All you need is love

Katsellessani illalla taas kerran nuorten hääkuvia päätin kertoa hieman hääkukista. Olimme sopineet siitä, että osa juhlapaikalle hankittavista kukista olisi minun vastuullani. Aloitimme miniän kanssa hääkukkien suunnittelun jo viime syksynä. Nuorten toivelistalla oli valkoisia, keltaisia, oransseja, punaisia ja eri vihreän sävyisiä kukkia. Myöhemmin ykkösväriksi valikoitui viininpunainen. Miniän erityisenä toiveena oli saada valkoisia syyshortensioita pöytäasetelmiin. Syyskuussa syyshortensiat ovat jo punertuneet, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kuivata kukkavarret. Paras ajankohta kukkien keräämiseen oli elokuun alkupuolella, silloin osa kukkatertuista oli vielä nupulla. Tästä rauniopuutarhan seinustalla kasvavasta syyshortensiasta leikkasin 30 kaunista pitkää oksaa kuivumaan. Pensas oli niin valtoimenaan kukkia, ettei osan leikkaaminen vähentänyt yhtään sen kauneutta.

Piha-aitan päädyssä kasvavat kolme isoa humalasalkoa leikattiin myös kuivumaan. Sekä syyshortensia, että nämä humalat ovat vanhempieni aikoinaan istuttamat. Ajatus siitä, että näin myös sulhasen isovanhemmat ovat tavallaan läsnä hääjuhlassa, tuntui minusta erittäin hyvältä. 

Humalasalot kuivattiin tallin ylisillä. Ne olivat täynänsä kellanvihreitä käpyjä.

Pitkin kesää keräsin kukkia ja yrttejä kuivumaan. Tässä pienet kimput nukkajäkkärää ja mäkimeiramia tuvan seinällä.  

Tuvan hirrellä roikkuu kuivamassa vasemmalta lukien nukkajäkkärää, keijunkukan kukkavanoja, humalanoksa ja punaluppoja. Taustalla oikeassa reunassa, keinutuolin takaa häämöttää hieman kuivumassa olevia syyshortensian oksia. Hortensian oksista riivin kaikki lehdet pois. Laitoin kukkatertut kuivumaan vedellä noin kolmasosaan täytettyihin maljakoihin, jotta myös vielä nupuilla olevat kukinnot avautuisivat ennen kuivumistaan. 

Tuvan orren naulakossa kuivumassa mäkimeiramia ja marokonminttua.

Kanervan nippuja. 

Tuoreet kukat haimme lapsuudenkotinini pihamaalta vasta juuri ennen häitä. Syysmaksaruohot ehättivät juuri parahiksi kukkaan.

Marokonminttu innostui vielä hyvään kasvuun kesän leikkaamisen jälkeen ja sain asetelmiin myös tuoreita mintunkukkia.

Purppuralehtisistä syyskimikeistä sain miniän toivomaa viininpunaista asetelmiin. Syyskimikki kukkii vasta myöhään lokakuulla. Sen pitkät kukkavanat ovat erittäin kauniita myös jo nuppuvaiheessa. 

Kallionauhuksen lehdistä saa nopeasti tehdyksi mansetit kukkakimpuille.

Mansetteja varten leikkasin myös keijunkukan ja kuunliljan lehtiä. Keltaisessa pesuvadissa iso nippu saksankirveliä ja persiljaa. Vihreässä vadissa ruohosipulia ja mäkimeiramia. 

Rauniopuutarhan villiviinin kauniit marjat ovat hauskoja maljakossa, lehdetkin olivat saaneet jo parahiksi punaa itseensä.  

Erilaisista salaateista saa myös jännittävää lisää asetelmiin. 

Kultapallot olivat parhaassa kukassa.

Kehäkukkia kasvatin pitkän penkin. 

Auringonkukkia kävimme keräämässä tyttäreni kanssa kaupungin auringonkukkapellolta.

Lisäksi omalla kasvimaalla kasvatin isoja auringonkukkia. Takana näkyy syyskimikin kauniita helmiäismäisiä kukkavanoja.

Kanadanpiiskuista saa keveyttä asetelmiin ja syysastereista hempeyttä.

Tässä kootuna jo melkoinen valikoima erilaisia kukkia, yrttejä ja kasviksia kukka-asetelmiin. Vasemmalla muhea lehtisalatti "torni", itse pidin siitä erityisesti. Laitoin sen korkeaan kirkkaaseen lasimaljaan, valitettavasti minulla ei ole siitä yhtään kuvaa! 

Peräkärry pakattuna valmiiksi ja matka juhlapaikalle voi alkaa. 

Nuorten hääjuhla pidettiin Ruissalon kansanpuiston juhlasalissa. Tila on iso, joten sinne sopi hyvin isot näyttävät kukka-astelmat. Halusin somistaa myös hieman karua sisääntuloa. Ostin sitä varten jo keväällä kaksi isoa maksaruohoa, joita sitten hellästi kasvatin koko helteisen kesän pajukoreissa! Lisäksi hankin paljon myös kanervia, syysastereita ja koristekaaleja. 

Onneksi tila oli saatu vuokrattua koko viikonlopuksi, joten pääsimme somistamaan juhlapaikan valmiiksi jo häitä edeltävänä päivänä. Jokaiselle oli selkeästi määritelty omat vastuualueet juhlapaikan somistuksessa, joten kaikki sujui mutkattomasti. Minulla oli kunnia ja ilo tehdä kukka-asetelmia. Esiintymislavan reunalla on jo muutama valmis kukkakimppu. Sidoin varmaan yli kaksikymmentä kimppua, ihan tarkkaa lukua ei tullut lasketuksi. Vasta myöhemmin tajusin myös sen, etten ollut kuvannut kimppuja. Siihen ei olisi kertakaikkiaan ollut aikaakaan. Lattialla harson päällä näkyy humalaköynnökset. Miehet kietoivat ne kattopalkkien ympärille. 

Köynnökset olivat todella kauniit.  

Pitkä eteiskäytävä oli mainio paikka työskennellä. Näin kerralla kaikki tykötarpeeni ja kimppujen ja asetelmien teko sujui siksi näppärästi.

Juhlapaikalla oleva pieni maitolaituri inspiroi. Siitäkään minulla ei ole kuvaa valmiina, mutta tästä saa jo hieman käsitystä siitä, millainen siitä tuli. Häiden yhtenä somistusteemana oli sydämet, joten toki minun piti tuoda myös kaksi isännän tervalaudasta tekemää sydäntä maitolaiturin somisteeksi. Miniä itse oli värkännyt pitkin kesää vanhoista kirjoista sydänkoristeita. Kuvasta puuttuu mm. villiviiniköynnökset, joilla somistettiin laiturin kattoa ja valkoista seinää. 

Vain herkut uupuvat...

Myös viilenevään syysiltaan oli varauduttu...

Isoihin sinkkiastioihin oli mukava tehdä muhkeat astelmat. Auringonkukkien lisäksi käytin niissä  mm. syysastereita ja  salaatteja.

Aulan leveän ikkunalaudan somistin syötävän kauniilla kasveilla. Nämä tilaisuuteen erityisen hyvin sopivat ALL YOU NEED IS LOVE- kukkapurkit löysin Kukkatalon erikoistarjouksesta. Tässä hempeilee mansikan rönsytaimi.

Ikkunalaudan kahdessatoista kukkapurkissa oli tuoksuvia tuoreita yrttejä mm persiljaa, mäkimeiramia, piparminttua, sitruunamelissaa, ruohosipulia. Purkkien lomaan sijoittelin punasipuleita. Hääiltana laitoin vielä rukkujen väleihin tuikkuja palamaan kastehelmimaljoihin. Tämän kuvan on valokuvaaja ottanut juuri ennen kuin sulhanen näkee morsiamen ensimmäistä kertaa hääpäivän aamuna:))

Kuten jo aiemmin kerroin, en tullut kuvanneeksi kaiken touhun keskellä kukka-asetelmia hääpaikalla niitä tehdessäni. Kuvaaminen jäin myös hääjuhlan aikana, koska poikani oli esittänyt toiveen siitä, etten katselisi heidän häitään kameranlinssin läpi;)

Tässä muutamia kuvia kotipihalla otettuna häiden jälkeen. Vasta viime viikolla huomasin olleeni hyvin kiinni ajassa. Luin jostain, että tämän hetken kuumin trendi on yhdistää leikkokukkia kuivakukkiin! Kuivatut syyshortensian oksat viininpunaisten neilikoiden ja eykalyptyksenoksien kanssa oli kaunis yhdistelmä pöytämaljakoissa.

Keijunkukka kaunistaa edelleen porraspieltämme lapsuudenkotini sinkkiämpärissä.  Istutan sen vielä ennen lumien tuloa takaisin perennapenkkiin omalle paikalleen. Se sai kunniatehtävän, aivan kuten minäkin pääosin itse kasvattamillani kukilla ja yrteillä somistaa nuortemme hääjuhlaa.

En voisi olla onnellisempi

Vastavihityt 22.9.2018

Vihdoinkin alkuviikosta saimme hääkuvat. Kerassaan ihania kuvia, muutama ilta on kulunut rattoisasti niitä katsellessa. Kuvaajana häissä toimi nuorten tuttu, jo heidän kihlakuvatkin ottanut, freelancekuvaaja Sami Nieminen.  

Sain napatuksi morsiamesta kuvan heidän juuri lopetettuaan hääkuvien ottamisen.

Sydämeni oli pakahtua onnesta, kun näin hänet ensimmäisen kerran valmis hääpuku yllään. Itse en ole kovinkaan taitava ompelemaan vaatteita, joten miniäni teetti aluspuvun häämekon alle luotto ompelijallaan Heinojan Jonnalla (Heinoja Design). Hääpuvun leveään helmaan kului useampi metri tylliä. 

Kesällä näin karmivaa painajaisunta siitä, että hääpuku oli alkanut purkaantumaan ja kuljin morsiamen perässä kirkon käytävää kerien lankaa. Lopulta morsiamen päästyä alttarille, hääpuku oli kokonaan purkautunut. Tämä painajaisuneni juontui siitä, kun nuoret kertoivat suunnitelleensa hääkuvien ottamista Ruissalossa. Pelkäsin sitä, että kuvauksissa puku takertuu oksiin tms ja seitin ohut lanka katkeaa...Vihkipäivänä oli kaunis ilma ja kuvaussuunnitelma toteutui, mutta onneksi ei painajaisuneni! Ennen vihkimistä miljöökuvia oli käyty ottamassa Aurajoenrannalla, Ruissalossa ja kirkon ympäristössä. 

Yhteisen taipaleen alussa.

 Yhdessä on turvallista kulkea kapeampiakin polkuja.

Mustavalkokuvat ovat kovin mieleeni.
Niissä hääpuvun pitsineulos pääsee myös erityisen kauniisti esille.

Kirkkomaalla olevan punamullalla maalatun aitan edustalla otetussa kuvassa on tavoitettu vanhan ajan hääkuvien tunnelmaa.  Pidän erityisen paljon myös tästä vakavahenkisestä kuvasta.  Tätä kuvaa katsellessani huomaan myös sen, miten iätön yksinkertainen pitsinen hääpuku onkaan. 

Yksi illan mieleenjäävimpiä hetkiä oli perinteisen häävalssin sijaan hääparin esittämä häätanssi.

Tanssin jälkeen morsian sai esitellä vielä uudemman kerran sitä,  kuinka hääpuvun leveä helma avautuu kauniisti tanssin pyörteissä!

 Nuorten hääpäivä oli ikimuistoinen. Niin oli myös tämä ½vuotta kestänyt neuleprojektini, mikä onnistui yli odotusteni. Siitä innostuneena puikot ovat kilisseet kiitettävästi koko syksyn!

Vietimme nuorten hääpäivää la 22.9.2018

Kuva: seurakuntapastori Anna Hälli

Kuva on postattuna Katariinan seurakunnan instagram-tilillä saatetekstillä "Rakkautta silmukoissa - morsiamen päällä on tulevan anopin neuloma pitsimekko. Onnea ja siunausta, Maisa ja Antti!"

https://www.instagram.com/p/BoBvAqcB9oB/?taken-by=katariinansrk

Sydämelliset kiitokset nuortemme vihkipapille Annalle tästä kauniista postauksesta.

Oma postaukseni viipyy vielä hetken odotellessa kuvien valmistumista:))

Salaperäisen neuleprojektini on aika paljastua;)

On aika paljastaa tammikuussa aloittamani neuleprojektin todellinen luonne: olen kutomassa hääpukua tulevalle miniälleni. Aiemmin en rohjennut heti kertoa mistä oikein on kyse, mutta nyt kun työ on edennyt suunnitelman mukaisesti, sen uskallan paljastaa. Kuvausta varten laitoin pari tyynyä helman alle, jotta kuvasta saisi paremman käsityksen helman todellisesta leveydestä. Olen nyt kutonut pukua uumaan asti. Lanka on osoittautunut todella miellyttäväksi, työ on ihanan kevyt, valmiinakin puku painaa vain noin 175 gr. 

Kuten helmikuun postauksessani kerroin klik!, käytän hääpuvussa perinteistä haapsalulaista Silvia pitsimallia ilman nyppyjä. Helman alaosan kudoin Silvia 1 pitsimallin mukaan ja helman kavennusten loputtua vaihdoin Silvia 3 pitsimalliin. Sen verran muutin mallia, että kudon kahden välikerroksen sijaan neljä kerrosta. Näin pitsikuviokerrokset erottuvat hieman enemmän toisistaan kuin perinteisen pitsimallin mukaan tehdyissä haapsalun hartiahuiveissa. 

Koska minulla ei ole käytettävissä varsinaista neuleohjetta, vain pelkästään kuvia kudotusta hääpuvusta, on silmukoiden laskemisessa ollut melkoinen työ.  Seuraavaksi vielä tarkistan ja lasken rinnanympäryksen vaatimat lisäykset uudemman kerran ja pääaukon mallikin tulisi nyt sitten vihdoinkin päättää! Kaula-aukko saa kuulema ollan melko avoin etenkin selän puolelta. Tämä projekti on minulle kovin mieluinen ja toivon todella onnistuvani siinä. Tässä vaiheessa kaikki näyttää ihan hyvältä:))

Kutomisen ja arkisen aherruksen vastapainoksi olen hiihtänyt mahdollisimman paljon. Ei täällä paljoakaan lunta ole ollut koko talvena, mutta kun pakkasia on riittänyt, niin pienilläkin lumilla on pystynyt hiihtämään. 

 Välillä toki joudumme kantamaan suksia, mutta ei se menoa haittaa.    

 Aurinkoiset päivät ovat houkutelleet pidemmillekkin retkille vapaapäivinä.

 Myös Helmi nauttii keväthangista, piehtaroidessa saa mukavat liu'ut rinnettä alas!

Voiko talvinen koivikko enää tämän kauniimpi olla?

 

Myös näin eksoottisia näkymiä löytyy Halikonjoella hiihdellessä. Halikko on tunnettu kartanoistaan. Niistä yksi, Joensuun kartano, sijaitsee aivan Halikonjoen rannalla. Tämä kaunis kaarisilta johtaa kartanolta joen toisella puolella sijaitsevaan metsäpuutarhaan.  

 Mukavaa aurinkoista viikkoa Sinulle omien projektiesi parissa!