maanantai 23. maaliskuuta 2020

Nyt tarvitaan monenlaisia turvaverkkoja

Sunnuntaiaamunsa voi käyttää monin eri tavoin. Me lähdimme isännän kanssa jo varhain aamusta hakemaan jokiahteilta puunoksia. Autolla ei paikalle pääse, joten kottikärryt sopii hommaan oikein hyvin. Yöllä oli ollut pari astetta pakkasta, joten maa oli hieman kuurassa. 
Aamuaurinko lämmitti kasvoja, talitiaisten ti ti tyyt kantautuivat kuusikosta.  Hyvä näin.
Lumeton talvi soi oivat mahdollisuudet perata pellon- ja ojanpientareita. Naapurin isäntä on ollut ahkerana ja se tietää meille paljon raaka-ainetta risuaitoihimme. Rankakasat isäntä vie itse, meille kelpaa puiden oksat ja pienet rangat, joista ei ole polttopuuksi. 
Kuvan yläreunassa näkyy valkoisena laajat harsopeitteiset mansikkapellot. Paikallislehdestä olemme saaneet jo lukea puutarhaviljelijöiden ison huolen siitä, miten ulkomaalaiset kausityöntekijät pääsevät tulemaan töihin. Jo nyt pelloilla pitäisi olla tekijöitä, kovin hiljaista on ollut toistaiseksi. 
Ei ole muuten lenkkeilijöitäkään montaa näkynyt. Kevät on pitkällä ja luonto herää. Toivon mahdollisimman monen nyt löytävän tiensä luontoon. Keväisin ulkona on monta hauskaa askaretta, kuten tämä risusavottakin. Nimitän itseäni usein risumuoriksi, kun kantelen risunippuja selässäni kotiin mistä milloinkin. 
Nautin oksien kassaroimisesta kuten puiden kuorimisestakin. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin käyttämäni työkalu oli nyt vesuri ei kassara. Lapsuudenkodissani opin käyttämään myös kassaraa, millä hakkasin havuja ja olkea silpuksi hevosen apetta varten. Kassaran erottaa parhaiten vesurista siitä, että sen terän kärki kääntyy ylöspäin. Näin se ei estä havujen hakkaamista pölkyn päällä. Ylöspäin kääntyvällä kärjellä on myös huokea siirrellä oksia. Vesurissa taas kärki kääntyy alaspäin, jotta sitä ei risusavotassa vahingossa karauta kiveen;) Alaspäin kääntyvä terä on vielä kassaraakin kätevämpi oksien siirtelyyn ja rankojen maasta nostamiseen karsimista varten.  
 Jokiahteet on niin jyrkät, että kottikärryt pitää jättää melko kauas työmaalta.
 Tässä näette minun kuntosalini;)
Tätä salia ei onneksi suljeta hevin.
 Hiki nousee pintaan risunippuja raahatessa jyrkää ahdetta ylös. 
Miten hyvältä se tuntuukaan, koko kroppa kiittää! Aamujäykin jaloin tulin varovasti alas rappuja, sormet tuskin kääntyivät mukin ympärille aamukahvia juodessani, alaselkä vihoitteli. Hitaasti nivelet vetristyivät kävellessäni jokiahteille. Pian liikuin taas kuin nuoret tytöt (ny taisin hitusen kyl liioitella!) 
Tänä aamuna haimme lisää oksia. Päivälle oli luvattu kovaa tuulta, joten lähdimme taas liikkeelle heti aamukahvin jälkeen. Keräsin myös kuivaa heinää pussillisen ruukkuistutuksia varten. 
Kauniita ovat maisemat näin varhain keväälläkin. Nyt on vielä helppoa kulkea, kesällä rantojen kasvusto on paikoin miehen korkuista sakeaa ruovikkoa. 
 Otin oppia intialaisten logistiikasta!
Risuaidat ovat saaneet melkoisesti korkeutta kevään mittaan. Enää ei niiden yli näe mansikkapellolta takapihan koivikkoon, missä nautin kesäpäivistä riippumatossa loikoillen.
Iltapäivällä nostelin jo osan havukatteistakin pois kukkapenkeistä, kun tulppaanit työntyvät väkisin niiden läpi valoon. Tänne on luvattu vain parin asteen yöpakkasia tälle viikolle, joten toivon tulppaanien ja muiden piippojen jo selviävän ilman katteitakin. 
Pieni männynneulanen pitää tiukasti kiinni kuusenoksasta. 
Annetaan mekin turvaa toinen toisillemme, 
kaikilla ei välttämättä ole yhtä pehmeää turvaverkkoa allaan, kuin piskuisella männynneulasella!

16 kommenttia:

  1. :) Niin kaunis kuvaus töistänne ja viisaasti kirjoitettu loppusanat. Tähän aikaan kulkeminen on helppoa sekä metsissä että rannoilla ja minäkin olen hyödyntänyt tätä. Kaikenlainen risusavotta on myös tämän ajan puuhaa. Sait tosi viehättävät kuvat otettua tähän postaukseen. Kaunista kevättä mieleen ja muutenkin - huolehditaan toisistamme missä sitten olemmekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uuteen kasvukauteen heräävä luonto voimaannuttaa, siinä on lupaus uudesta elämästä. koiran kanssa onkin erityisen mukavaa kulkea nyt pitkin maita ja mantuja, rantojakin kuten Sinulla on ilo tehdä Ritan kanssa...olihan koirasi nimi Rita, nimi vaan soljui sormistani näppäimille...
      onneksi risusouvia riittää viel moneksi päiväksi. huhtikuulle kun päästään, voinkin sit aloittaa yhden ison perennapenkin uudistamisen. syksyllä jo hankin siihen istutettavaksi pari ruusua, toivottavasti ovat talvehtineen ansarissa. suurimmaksi osaksi tosin istutan jakotaimista penkin samoilla kasveilla kuin siinä nytkin kasvaa. eli puutarha pitää mielen virkeänä täällä ja varmaan monella muullakin näinä viikkoina:))

      Poista
  2. Hyvää kierrätystä ja rantojen siivousta. Minäkin tein oksasilppua lauantaina ja levitin sitä saaren polulle. Lisää saa vielä tehdä. Kevättyöt luonnossa on kivaa puuhaa, nyt vielä enemmän kun liikkumiset on rajoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meillä onkin ollut sit samanlaisia puuhia. hake on mainio polulle. mekin haketetaan osa oksista, kompostit tarvitsevat haketta isot määrät vuoden mittaan, poluille ja pensaiden alle sitä laitetaan myös. totta, kaipaan kesäkotiin, kosk siel meil omaa metsää hiukan, pitäis raivata vesakkoja ja harventaa puustoa. nyt ei uskalleta sinne lähteä, kun ei tiedä tuleeko rajoituksia liikkumiseen vai ei.
      aurinkoisia kelejä risusavottaasi Eeviregina!

      Poista
  3. Ruumiillinen työ on parasta kuntoilua ja risuaita on niin hieno!
    Mukavia kevätpäiviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. talven jälkeen sitä oikein kaipaakin ja kaiken kruunaa työn tulos, ilo omalle silmälle ja lahopuuta erilaisille öttiäisille.
      kiitos Maarit, aurinkoisia kevätpäiviä myös Sinulle!

      Poista
  4. Upea tuo risuaita💚 Siinä onkin oikeat puut tukipuina, hieno idea. Minäkin olen touhunnut ulkona sen mitä olen opettajan töiltäni ehtinyt. Onneksi tämä viikko on lomaa leipätyöstäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olemme tehneet erilaisia risuaitoja. osassa on tosiaan olemme käyttäneet aidan toisellapuolella "eläviä" kuusiaidan runkoja tukitolppina. tuossa kuvassa mikä on takapihamme pohjoissivun risuaidasta kuuset kasvavat noin 2 m päässä risuaidasta, vaik kuvassa ne tosiaan näyttäisivät olevan "tolppina". kuusi ei siedä melko pinnassa kavavan juuristonsa peittämistä, siksi yritämme tehdä aidasta mahdollisimman kapean.
      lapsiperheissä on varmaan aikamoista sumplimista tämän koronatilanteen vuoksi. nostan teille kaikille hattua! voin vain kuvitella, miten vaikeaa se voi olla, lasten koulunkäynnin lisäksi huoli omista vanhemmista, muista läheisistä ja tietysti myös omista työpaikoista.

      Poista
  5. Aivan ihanaa puuhaa ja uskon täysin sinun kuvaukset ja että sormet eivät meinannut mukin kylkeen taipua. Mutta vähitellen keho muokkautuu ja vetryy. Mustikka aikaan selkä takamus ja jalat on siinä kunnossa että ei tunnu missään. Hieno on risuaitanne. Mukavaa nähdä sinun heinäistutukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta niin Nila:)) selvästi Sinullakin omakohtaista kokemusta nivelrikosta, juuri noin, liikkuminen pitää vetreänä, paikoilleen ei parane jäädä! mustikka-aika on kesän parasta aikaa, juur aamupuuron päälle laitoin reilusti pakastemustikoita, onneksi niitä riittää viel.
      laitanpa sit taas kuvia, kun saan ne valmiiksi, seuraavalla kauppareissulla pitää hankkia lisää narsisseja:))

      Poista
  6. Noin kauniissa maisemassa työskentely on ilo, vaikka alkujäykkyyttä ensin olisikin. Aherruksen jälkeen ei enää tarvitse kuntosalia ajatellakaan.
    Risuaita on hieno. Sen kätköissä on varmasti monenlaista ötökkää kotia rakentamassa eli ötökkähotelli hienoimmasta päästä.
    Harva tuskin olisi arvannut, miten vaikeat ajat meillä on nyt käsillä. Kyllä tästä selvitään toinen toistamme tukien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juuri niin Between, ahteilla kaikki unohtuu ja liikunta on minulle elinehto, se pitää nivelet vetreinä. minulla on moninivelrikko ja sen kanssa on vaan täytynyt vuosikymmenien myötä oppia elämään. nivelrikko on suomalaisten yksi yleisimmistä sairauksista, joten kohtalotovereita kyl riittää;)
      lahopuuaita on todella valtava ötökkähotelli, huoneita riittää monenlaisille öttiäisille ja pesäpaikkoja linnuille. hieman olen aprikoinut, mitenkä nytr pikkulintujen pesintä sujuu, kun meil on Täplä ja Raita. niille pitää laittaa heti pesinnän alettua kilikellot kaulaan!
      samaa olen ajatellut, monelle maallikolle on ollut varmaan vaikeaa ymmärtää tilanteen vakavuutta, pientä näkymätäntä virusta, mikä voi pahimmillaan olla todella tuhoisa. juuri niin Between ja toivottavasti kaikki rajoitukset ja varotoimet taittavat viruksen leviämistä niin, et hallitsemattomalta tautihuipulta vältytään. nyt voimme jokainen kohdaltamme vaikuttaa pandemian kulkuun omilla toimillamme, pysymällä mahdollisimman paljon omissa oloissamme kotona. onneksi on blogistania:))

      Poista
  7. Kuntosalisi on monipuolinen ja tosiaan mikä parasta nyt, niin sitä ei suljeta, siellä ei ole tungokseen asti porukkaa. Risusavotta on terapiaa sieölulle sekä kropalle, itse ainakin tunsin siten, kun vastaavanlaista touhusin.
    Siellä maisemasta puuttuu vain vihreys, niin kevätkesältä näyttäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytyy vain malttaa tehdä riittävän kevyet niput, näin talven jälkeen kunto ei ole paras mahdollinen. kohta tekin taas pääsette risusavottaan, sitähän sielkin riittää.
      paikoin pellot on kyl vihreinä, syysvilja on talvehtinut hyvin, kun ei ole ollut jääpoltetta. pari viikkoa ja maisema näyttää jo ihan toiselta!

      Poista
  8. Tykkäsin myös sun kuntosalistasi!
    Se onkin parasta salia, mitä voi olla.
    Oli mullakin joskus sellanen, mutta selkäsairauden myötä, oli siittä luovuttava.
    Onhan mulla täällä sellanen pikkanen takapiha, mutta tällähetkellä siellä on niiiin märkää, ettei sinne ole asiaa edes tico-koirallamme.
    Mutta justiinsa tuollainen työ olisi niin mielenkiintoista tehdä, siittä saa energiaa päiväänsä, niveletkin notkistuu ihan itsekseen!
    Kyllä siellä teillä on hienoja paikkoja olla ja tehdä...
    Ja sinähän olet siinä asiassa todella hyvä, teet vaikka mitä upeeta ja hienoja asioita!
    Toivottelen teille sinne terveyttä koko perheelle!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kaunis Harakka mukavasta "kirjeestäsi", niitä on aina iso ilo lukea:)) sadetta on tosiaan riittänyt, paikoin meidänkin takapiha on niin märkä, ettei voi kulkea. isäntä kaivoi talvella lisää "kevätpuroja", jotta vesi kulkisi isoihin tonttia ympäröiviin ojiin.
      kuten olet huomannut, tykkään tehdä kaikenlaista käsilläni, mitä milloinkin vuodenajan mukaan. jos olisi kesäkodissa, tekisin varsiluutia, tääl ei ole saatavilla niin paljoa koivunoksia, et riittäisi luutien tekoon.
      niin myös minä sinne päin, voikaa hyvin kaikki pienimpiä myöden! nyt vaan pitää malttaa pysytellä kotona ja ottaa käyttöön kaikki nykyajan vempeleet yhteydenpitoon:))

      Poista