Näytetään tekstit, joissa on tunniste kielo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kielo. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. toukokuuta 2013

Hiukan piti väistää


Naapurimme valkoinen lihakarja on aloittanut laidunkauden jokiahteilla. Helmi katsoi parhaimmaksi siirtyä turvallisen välimatkan päähän moisista otuksista, vaikka edustaakin vanhaa sveitsiläistä nautojen paimentamisessa käytettyä koirarotua. Appenzellin rotukuvauksessa kerrotaan sitä käytetyn lehmien paimentamisessa ja niiden kuljettamisessa: "Appenzelli paimensi yksin vuoristossa lehmiä ja se joutui tekemään kaikki päätökset itsenäisesti. Lehmät eivät saaneet mennä kovin kauas siitä paikasta, jonne paimen ne oli vienyt. Appenzelli piti huolen, että paimen löysi sekä koiransa, että lehmänsä helposti palattuaan karjansa luokse." Helmilläkin on kova paimennusvietti liinaharjani, kissamme ja perheenjäsentemme suhteen. Naudoista se ei oikein piittaa, välillä tuntuu, että se jopa hieman pelkäisi niitä. Sen sijaan Helmi kyllä nauttii piehtaroida nautojen jätöksissä, mikä ei tietty ole kovinkaan mukavaa emännästä!
 Nämä kaverit puolestaan olivat kovinkin kiinnostuneita Helmistä!
Helmi jatkoi määrätietoisesti matkaa aivan kuin se olisi muistanut, et tähän aikaan vuodesta emännän kanssa käydään keräämässä  kimppu kieloja. Se pysähtyi vasta saavuttuamme kieloja kasvavan tutun metsikön reunaan. Tästä metsiköstä olen kerännyt kielot aina myös lasten  ylioppilasjuhlien kahvipöytään, viimeksi viime keväänä nuorimmaisemme päästessä ylioppilaaksi.
Helmi odottaa tyytyväisenä emäntäänsä, se on tottunut siihen, et hieman kestää, jos emäntä on puskissa  kontillaan. Joskus ihmettelenkin sitä, miksi se malttaa niin kärsivällisesti odottaa paikoillaan kerätessäni kukkia tai vaikkapa marjoja, mutta kun lenkillä pysähdyn juttelemaan vastaantulijan kanssa, niin  jo muutaman hetken kuluttua Helmi ilmoittaa, et eiks jatksettais jo matkaa!