Kotikulmilla ja saksankirveli-raparperipiirakka Värjärin tapaan

Toukokuu on jatkunut viileänä. Sekä eilen, että tänään piti oikein kunnon ukonilmaakin. Vettä on satanut ihan riittämiin, kaikki vesisaavit ovat jo piripintaan täynnä. Nyt voisi alkaa kunnon poutajakso, kasteluvettäkin riittäisi ihan toisella lailla kuin viime toukokuussa;)

Kevätkylvöt näyttää sujuneen lähipelloilla hyvin, oras jo viheriöi hiukan. Silmä lepää, kun sitä katsoo!

Huonommaksi ei toki jää jokiahteiden kevätkukkijatkaan. Tässä keltavuokko (Anemone ranunculoides) ojentautuu kohti aurinkoa. Myös kotipihan keltavuokot ovat aloittaneet kukintansa. 

Rentukat (Caltha palustris) ovat täydessä kukassa joen rantatörmällä. 

Oli mukavaa istahtaa rantakivelle hetkeksi kuuntelemaan veden solinaa ja lintujen liverrystä. Sadepilvet lähestyivät kuitenkin uhkaavasti, joten kauaa ei voinut viivytellä, jos ei halunnut kastua. Ukkosen jylyn saattelemana ehdimme juuri ja juuri kotiin ennen sadekuuroa.  

Keltaisia kukkijoita löytyy myös kotoa. Kasvuhuonekurkuista ja kesäkurpitsoista olen nyppinyt ensimmäiset kukinnot pois. Aamulla istutin niin kurkkuja kuin tomaattejakin isompiin ruukkuihin. Vielä vähän aikaa menee, ennen kuin ne uskaltaa istuttaa kasvihuoneeseen. Mieli tekisi jo kovin istuttaa ainakin osa kesäkurpitsoista kasvilavaan.  

 Salkopavuissa on pikkuriikkisiä palkoja, reilun viikon päästä saamme varmaan ensimaistiaiset:))

Istutin syksyllä Riihimäeltä ostamani japaninvaahteran (Acer palmatum 'Katsura') ja pikkusyyshortensia 'Bobon' (Hydrangen paniculata) talvehtimaan kasvilavaan. Bobon siirsin viime viikolla varsinaiseen kasvupaikkaansa pihatien varteen. Sen sijaan japaninvaahteran päätin jättää kasvilavaan. Otin kasvilavan ylimmän kauluksen pois ja istutin japaninvaahteran takaisin. Minusta se on niin hyvä pari takana kasvavan saksankirvelin kanssa, kuten myös taustalla näkyvien pajukorien ja ranka-aidan kanssa. Paikka on myös yksi pihamme suojaisimmista, joten toivon japaninvaahteran viihtyvän. Ainakin se näyttää selvinneen hyvin ensimmäisestä talvestaan. 

Täplä ja Raita ovat löytäneet mieluisan nukkumapaikan oriental-liljojen "karhunpesän" päältä. Hyvin ovat liljat selvinneet pakkasöistä vällyjen alla ainakin tähän mennessä. Ja mikseivät selviäisi edelleenkin, kun kisut vielä antavat lisälämpöä;)

Tänään leivoin kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Edellisen postauksen kommenteissa oli puhetta useammankin kanssa saksankirvelin käytöstä. Saksankirveli sopii todella hyvin raparperipiirakkaan, kuten raparperikiisseliinkin. Se taittaa mukavasti raparperin kirpeyttä ja näin sokeria tarvitaan vähemmän. 

Tässä nopeasti valmis saksankirveli-raparperipiirakka Värjärin tapaan

2 munaa

vajaa desi sokeria

100 gr voita (sulatettuna)

2 dl gluteiinittomia jauhoja

 (tänään käytin kaurajauhoja ja hieman gluteiinitonta jauhoseosta)

1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:

noin 3 dl pilkottuja raparperinpaloja

1 dl pilkottuja saksankirvelinlehtiä

kanelia

Paisto:

noin 20 min 200 astetta.

Kevään ensimmäiset raparperit ovat niin pehmeitä, ettei niitä tarvitse pehmentää keittämällä ennen piirakkaan laittamista, kuten myöhemmin kesällä. Näin piirakka valmistuu nopeasti. 

Tänään herkuttelimme piirakalla vaniljakastikkeen kera:))

Yhdessä hommat sujuu!

Toukokuun alku on kulunut pihatöiden ja pikku nikkarointien parissa nopeasti. Olen käynnyt suurpiirteisesti läpi kaikki perenna- ja yrttipenkit. Iisopit  (Hyssopus officinalis) ovat talvehtineen hyvin ja ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa. Ranka-aidan toiselle puolelle ojanpenkkaan viime vuonna istuttamani lamoherkukat (Ribes glandulosum) ovat myös selvinneet havujen suojissa talvesta hyvin. 

Maanmyötäisesti kasvava lamoherukka on kestävä ja varsin vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Hankin viime viikolla vielä yhden taimen lisää. Se kukkii jo, viime vuonna istuttamissani taimissa on vasta nuppuja. Kukinnan tai marjojen takia en lamoherukoita istuttanut, vaan niiden kauniin punaisen syysvärityksen vuoksi, mikä pääsee hyvin esille harmaata ranka-aitaa vasten. Onneksi siihen on kuitenkin vielä aikaa ja ennen sitä saamme nauttia toukokuun ja koko kesän kukkaloistosta!

Kevään ensimmäiset kukkijat, scillat ja lummetulppaanit ovat jo lopettelemassa kukintaansa. Sen sijaan kirjopikarililjat (Fritillaria meleagris) ja monet myöhäisemmät tulppaanit vasta aloittelevat. Taustalla näkyy pionien terhakoita alkuja, joilta uupuu vielä tuet. Hain illansuussa pajukeppejä ja huomenna olisi tarkoitus tehdä niistä tuet kolmelle pihatien varressa kasvavalle pionille. 

Takapihalle viime syksynä istuttamani rotkolemmikki (Brunnera macrophylla 'Sterling Silver') on myös aloittanut kukintansa. Saas nähdä kuinka suuriksi sen lehdet oikein kasvavat kesän aikana, varasin sille ison tilan kaiken varalta. 

Olen tehnyt hieman kylvöjä myös kasvilavoihin huhtikuun lopulla. Kurkataanpa Ikkunalavan suojalasin alle. Hyvin ovat kaikki itäneet, oikealla porkkanaa, sitten retiisiä, taimpana terhakoita samettiruusun taimia ja hieman näkyy vasemmassa reunassa myös leikkokärsämön 'Summer Pastels' piskuisia alkuja. Leikkokärsämö on minulle ihan uusi tuttavuus. Tykkään kärsämöistä ja pihamaallamme kasvaakin luonnonvaraisena siänkärsämöä, mitä käytän hieman villiyrttinä.  

Eilen kylvin lisää kesäkukkien siemeniä yhteiskylvönä. Sekoitin kaikki siemenet ensin hiekkaan ja

kylvin ne takapihalle perustamaani uuteen kukkamaahan. Kukkamaan reunalle olen istuttanut jalopähkämöä pitkän penkin. Kukkamaan takareunalla näkyy kolme viime keväänä istuttamaani vielä pientä hunajamarja- eli makeasinikuusamapensasta. 

Liperi (Levisticum officinale), tai tutummin lipstikka on ottanut melkoisen kasvupyrähdyksen muutaman lämpimän päivän aikana. Kohta pääsen tekemään siitä jo ensimmäisen lipstikkakeiton, nam! Taustalla saksankirveliä (Myrrhis odorata), mitä käytän näin keväisin eniten raparperin kanssa yhdessä. Se taittaa mukavasti raparperin kirpeyttä ja sokeria ei tarvitse laittaa lainkaan niin paljon kuin muuten.

Raparperia riittää,

montaa päivää ei tarvitse enää odottaa, kun pääsen tekemään jo ensimmäisen raparperipiirakan:))

  

Puutarhahommien lisäksi olen hieman myös nikkaroinnut. Teimme yhdessä isännän kanssa köynnösportin puutarhavajan kupeeseen. Minun hommani oli loveta köynnösportin tukipuut. 

Sillä aikaa isäntä irroitti puutarhavajan vanhat ikkunat.

Meillä riittää näitä pihaprojekteja. Taustalla näkyy vielä keskeneräinen venepergola. Nyt kuitenkin innostuimme tekemään ensin köynnösportin, koska puutarhavajan seinustalla oleva taimipöytä kaipasi hieman näkösuojaa.    

Pari vuotta sitten kirpparilta ostamamme vanha ikkuna on nyt vihdoinkin paikoillaan. Listat vielä uupuu, ne pitää maalata ennen paikoilleen laittamista. Väri on vielä hieman mietinnässä, kun isäntä haluaisi ruskeaa ja minä jotain muuta...

Köynnösportti saatiin valmiiksi, paras äitienpäivälahja, minkä ajatella saatan ikkunan laiton kanssa:))

Köynnösporttia varten hankin ruotsinköynnöskuusaman  (Lonicera periclymenum) ja kärhön, minkä istutan portin toiseen sivuun kunhan tukipylväiden sementtivalu ehtii kovettumaan ja saan muokattua kasvupaikan kärhölle. Samaan kasvilavaan köynnöskuusaman kanssa istutin kaksi karhunvattua (Rubus 'Black Satin'). Köynnöskuusaman kasvu on tarkoitus ohjata vajan räystään alle asetettuun tukirimaan ja köynnösportin yläosaan. Karhunvatut puolestaan sidon raudoitusverkkoon. Jos molemmat lähtevät kasvuun, niin voi tulla hieman ahdasta ja joudun poistamaan toisen karhunvatuista.

Tässä ensimmäinen avautunut luumupuun kukka. 

Odotan jo innolla, miten kauniisti kukkivat luumupuut näkyvätkään köynnösportin aukosta! Hommat sujuu, kun on apuvoimia! Raita oli mukana auttamassa ottaessani viikolla vappukoristeet pois, Tuulikellon Kukko joutui luopumaan "valkolakistaankin". Tarkoitus oli laittaa jotain kivaa tilalle, mutta se jäi, kun innostuin vaihteeksi nikkaroimaan. Mukava aloittaa uusi viikko, kun on mieluisia hommia työn alla. Sitä samaa toivon myös Sinulle!

Leikkimielellä

Vappuaattona on mukavaa hieman hullutella, 

serpentiinit ja ilmapallot kuuluvat Vappuun;)

 Vappuaamuna pikkuinen Pupu neiti liittyi Tuulikellon Kukon seuraksi vappubrunssille.

Porkkanaa rouskutellen Pupu ihasteli eilen äestettyjä peltoja:))

Monena vappuna naapurin isäntä on tehnyt kevätkylvöjä, niin varmaan myös tänään. Vasta kylvetyt pellot ovat niin kauniita, monasti pysähdyn ihastelemaan niiden kauneutta puutarhatöiden lomassa. Työn- ja keväänjuhlaa aion viettää puutarhassa, kuten varmaan niin moni muukin.

ps tervetuloa marketta konttila blogini lukijaksi

Kevään kukkijoita, taimirallia ja liljoille karhunpesä

Lummetulppaanit aloittavat kukintansa varhain, usein ne kukkivat parhaimmillaan juuri vapun seudussa. Pilvisinä päivinä ja öisin kukat ovat supussa, aurinkoisina päivinä kukat avautuvat lähes vaakatasoon. Nämä rakkaiden eläinystävieni haudalle istutetut lummetulppaanit ovat selvinneet hyvin lumettomasta talvesta havukatteen suojissa ja ovat kukkineet jo lähes viikon. Sydänkiven vasemmalla puolella pilkistää mukulaleinikin lehtiä.

Myös mukulaleinikit (Ranunculus ficaria) aloittavat kukintansa näin huhtikuun lopulla. 

Huhti-toukokuu on parasta vuokkojen aikaa. Ensimmäisen balkaninvuokon bongasin tulppaanin lehtien suojista. Ensimmäisenä kukkaan ehtivät kuitenkin aina sinivuokot (Hepatica noblis), joita kasvaa eripuolilla pihamaata pensaiden alla. 

Tämän kuvan nappasin sireenipensaiden juurella kasvavista sinivuokoista, viedessäni pyykkiä kuivumaan. Tänään pyykit kuivuivatkin nopeasti, oli aurinkoista ja lämmintä.

Hyvänä kakkosena kukintansa aloittavat valkovuokot (Anemone nemorosa).

Valkovuokot ovat levittäytyneet pihakoivun juurelta vuosien mittaan laajemmalle alueelle ja 

alkavat pikku hiljaa muodostamaan kauniin kukkapeiton yhdessä idäsinililjojen (Scilla sibirica) kanssa pihakeinun ympäristöön. Keinuun on mukavaa istahtaa hetkeksi ihailemaan keväistä kukkamerta ja niissä pörrääviä öttiäisiä. Myös joenrannassa olevista mehiläispesistä saamme vieraita pihamaallemme. Tänä keväänä on ollut todella paljon liikkeellä nokkos- ja sitruunaperhosia. 

 Hyvä mesiapaja, parempi mieli:))

Taimiralli on alkanut. Lastaan keltaiset kottikärryt aamuisin täyteen taimia kasvihuoneeseen vietäväksi ja taas illalla takaisin huoneelle. Tänä aamuna sain lastata vielä neljä täyttä lastia, mutta huomenna määrä hieman pienenee, koska jätän jatkossa osan taimista myös yöksi kasvihuoneeseen, jos ei ole pakkasta luvassa. 

 Kasvihuoneesta puolestaan nostan ruukuissa kasvavat ruusut ja yrtit ulos päiväksi karaistumaan. Ruukut ovat painavia, joten kyllä tämä aamu- ja iltajumpasta käy;)

Orientaalililjojen kasvuvauhti on ollut huimaava. Pituutta on tullut liiankin kanssa, joten pystyssä pysymisen kanssa on jo niin ja näin! Tänään istutin osan liljoista isoon rottinkikoriin ja loput isoihin ruukkuihin. Isoja istutusastioita on ihan mahdotonta siirrellä päivittäin ulos ja sisälle, joten jätän ne myös yöksi ulos hyvin suojattuna. Tai ainakin yritän suojata ne hyvin...

 Pihasaunan veranta tarjoaa tuulensuojaa ja paksu vaahtomuovipatja lämpöä. 

 Kiedoin liljojen ympärille harson ja 

 peittelin vielä muutamalla villahuovalla. Aikamoinen viritys tästä liljojen "karhunpesästä" tuli!

 Kasvihuoneessa suojasin taimet isolla styroxlevyllä ja villapeitolla.

Onneksi ihan kaikkia ei tarvitse peitellä, kuten esimerkiksi näitä sarviorvokin taimia. Ovat viime vuotisten sarviorvokkien siementaimia, ensimmäiset jo availevat kukkanuppujaan.

Nämä kaunokaiset ostin viime viikolla Kukkatalosta. Istutin ne kirpparilta hankkimaani koriin.

 Ja kukas kaunokainen se täällä tiirailee?

Täplä nauttii olostaan venepeitteen päällä. Pääsiäisenä isäntä otti pois koko veneen peittäneen ison pressun ja laitoimme paikoilleen veneen oman, vain avoimen takaosan peittävän suojapeitteen. Täplä on löytänyt mukavan nukkuma- ja tarkkailupaikan itselleen. Eilen se katseli kiinnostuneena puuhiani, kun kunnostin aivan "venepergolan" vieressä olevan perennapenkin reunuksia. Monenlaista puuhaa riittää ja niihin on ollut mukava tarttua, kun olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä koko alkuviikon. 

Tervetuloa blogiini kaikki uudet lukijat,

mukavaa loppuviikkoa jokaiselle Teistä:))

Värjärin väripaletti

Minulta oli mennyt syksyllä täysin ohi BioColour-tutkimushankkeen käynnistyminen. Onneksi Riihelän Leena oli tehnyt siitä postauksen Riihivilla-blogiinsa klik!. 

Sen jälkeen, kun synteettiset väriaineet kehitettiin, ne syrjäyttivät melko nopeasti ja laajasti luonnosta peräisin olevia väriaineita. Vähitellen hävisi myös laaja-alainen tietotaito luonnonvärien käytöstä, mikä aiempina vuosisatoina oli omaksuttu. Samalla myös ihmisten värimieltymykset muuttuivat tasaisen, usein myös hyvin kirkkaan ja voimakkaan värjäystuloksen takaavia synteettisiä värejä suosiviksi. Olen tästä hankkeesta niin onnellinen, koska olen yrittänyt ylläpitää värjäämiseen liittyviä perinnetaitoja omassa lähipiirissäni ja osaltaan tämän blogini kautta myös hieman laajemminkin. Halusin osallistua BioColour-tutkimushankkeeseen omalla pienellä panoksellani lähettämällä näytteitä värjäämistäni langoista. 

Jos kiinnostuit tietämään enempi hankkeesta, niin kurkkaappa sen kotisivuille klik!

Eilinen päivä kuluikin rattoisasti lankojen parissa. Aloitin tutkimalla vanhoja värjäyskirjojani ja penkomalla varastossa aiemmin värjäämiäni lankoja. Ihan kaikkia syksyn värjäyksiä en ole vielä ehtinyt vyyhtimään, joten niistä sain napattua helposti parin metrin pätkän lankanäytettä varten. Aiemmin omaan käyttöön jättämäni vyyhdit avasin sen verran, että sain leikattua niistä sopivat pätkät. Koska en merkitse langan vyötteeseen käyttämääni puretusainetta, oli suuri apu värjäyskirjoistani, mistä se oli helppo tarkistaa.  Muutaman lankanäytteen jouduin hylkäämään, koska en löytänyt varmuudella sen värjäystietoja. 

Valitsin lankanäytteitä eri vuosilta, vanhimmat näytteet on vuodelta 2012 ja uusimmat syksyltä 2019.

Kaikki näytelangat on värjätty joko itse kasvattamillani värikasveilla tai luonnosta keräämilläni kasveilla ja sienillä.  

Tiikerinkaunosilmä (Coreopsis tinctoria) on yksi tärkeimmistä värikasveistani, yleensä juuri tiikerinkaunosilmällä värjäämäni langat loppuvat ensimmäisenä;) 

 Tässä kevään värit parhaimmillaan, ole hyvä!

Jos tiikerinkaunosilmä on yksi tärkeimmistä kukista väripadassani, niin puista se on ehdottomasti korpipaatsama (Rhamnus frangula). Korpipaatsama tarjoaa uskomattoman kauniin väripaletin, kun käyttää värjäyksissä niin lehtiä, marjoja, puuainesta kuin kuortakin. Kuvassa näkyvä kuorella värjätty lanka on hennon ruusunpunaista värjäyksen jälkeen tekemäni lipeäkäsittelyn vuoksi. Ennen lipeäkäsittelyä lanka oli kauniin tumman sinapinkeltaista. Täällä olen kertonut viime syksyn verihelttaseitikki- ja paatsamankuorivärjäyksistäni.

Monet sienet ja käävät ovat erinomaisia värinlähteitä. Nyt valitsin näytelangat veriseitikillä ja vereihelttaseitikillä värjäämistäni langoista. Monet muutkin seitikit ovat erinomaisia värjäyssieniä kuten esim. punavyöseitikki, mitä keräsin viime syksynä kymmeniä kiloja villojen värjäämistä varten nuoren taiteilijan projektiin. Lupasin syksyllä kertoa siitä tarkemmin nyt loppukeväästä. Korona on sotkenut myös näitä suunnitelmia, mutta sen verran voin jo paljastaa, että kyseessä on Emma Jääskeläisen näyttely Kiasmassa. Kiasma kuten kaikki muutkin julkiset tilat ovat suljettuina, mutta toivotaan, että saamme nauttia kaikista taiteilijoiden valmistamista näyttelyistä vielä myöhemmin tilanteen niin salliessa...

Tänään vein paketin postiin. Luulenpa, että lähetän lankanäytteitä vielä lisää ensi kesän värjäyksistäni, koska uusia näytteitä kaivataan edelleen. Haastan vielä nyt kaikkia muitakin luonnonväreillä värjääjiä osallistumaan tähän hankkeeseen lähettämällä omista värjäyksistä lankanäytteitä. Tarkemmat tiedot saat ottamalla yhteyttä Riikka Räisäseen sähköpostilla riikka.raisanen@helsinki.fi 

On hienoa saada olla mukana

 pikkuriikkisellä panoksella luomassa tulevaisuuden väripalettia, 

millä on juuret syvällä menneisyydessä:))