Helmi odotaa jo kieli pitkällä uimaan pääsyä ihaillessamme Pielisen kanallismaisemaa Paha-Kolin laella. Monasti olen käynyt Ukko-Kolilla, nyt ekaa kertaa kävimme Ukko-Kolin lisäksi ihailemassa vaaramaisemia Akka-Kolilta ja Paha-Kolilta upeita Pielisen selkiä. Hyvällä mielikuvituksella voisi ajatella Eero Järnefeltin taulussa olevan ikuistettuna juuri Paha-Kolin rinteellä olevan kelomännyn!
Helmin hieno käytös ja odotus palkittiin, ajoimme Loma-Kolille Merilänrantaan uimaan. Ennen leirintäalueen perustamista upea Merilän hiekkaranta oli Pielisjärven seurakunnan omistuksessa ja Lieksan Hurtat pitivät siellä junioreille kesäleirejä. Niihin isäntäkin on monasti osallistunut nuoruudessaan. Nyt hienoin hiekkaranta on leirintäalueella, joten saimme tyytyä tähän hieman kiviseen rantaa, no ei se meitä haitannut, hyvä tässäkin oli uida.
Tässä Helmi uhmaa Pielisen aaltoja Ahvenisella, itse jätin uimisen väliin, koska en tykkää erityisemmin uida aallokossa,
sen sijaan Ruunaassa Lieksanjoen rannalla uimme ja saunoimme koko iltapäivän.
Tässä Helmi ui Koski-Jaakon rannassa. Harmiksemme paikka oli jo kiinni. Rannalla oli iso savusauna, missä olisi ollut mieluista saunoa.
Kävi Helmi uimassa Neitikoskellakin, joten ei Helmiä pahemmin kovakaan virta pelota!
Matkalla Paateriin, kuvanveistäjä Eeva Ryynäsen kotimuseoon, kävimme aamu-uinnilla Vuonislahdessa. Haimme vierasvenelaiturilla olevasta vesipostista vettä päivän tarpeisiin ja tietty Helmin piti jo siellä päästä polskuttelemaan.
Itse maltoin odottaa että ajoimme pienen matkan päässä olevalle hiekkarannalle. Mielestäni Vuonislahden uimaranta on yksi parhaimpia mitä Lieksasta löytyy, käyn uimassa siel aina kun mahdollista.
Ranta on mukavan matala ja aivan ihanaa hiekkaa riittää niin pitkälti kuin vain jaksaa kahlata,
ja Pielisen toisella rannalla siintää Koli.
Helmi sai uida reilun tunnin ennen kuin lähdimme Paateriin aamukahville,
siitä kerronkin hieman lisää seuraavassa postauksessa:))
Komeita maisemia, mutta hauskinta oli katsoa kuvakavalkaadia Helmin polskuttelusta. Reipas tyttö.
VastaaPoistaSuomen kansallismaisemia, ja sen huomasi myös ulkolaisten turistien määrästä, juttelimme ainakin USA:sta, Ranskasta, Saksasta ja Sveitsistä olevien matkalaisten kanssa ja kaikki yhtä haltioituneita niin maisemista kuin Helmistäkin!
PoistaHiukan pelkäsin miten Helmi pärjää, kun kesän ainuat helteet osuivat juur parahiksi, mut vilvoittavat uintiretket auttoivat ja hyvin reissu sujui kaikin puolin.
Kiitos 'Kolin matkasta', ihanat maisemat ja luonto.
VastaaPoistaKotomaamme on kaunis ei voi muuta sanoa:))
PoistaOi, olitte lähellä lapsuuteni mummolaa, tuolla Ruunaassa, kiitos ihanista kuvista ja niistä muistoista joita ne toi mieleen :)
VastaaPoistakiva kuulla kosotäti, isännän mummola oli Pankakosken Rasivaaralla, mis monasti itsekin ehdin käymään -70-lopulta alkaen, jo niiltä ajoilta Lieksan upeat maisemat ja marjamaat ovat tuttuja, parina kesänä siel pyöräilimmekin paljon. nyt kulkiessa löysin paljon erilaisia orakkaita, harmi vaan kun olivat viel liian nuoria kerättäväksi, isoimpia jnkv keräsin.
PoistaIhanat kuvat Kolin maisemista! Houkuttelavan näköistä rantaa, mutta vesi oli varmaan aika kylmää, paitsi Helmille :))
VastaaPoistaMuutama vuosikymmen on vierähtänyt, kun tuolla ollaan viimeksi käyty.
totta, uimavedet eivät tänä kesänä oikein ehtineet lämmetä ainakaan joissa, arvioisin olleen 18 asteista, mut ei uiminen pahalta tuntunut, mukavasti virkisti meitä kaikkia;)
Poistamaisemat pysyneet samoina, mut alueen palveluita ja matkailutarjontaa on varmaan noista ajoista paljon kehitetty,
Pohjois-Karjala on upeaa seutua!
VastaaPoistatotta, niin myös Sinun kotiseutusi!
PoistaKolilta, Lieksasta ja Ruunaalta on ihania muistoja. Teimme seudulla parinakin kesänä lasten kanssa pitkiä pyörälenkkejä Rauni-oppaan kanssa. Vieraanvaraisia ihmisiä ja kauniita maisemia ja herkkumuikkuja, aaaah.
VastaaPoistahuomaan et meil ollut samanlaisia harrastuksia nuorena, mekin pyöräilimme Lieksaan kahtena kesänä, niitä aikoja nytkin muistelimme kulkiessamme pitkin vaarateitä, nyt toki autolla;)
Poistamaisemat, suot, vaarat, vesistöt sekä mutkattomat ihmiset ovat tehneet minuunkin lähtemättömän vaikutuksen