Lähdimme heti aamusta Helmin kanssa takametsään tarkistamaan kanttarelli ja mustikka tilanteen. Täällä on ollut niin kuivaa, että kanttarelleja en pahemmin löytänyt edes tästä varmasta kanttarelli metsiköstä. Sen verran kuitenkin koriin kantsuja kerty, et pääsimme herkuttelemaan uusien perunoiden kanssa kanttarelli-sipulimuhennoksella.
Helmi oli onnessaan löytäessään peuran takajalan. Sain kerrankin rauhassa kuvailla ja poimia mustikoita Helmin nautiskellessa jo sopivasti marinoituneesta juhla-ateriastaan.
Jälkiruuaksi Helmille maistui tietysti mustikat:))
Muskoja oli paikoin hyvinkin ja ihan mukavan kokoisiakin olivat. Poimin marjat käsin, vaikka sormeni ovat käyneet jo kömpelöiksi, marjastaminen on hyvää jumppaa sormille. Huomasin poimivani samalla tavoin kuin äitini vanhemmiten, marja kaksi kerrallaan. Aiemmin olen poiminut koko kouran täyteen ennen astiaan laittoa, nyt se ei enää onnistu, vaan marjat tippuvat helposti kourasta. Kummasti sormeni taas vaan vetryivät, elokuussa vadelma-aikaan olen jo haka;)
Takamailla on kosteita painanteita, joissa maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) viihtyy. Kämmekät ovat niin kauniita, lapsuudestani muistan vain yhden ainoan paikan missä niitä kasvoi. Joka kesä kävimme niitä ihailemassa yhdessä vanhempieni kanssa. Nyt löytämäni kämmekät olivat huomattavasti vaaleampia kuin Ronissa kasvaneet. Kämmeköille onkin tyypillistä se, että kukinnon väri ja kuviointi muuntelee tavattoman paljon. Maariankämmekän luontaiset kasvupaikat ovat vähentyneet tehometsähoidon ja karjan metsälaiduntamisen loppumisen seurauksena. Onneksi se on löytänyt uusia kasvupaikkoja hakkuuaukeilta ja kosteiden tieojien reunoilta, minkä ansiosta kämmekät ovat yleistyneet. Matti Niissalo ylläpitää mielenkiintoista sivustoa maamme kämmekkälajeista. Huom. kaikki innokkaat luontokuvaajat, sivustolla on esitetty toivomus lähettää valokuvia kämmeköistä.
Helmi kävi polskuttelemassa metsäojassa sillä aikaa kun poimin mustikoita. Aikansa meuhuttuaan ojassa, hän tuli lepäilemään metsätien kosteaan painanteeseen.
Autolle tullessamme Helmi kätki varmaan paikkaan loput peuranjalasta odottamaan seuraavaa marjareissua:))
Tässä Helmi ei ole tulossa "tassukehästä", vaan "saunasta", lämpimästä suihkusta kaiken kuraojissa rypemisen jälkeen.
Kyllä kelpasi emännän kuvailla virkkaamiaan pesukintaita Helmin puhtoisen turkin päällä:))
Kotimatkalla poimin kimpun kissankelloja. Tässäpä olisi hyvä tuliainen ystävälle saunomaan mennessä, kimppu kissankelloja ja kesäiset pesukintaat. Pesukintaista löytyy lisää tietoa Virkkuukoukulla tehtyä sivulta.
Saunakahvit olis maistunut myös Helmille;))
