Mikä on parasta tässä eläkkeellä olemisessa?
Monikin asia. Nautin suunnattomasti mm kiireettömistä aamuista. Minulle on alkanut tulla tietyt rutiinit aamuihini, joista en hevin luovu. Ennen ulkoilemaan lähtöä kuuntelen mieluusti radiosta lempi musiikkiohjelmaani, Muistojen bylevardia. Yleensä samalla teen jotain käsitöitä. Tänä aamuna kudoin loppuun ja päättelin isännän porosukat. Heti ohjelman päätyttyä lähdimmekin sitten kävelylle. Aikomuksemme oli kiertää vain lyhyt jokivarsilenkkimme, mutta tulimme toisiin aatoksiin auringon paistaessa lähes sinitaivaalta. Jatkoimme matkaa joen toiselle puolelle.
Vesi on korkealla runsaiden sateiden johdosta. Parhaiten sen näkee hukkumaisillaan olevista osmankäämeistä. Matalalta paistava aurinko värittää rantaruovikon kauniin kullanhehkuiseksi.
Pian jokitörmälle käveltyämme poikkesimme kylätieltä vanhaan metsikköön.
Kuusimetsän sammalpohja on kutsuva. Näissä jokitörmän metsiköissä on hyvät polut kulkea. Ne eivät ole kuitenkaan ihmisten tallaamia, vaan eläinten polkuja. Alueella on jnkv peuroja ja niiden polkuja mekin usein kuljemme. Syksyn metsästyksen jälkeen peuroja ei vaan ole useinkaan enää näkynyt...
Sammaloitunut kivi ja jäkälöittynyt katajan kelo.
Palasimme takaisin kylätielle ja jatkoimme matkaamme sitä pitkin. Peltojen saartamille kallioille on rakennettu aikoinaan kaikki kylän talot. Kallioista on ilmeisesti louhittu myös talojen kivijalat.
Kauaa emme malttaneet kävellä tiellä, metsä kutsui kulkijaa. Nousimme korkealle mäelle, mistä on vielä muutamia vuosia sitten avautunut kaunis näkymä yli peltojen seuraaville metsäisille mäentöyräille.
Oikealla peltojen keskellä kulkee kylätie, miltä poikkesimme metsäpolulle.
Sateinen syksy ja leutoilma on varmaan saanut poronjäkälänkin kasvamaan näin runsaana. Karvejäkälää tuntuu olevan myös todella paljon. Alarinteeltä on kaadettu muutamia vuosia sitten haapoja. Katselin, et karsituissa oksissa on runsaasti haavankeltajäkälää. Sitä voisinkin käydä joku päivä keräämässä kuivumaan lankojen värjäyksiä varten.
Kallioilla sai kulkea todella varovasti, ettei jalka livennyt märällä sammaleella. Kovin lähelle jyrkkää reunaa en uskaltanut mennä kuvia ottamaan.
Sammaleiset kivet ovat vaan niin kauniita, ei niitä voi ohittaa kuvaamatta.
Kallion- ja kivenkolot tarjoavat suojaa monille metsäneläimille.
Tässä kivellä on näköjään aterioinut orava.
Tarjolla olisi näköjään myös minulle syötävää, kallioimarretta. Kerään villiyrttejä keväästä alkusyksyyn. Talvella otan toisinaan muutaman kallioimarteen juuren sienikastikkeen tai uunijuuresten mausteeksi. Näin pieneen kasvustoon en kuitenkaan kajoa.
Uusi silta kulkee korkealla joen yläpuolella. Kaukana vasemmalla näkyvien metsien takana on kotimme eli matkaa on vielä jäljellä lähes kolme kilometriä.
Pajupensaat ovat täynnä kissaksia. Aurinko lämmittää jo hieman,
kevein askelin jatkoimme matkaamme kohti kotia.
