tiistai 12. helmikuuta 2019

Muutama kilometri sitten


Iso lasiovi napsahti lukkoon nuoren naisen takana. Korvissa kaikui vielä työtovereiden iloiset toivotukset "tavataan sitten joulukuussa".
Marraskuu vaihtui joulukuuksi. Päivästä toiseen nainen odotti, ja odottavan aika on pitkä.
Lopultakin tuli päivä, milloin oli aika lähteä. Nyt nainen ei halunnut kiirehtiä. Hän otti torttutaikinan sulamaan. 
Alkaa olla kiire,  nainen huikkaa miehelleen ottaessaan viimeistä peltiä uunista.
Kesken matkan mies kääntää auton kohti Satamakatua. Mitä ihmettä aiot, nainen parahtaa vierestä, meillä on jo hoppu. Haluan käydä tarkistamassa veneen pressut, veneellehän on vain pari kilometriä matkaa, mies vastaa.
Perillä sairaalassa mies ohjaa hellästi vaimoaan kohti hissiä. Ei, ei hissiin, kivutaan raput!


ps. kuvassa samainen vene pressun alla, tänä talvenakin on yhtä paljon lunta kuin 35 vuotta sitten.

Osallistun tällä pienellä tosielämän tapahtumalla vk 7 krapu-haasteeseen. Haasten ylläpitäjinä toimivat yhdessä Susupetal ja Cara. Jos innostut osallistumaan, niin ohessa osallistumisohje:
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko joko SusuPetalin tai Caran blogista.
Viikon 7 krapuhaasteen annetut sanat ovat: hissi, marraskuu, kilometri.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti 

18 kommenttia:

  1. Tositarinat ovat paljon syvällisempiä,ja mikä olikaan kiireen syy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sataan sanaan sai keskeisimmän ajatuksen punnerrettua, pidempään tarinaan olisi tullut muutama muukin sattumus viel mukaan;)

      Poista
  2. Just pressuthan tuossa vaiheessa on hyvä tarkistaa :D

    Lapsen syntymä on tarina jo itsessään <3

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. heti nähdessäni viikon sanat tiesin mistä kirjoittaisin! mielikuvitukseni ei taida riittää puhtaasti fiktiivisen tarinan kirjoittamiseen, minulla on taustalla oltava jotain todellista.

      Poista
  4. Niitä suuria, unohtumattomia hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivan niin Risa, päivän jälkeen on kuljettu jo muutama kilometri 35 vuoden aikana ja vieläkin se on elävästi mielessäni.

      Poista
  5. Koskaan ei ole väärä hetkiä pressuja tarkistella :)

    VastaaPoista
  6. Tarina vei mennessään ja pressut olivat todella miehinen lisä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. yritin saada siihen hieman jännitystä, mut arvaten kaikki hoksas heti alku metreillä mistä tarinassa oli kyse. odottaessani esikoistamme olin töissä leikkausosastolla ja tuo iso lasiovi oli leikkurin ovi, mikä on aina lukossa.

      Poista
  7. Hieno kertomus! Naisella ei ehkä vene ole mielessä tuossa hetkessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Maarit, muistan vieläkin, miten pelästyin auton kääntyessä pois suoralta reitiltä, oli jo sen verran kiirus.

      Poista
  8. Odottavan aika oli pitkää, siitä arvasin, mutta varoiksi luin toisenkin kerran, koska joskus läheinen joutuu viemään vähäksi aikaa lasiovien taakse muustakin syystä. Päädyin kuitenkin tärkeään perhetapahtumaan.
    Yleensä miehet kuvataan hermostuneiksi ja kiireiksiksi, mutta tällä tulevalla isällä oli tärkeysjärjestys ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on aivan totta UUna. meille kuten varmaan niin monelle muullekkin nuorelle parille sattui monia, nyt jälkeen päin muistellen hauskoja kommelluksia esikoisemme kanssa. olen huomannut, et tuo tapahtuma kuvasi hyvin mieheni luonnetta, hänen huolehtivaisuuttaan hänelle tärkeistä asioista.

      Poista
  9. Hyvin sinulta sujuu tiivistys. Oikein nappiin osunut mainio krapu.
    Ne on vissiin eri asiat, mihin miehellä on kiire?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi kiitos aimarii, tätä oli niin hauskaa kirjoittaa. itseasiassa heti kun näin viikon sanat, tiesin mistä krapuni kirjoittaisin.

      Poista