perjantai 6. joulukuuta 2019

Kahden satavuotiaan kunniaksi

Satoi tai paistoi, aina yhtä suurella ilolla nostan siniristilipun salkoon kotipihalla. Sydämessäni kiitän kaikkia niitä, jotka ovat puolustaneet itsenäistä maatamme ja jopa uhranneet oman henkensä sen puolesta. Myös oma isäni saa kiitokseni jokaisena itsenäisyyspäivänä, useamminkin. Olemme saaneet elää rauhassa, kasvattaa myös omat lapsemme rakastamaan siniristilippuamme vapauden ja itsenäisyyden symbolina.
Perheillä, suvuilla on erilaisia elämänpolkuja. Elämä on tuonut tullessaan niin iloja kuin surujakin varmaan meille kaikille. Meillä on omat perinteemme, mitä vaalimme rakkaudella sukupolvesta toiseen. Toiset perinteet katoavat, toiset säilyvät ajan saatossa ja myös uusia perinteitä syntyy. Yksi perinne, mikä on säilynyt ikiajat, on leivän leipominen hapanjuureen. Oman äitini käyttämä taikinajuuri katosi vuosikymmeniä sitten. Sen mukana myös ruisleivän leipomisen taito. Olen opetellut uudelleen leipomaan leipää. Sain juuren naapurin emännältä. Harmikseni en osannut pitää sitä hengissä. Siksi olenkin tavattoman iloinen, kun sain eilen paketin Kivipellon Sailalta. Myös Täplä hyppäsi heti tutkimaan, mikä ihana tuoksu paketissa onkaan!
Monet kerrat olen ihastellut Sailan herkullisen näköisiä leipiä hänen blogissaan. Päätimme kesällä tehdä Sailan kanssa hieman vaihtokauppoja. Sain häneltä vastineeksi purkillisen ruisleivän juurta. Hauskaan karusellikorttiin hän oli kirjoittanut saatteeksi hieman juuren historiasta. Alunperin juuri on lähtöisin maalaistalosta Lempäälästä. Saila on saanut sen noin 30 vuotta sitten. Juuri on arviolta ainakin 100 vuotta vanhaa. Saila kertoo säilyttäneensä juuren puhtaana, hän on lisännyt siihen vuosikymmenten saatossa vain vettä ja ruisjauhoja. 
Paketista paljastui myös kaunis kynttilä ja kauniit Marjaana Niskasen suunnittelemat keittiöpyyhkeet Lempipuu, koivu. Tuhannet kiitokset Saila, tästä minulle niin mieluisasta paketistasi!
Juurta oli niin paljon, että päätin varoiksi pakastaa siitä osan. Näin turvaan sen, etten heti pilaa saamaani aarretta. Jos jokin menee pieleen ensimmäisissä leipomuksissani, niin pakkasessa on vielä emojuurta tallella. 
Juuri on siis yhtä vanhaa kuin itsenäisyytemmekin, jota saamme taas tänäänkin  juhlia. Juhlan kunniaksi päätin tehdä heti pienen ruisleipätaikinan. Löysin sopivasti marraskuussa kirpparilta puisen leipätiinun klik!. Eilen laitoin kolmasosan saamastani emojuuresta tiinuun, hieman kädenlämpöistä vettä ja ruisjauhoja sekaan. Illalla lisäsin esitaikinaan vielä hieman ruisjauhoja. Aamulla alustin ruisleipätaikinan ja nyt se saa kohota rauhassa vielä muutaman tunnin. Kiirettä ei ole, sen tietää Täpläkin;)) 
Päätin tehdä illalla emojuuresta samalla myös vaalean hapanjuuren luomu spelttitäysjyväjauhoista ja täysjyvävehnäjauhoista. Aamulla yhdessä Raidan kanssa sitten alustin siitä pienen leipätaikinan. 
Juuri tuoksuu ja maistuu aivan ihanalta. Taikinat ovat nyt kohoamassa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen leipomaan myöhemmin iltapäivällä ihka ensimmäiset leipäni Sailalta saamastani emojuuresta! 

Toivon mukaan saamme syödä illalla vastaleivottua ruisleipää Linnan itsenäisyyspäivän juhlia katsellessamme. Ruisleipää, joka on valmistettu yli sata vuotta sitten syntyneestä emojuuresta. Kuinka monet perheet ovatkaan kasvaneet tämän emojuuren voimalla, miten erilaisia tarinoita on siitä leivotun leivän äärellä kerrottu vuosisadan varrella, millaisia tarinoita edelleen sen äärellä tullaankaan kertomaan...


14 kommenttia:

  1. Hienot kuvat ja onpa kiva kun on tuollainen juuri! Varmasti tulee hyvää leipää..nam:) Hyvää itsenäisyyspäivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Päden paja! olen saamastani juuresta iki onnellinen ja ruisleipä maistui todella hyvältä:))

      Poista
  2. Ihana tarina, ihan parasta suomalaisuutta, leipä ja sen juuri. Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivon myös Sinun Itsenäisyyspäivän sujuneen hyvin. meil vietettiin perinteisesti, illalla katsottiin Linnan juhlat. tällä kertaa tosin ihan oman makunsa toi herkuttelu vastaleivotulla ruisleivällä. leivästä tuli juuri sopivan hapanta makuuni ja ihana tuoksu leijuu vieläkin keittiössä!

      Poista
  3. Loistava tapa juhlistaa itsenäisyyspäivää leipomalla tuollaisesta historiallisesta juuresta leipää! Meillä oli myös anopilta saamaani, vähintään vuosikymmeniä vanhaa ruisjuurta pakastimessa ja muutaman kerran leivoinkin siitä leipää. Viime keväänä pakastimemme oli mennyt pois päältä ja kaikki sen sisältö sulanut (onneksi oli vain pieni jääkaappipakastin, jossa oli juuren lisäksi enää jonkun verran marjoja ja yrttejä jäljellä). Yritin pitää juuren hengissä jääkaapissa kun ei ollut silloin aikaa eikä innostusta leipomiseen, mutten onnistunut. Pitää pyytää anopilta joskus uusi juuri. Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta niin Minna, sain emojuuren sopivasti, niin että ehdin just leipoa ensimmäisen kerran Itsenäisyyspäivän kunniaksi! noin voi todella käydä, pitääkin tehdä viel tuplavarmistus ja kuivata emojuurta ohuina levyinä. nyt mul on juurta yksi satsi pakastettuna sekä jääkaapissa ruisjauhoilla että täysjyvävehnäjauhoilla ruokitut juuret odottamassa seuraavaa leivontaa. uskonpa anoppisis antavan uuden emojuuren Sinulle oikein mielellään!

      Poista
  4. Oi minkä aarteen olet saanut!
    Ite leipomassa ruisleivässä on ihana tuoksu ja herkullinen maku :)
    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanoppa muuta Maarit, minustakin se on vaalimisen arvoinen aarre! tuoksu oli todellakin sanoin kuvaamattoman ihana, aivan kuin lapsuudessanikin. ruisleipä oli juuri sopivan hapan makuuni. vaaleaa leipää ilmeisesti hapatin hivenen liian kauan, toki hyvää sekin oli. seuraavalla kerralla yritän tehdä vaaleasta leivästä kuitenkin hieman vähemmän hapanta. vähän hakusessa mul vielä tämä vaalean hapanleivän leipominen.
      kiitos, oikein leppoista viikonvaihdetta myös Sinulle Maarit!

      Poista
  5. Kiva postaus! Onnittelut saamastasi lahjasta ja leivotusta ruisleivästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. todella mukavaa Päivi, kun niin monet ovat yhtyneet ilooni:)) emojuuri on täydellinen. joskus nuorikkona olen aiemmin paistanut ruisleipää sähköuunissa, silloin se ei oikein mielestäni onnistunut. nyt paistoin leivät kiertoilmalla ja onnistuivat todella yli odotukseni!

      Poista
  6. Pikkuisen minua jännitti, kuinka tuo juuripurkki pysyy kiinni matkan ajan, siksi teippasin sen oikein kunnolla 😉. Ruisjuuren tuoksu on todella ihana, kuten makukin. Mullakin on varajuuri pakkasessa, jos tulee vahinko joskus. Pakkasessa ollutta juurta täytyy vain pidemmän aikaan herätellä, pakkanen tappaa joitakin eläviä osia juuresta, mutta kun sitä aikansa ruokkii ja herättelee, alkaa juuri toimimaan kuten pitää. Ajattelin, että nuo Marjaanan koivupyyhkeet voisivat olla sopivat leivinliinat sinulle. Vaihtokauppa oli todella hyvä ajatus, oma härkimeni on saanut jo taikinakosketuksen ja lahjahärkimet joulun jälkeen. Vaihdellaan niitä sipuleita sitten kesän kynnyksellä.

    Minäkin olen niin kiitollinen isälle, papalle, isosedälleni, isoenoille...kaikille siellä jossain maatamme urheasti puolustaneille. Isä ja isosetä haavottuivat molemmat, pappa oli nostoväkimiehenä ja säästyi, isoenoja kolme kaatui - uhri oli siis suurin mahdollinen. Olen myös kiitollinen kaikille naisille niin rintamalla kuin täällä kotona, miten uskomattomia hekin olivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vain hiven juurta oli päässyt pursuamaan kannen alta, sehän oli vain merkki hyvin elinkelpoisesta emojuuresta:)) tein kolme reikäleipää eilen, yhden veimme tuliaisiksi eilen. illalla herkuttelimme isännän kanssa tuoreella leivällä Linnan juhlia katsellessa, en muista pitkään aikaa syöneeni mitään niin hyvää. iltapäivällä keitin lihakeiton ja tietysti sen kanssa ruisleipä maistui taas taivaalliselta, kyl meidän nyt kelpaa, kiitos Sinun Saila! Koivupyyhkeet pesaisin heti ja otin ne käyttöön samantein leivinliinoiksi. ovat kyl tosi kauniit ja hyvä laatuiset.
      itse en ole aimmen juurta pakastanut, joten tutkin tarkasti Kotitalousnaisten sivuja oppia saadakseni. noin sielläkin neuvotttiin pakastettua juurta lempeästi herättelemään kuten kirjoitit.
      hankkimani leipätiinu oli sen verran pieni, että lyhensin härkimen piikit lähes puoleen isommassa tiinussa käytettävään härkimeen verrattuna. teeppä sinä sama juttu tarvittaessa, koska jätin niiden pienien härkimien piikit varulta hivenen pitkiksi. puukolla minä ne veistän ja hiomapaperilla hieman tasoitan ja siinä se.
      kovin raskaan taakan on myös Sinun sukusi saanut kantaa itsenäisyytemme puolesta. aivan niin, emme saa koskaan unohtaa naisten ponnistuksia sotien aikana ja niiden jälkeen, nekään vuodet eivät ole olleet helppoja.

      Poista
  7. Tuollainen vanha emojuuri on kyllä hieno asia. Kun ei ole ollut minkäänlaista hapanleivän juurta olen sellaista kehitellyt Oululaisen hapankorpusta.Nyt en ole aikoihin leiponut hapanleipää, mutta on minulla pakkasessa vielä viimeisestä leipomuksesta pieni juuritaikinan nokare.Pitäisikin innostua taas kerran kokeilemaan ja kun ei ole käytössä kuin sähköuuni, niin tuollainen kolmen leivän satsi on kertaleipomuksena hyvä.Tässä jos innostun kokeilemaan hapanleivän leipomista voisin ajatella parantavani sitä pientä juuritaikinan nokaretta parilla pienellä tipalla hapankaalin nestettä.Pakkasessa ollutta nokaretta pitää kyllä elvyttää "ruokkien" pari kolme päivää.
    Hyvälle näyttivät nuo sinun reikäleipäsi tuossa Krapu osiossa.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen niin iloinen tästä vanhasta juuresta Molley:)) se on juuri sopivan hapan ja leipä maistuu juuri sellaiselta, kuin muistan leivän maistuneen lapsuudessanikin. juurissa on toki eroja, sanotaankin jokaisen talon leivän maistuvan erilaiselta.
      hapankorpusta tekemäsi juuri on varmaan myös hyvä. kerroppa sitten miten hapankaaliliemi sopi leipätaikinaan, kuulostaa ainakin hyvältä.
      hieman olen arvellut ruisleivän paistamista sähköuunissa, mut ihan suotta. meil on kiertoilmauuni, joten sain hyvin paistettua kerralla kolme reikäleipää ja niiden pikkuiset reikäpalatkin. kotitalousnaisten sivustolla neuvottiin isompi taikina leipomaan leiviksi erissä niin, että seuraava satsi leivotaan leiviksi vasta, kun edellinen on laitettu paistumaan. meille kyl riittää hyvin kolme nelja leipää kerralla. toki ne on nyt jo syöty! kesäkotimme leivinuuniin mahtuu kuusi isoa reikäleipää kerralla paistumaan.
      juuri noin kuin kerroit, pakastettu juuri pitää ruokkia. uskonpa, et jouluksi viimeistään innostut leivän tekoon. mikä tuoksujen sinfonia silloin valtaakaan kotinne!

      Poista