviin naisiin. Sterilisaatiot kohdistuivat sekä naisiin että miehiin. Kuten Ulkolinjan dokumentissa todettiin, nykyisin  naisista on tullut kauppatavaraa ja rikosten uhreja useissa Aasian maissa. 

Tamal Nadusta on peräisin sanonta, mikä kuvaa naisen asemaa  osuvasti "Tyttölapsen kasvattaminen on kuin kastelisi kukkia naapurin puutarhassa". 

Intiassa myös naisten koulutustaso on viime vuosikymmenten aikana noussut. Merkille pantavaa  on kuitenkin se, että mitä enemmän tytöt käyvät koulua, sitä epätodennäköisempää on heidän työllistymisensä. Avioiduttuaan suurin osa heistä jää kotiin jo parin vuoden sillä valmistumisestaan ammattiin. Nappasin kuvan The Hindu lehdessä (21.2.2020) olleesta India skills Kerala 2020 taitokisojen mainoksesta. Se kertoo paljon enemmän kuin tuhat sanaa!

Päivä oli helteinen, niin kuin kaikki muutkin päivät olivat olleet,  + 36 C. Matka-autossamme oli hyvä ilmastointi, joten matkustaminen oli miellyttävää. Länsi-Ghatien vuorijono näkyi pitkin matkaa tultuamme Tamil Nadun osavaltioon. 

Tutkiessani tarkemmin Tamil Nadun karttaa huomasin, että Länsi-Ghatien eteläisimmän osan nimi on Cardamom Hills eli Kardemumma kukkulat. Kukkuloiden nimitys juontaa juurensa meille kaikille tutusta kardemummamausteesta. Kardemumma (Elettarria cardamomum) on inkiväärikasveihin kuuluva ruohovartinen kasvi, jonka siemeniä on käytetty ikiajat arvokkaana mausteena. Meillä lähinnä pullan mausteena käytettävää kardemummaa käytetään intialaisessakeittiössä monien ruokien ja juomien mausteena. Kardemummalla maustettu kahvi oli todella virkistävää. 

Cardamon kukkulat on myös yksi Intiassa olevista UNESCOn maailmanperintökohteista. 

Aivan kaupungin rajalle oli pystytetty telttaleiri. Ilmeisesti muualta Intiasta saapuneita pyhiinvaeltajia, sillä Kanyakumari on hyvin suosittu pyhiinvaelluskaupunki. Nimenä Kanyakumari viittaa sekä Tamil Nadussa olevaan pyhiinvaelluskaupunkiin että Devi Kanya Kumariin (devi = jumalatar), jolta kaupunki on saanut nimensä. Intialaisen mytologian eli jumaltaruston mukaan Devi Kanya Kumarin ilmentymä (avatari) Parvati, on Shiva-jumalan vaimo. Parvatia pidetään puhtaan voiman, valon ja energian ruumillistumana. Hindulaisille Parvati symboloi hedelmällisyyttä, avio-onnea, puolisolle omistautumista, askeettisuutta ja voimaa.
Devi Kanya Kumarin uskotaan suojelevan niemimaan kärjestä, Kanyakumarista, koko Intiaa. Kaupungissa sijaitsee myös Kanya Devin pyhä temppeli, missä emme kuitenkaan vierailleet, sillä temppelikiintiömme oli jo täynnä tämän matkan osalta;)

Venesataman yli avautui näkymä kahdelle kallioluodolle, joista oikeanpuoleisella on tamilirunoilija Thiruvalluvarin noin 40 metriä korkea patsas ja vasemmalla filosofi Swami Vivekanandan muistomerkki. Swami Vivekanandan kerrotaan saavuttaneen valaistumisen tällä pienellä luodolla.

Luodoille pääsee non-stoppina kulkevilla veneillä. Aallokko oli melkoinen, joten monelle saattoi olla hankalaa päästä hyppäämään veneestä laiturille turvallisesti. 

Pitkin rantaa näkyi paljon pieniä kalastusveneitä ja kalastajien tarvikkeita. 

Minusta on kiinnostavaa kuvata pieniä, paikallista elämää kuvaavia yksityiskohtia. Tällä kertaa kamerani tavoitti auringossa kauniisti kimmaltavät, muuriin kiinnitetyt lasinsirut. Tästä on turha yrittää kivuta muurin toiselle puolelle.

Tälle alueelle osui Tapaninpäivänä 2004 tsunami samaan aikaan kuin Thaimaahan. Rannalla olevat veneet pyyhkiytyivät hetkessä mereen, myös paljon taloja tuhoutui. Ainakin 2000 ihmistä menehtyi tsunamissa, heille on pystytetty kaunis muistomerkki Tsunami Parkiin. 

Katolinen Ransomin Neitsyt Marian kirkko kohoaa valkoisena keskellä satama-aluetta.

Neitsyt Maria on yksi tärkeimmistä suojeluspyhimyksistä katolilaisille.

Riisuimme kengät ja kahlasimme rantaveteen. Kanyakumarin rantaan lyövät aallot edustavat jotain ainutlaatuista, pyhää erityisesti intialaisille. Siinä missä jokien suisto- ja risteymäalueet vahvistavat hindulaisille entisestään jokien pyhyyttä, myös kolmen meren kohtaamispaikkana Kanyakumarin rannikko koetaan erityisen pyhäksi paikaksi. Aalloissa yhtyvät Arabian meren, Intian valtameren ja Bengalin lahdet vedet. Voidaan ajatelle, että lopulta kaikki Intian pyhät vedet kohtaavat ja sekoittuvat Kanyakumarissa. Ei ole siis mikään ihme, että paikka on pyhiinvaeltajille erityisen merkittävä, pyhä paikka.
Meihinkin se teki syvän vaikutuksen.

Intia on uskomatonta kyllä, monessa asiassa edeltäkävijä. Juuri uudelleen valituksi tullut pääministeri Modin lanseerasi vuonna 2014 Clean India-kampanjan. Keskeistä siinä oli muovituotteiden, erityisesti muovipussien käytön vähentäminen. Kampanjan vaikutukset olivat jo selvästi nähtävissä katujenvarsilla ja kauppaliikkeissä. Monissa paikoissa näki näitä pieniä keltapohjaisia Kindly Avoid Plastics- kylttejä. Keltainen/musta merkitsee turvallisuusvärien ja myös aseptiikan koodikielellä vaaraa. Tässä se mielestäni kuvastaa muovin vaarallisuutta koko ekosysteemille. 

Kaupoissa ei ollut enää käytössä muovikasseja, vaan ostokset paketoitiin  tarvittaessa paperipusseihin. Usein pussit oli tehty sanomalehdistä, niin myös tämän pienen vaatetusliikkeen pussit. Intiassa, kuten monessa muussakin maassa, muovipussien käyttö on saatu vähentymään nopeasti. Hieman ihmetyttää se, miten hitaasti meillä asiassa on edetty!

Nämä nuoret naiset pyrähtivät ostamaan kookosmehua katukauppiaalta. Mehu juodaan suoraan kookospähkinään tehdystä reiästä pillin avulla. Pillitkään eivät olleet enää muovista tehtyjä.

Paluumatkalla pääsimme todistamaan Shivaratriaa juhlivien ihmisten iloisia, värikkäitä kulkueita kaduilla. Kyse on yhdestä tärkeimmästä juhlasta hindulaisuudessa, juhlaa vietetään juuri helmikuussa. Tässä poliisi ohjaa liikennettä kiertotielle, koska pääkatu oli suljettu liikenteeltä juhlan vuoksi.

Hetki siinä sitten mietittiin uutta reittiä:))

Olin aiemmin nähnyt kauniisti kukkivan lootuslammen. Kysyin olisko mahdollista nyt paluumatkalla pysähtyä hetkeksi lammen rannalle, jotta saisin ottaa muutamia kuvia. Kuski kertoi, että olimme palaamassa Kovalamiin eri reittiä, kuin mitä olimme aamulla ajaneet. Onneksi tämänkin reitin varrelta lopulta löytyi lootuslampi. Osuipa kuvaan yksi valkohaikarakin.

Vaaleanpunainen Intianlootus (Nelumbo nucifera) on Intian kansalliskukka. Sitä pidetään hindulaisuudessa ja budhalaisuudessa pyhänä kukkana. Lootuskukkaan liittyy paljon erilaista symboliikkaa, se liitetään mm. hedelmällisyyteen ja uudistumiseen. 

Juomavettä kuljettavat tankkiautot olivat yleinen näky. Intiassa vedestä on tullut kauppatavaraa, joka maksaa enemmän kuin maito. Sain lukea paikallislehdestä Tamil Nadun vakavasta vesipulasta pohjavesien laskettua ja vesikaivojen kuivuttua. 

Intiaa on uhkaamassa vakava vesikatastrofi, mikä on johtanut jo moniin inhimillisiin kärsimyksiin mm pienviljelijöiden suureen ahdinkoon, velkaantumiseen  jopa itsemurhiin.

Pitkään jatkuneet helteet altistavat myös viljelyksillä työskenteleviä lämpöhalvaukselle. Lehdessä uutisoitiin juuri yhden viljelijän kuolleen pellolle saamaansa lämpöhalvaukseen. Monet paikalliset olivat hyvin kiinnostuneita ilmastonmuutoksesta. Kun he kuulivat kuopuksemme olevan ympäristötieteilijä, niin keskustelu vilkastui entisestään. Siinä sitten katseltiin myös valokuvia Suomen lumettomasta talvesta. Ilmastonmuutos koskettaa yhtälailla meitä kaikkia Telluksen tallaajia! 

Vesipulasta kirjoittamisen jälkeen on hieman kornia näyttää kuvia hotellien upeista uima-altaista, mutta näytän silti vielä kerran...

Intialaiset rakastava ruokaa. Eri tasoisia pieniä ruokapaikkoja riitti joka lähtöön. Ruokailimme matkan aikana muutamissa paikallisissa ravintoloissa, niissä kaikissa tarjoiltiin maittavaa kasvisruokaa. 

Tässä kollaasi Oberoi Trident hotellin buffetkattauksesta Gurgaonissa. Saimme nauttia runsaasta ja maukkaasta illallisesta viimeisenä matkapäivänämme Intiassa.

Yövyimme viihtyisissä, siisteissä hotelleissa, joissa palvelu oli erittäin osaavaa ja ystävällistä.

Namaste Intia,

toivon, että tapaamme vielä joskus.

Matkasta jäi hyviä muistoja, toki myös joitain surullisia fiiliksiä. Näin ja koin paljon. On ollut kiinnostavaa palata niihin tämän kuusiosaisen matkakertomuksen myötä. Toivon myös Sinun viihtyneen nojatuolimatkalla kanssani:))