Kotityökyvytön

Blogi ja käsityöt saivat olla hetken syrjässä tänäin, olinhan luvannut jo toissapäivänä tehdä tyttäreni toivomaa ruusunmarjakiisseliä. Kannatti tehdä, niin hyvää siitä tuli. Nappasin avominiäni jääkaapinovesta tuon kaunokaisen kuvan tänäin, teksti kuvaa niin osuvasti tämän viikkoisia fiiliksiäni. Siippani niskoille on jäänyt kotityöt vallan, kun istun kaiken vapaa-aikani koneella tai olen virkkuukoukussa.

 Aamulla olin myös näkö- ja lukukyvytön. Jugurttiaamukahvi ei todellakaan maistunut. Ihmettelen vain, miksi maamme johtava meijärituotteidenvalmistaja on päätynyt valmistamaan näin samankaltaisia tölkkejä eri tuotteille.

Tänäin juhlistin Roosanauhan 10-vuotistaivalta pukeutumalla pinkkiin
Tämä on meidän kaikkien naisten yhteinen asia
http://www.cancer.fi/roosanauha/roosanauha/

Olen kiitollinen tästä päivästä ja kaikista teistä uusista ystävistäni, jotka haluatte jakaa arkeani kanssani.

Valokuvatorstai 259. haaste Onnenkantamoinen

                             Ensimmäistä kertaa osallistumassa Valokuvatorstain haasteeseen. Haasteesta mieleeni tuli heti tämä kuva, jonka otimme mieheni kännykkäkameralla. Olimme keväisenä iltana leikkaamassa kuusiaitaamme, kun tämä hengeäsalpaavan kaunis sateenkaari laski päänsä keskelle naapurimme pihaa. Nyt heillä on tiedossa aarteen sijainti :))

Ruusunmarjakiiselin teko vaihtui kaupunkireissuun

Näin ne suunnitelmat välillä vaihtuu. Kirjafriikki kun olen, en voinut vastustaa  Suomalaisen kirjakaupan alennusmyyntiä. Viimesyksynä hankin pari elämänkertaa ja nyt kotiinviemisiksi tuli kolme käsityökirjaa. On se kummaa, netti on täynänsä hyviä ideoita ja ohjeita, mutta mun sormet haluaa edelleenkin lehteillä oikeita kirjoja. Kirja on vaan niin mukava ottaa iltalukemiseksi sänkyyn ja kas kummaa, yön aikana on tullut hyviä ideoita seuraavan päivän tuunauksiin ja omiin malleihin:))

Rakastan Paavilaisen tapaan isoäidinneliöitä ja tuppaan sovittelemaan niitä mitä erilaisimpiin käsitöihini. Kirja on mielestäni hyvin toteutettu ja sitä voi todella suositella niin vasta-alkajille kuin jo kokeneemmillekin virkkauksen harrastajille.

Linnunpesän uudet asukkaat

Tein tänäin vielä yhden satsin aroniahyytelöä. Hyytelö on eksoottisen makuista ja sopii todella hyvin lusikkaleipien täytteeksi tai paahtoleivän päälle. Joka ei niin makeasta välitä, voi kokeilla aroniaa kanaviillokin  kyytipoikana. Isäni teki aikoinaan aina syksyisin meille hyytelöä talveksi, joten en ole pahemmin sitä itse koskaan joutunut tekemään. Marjoja poimiessani hoksasin aroniatertun vallanneen tyhjäksi jääneen linnunpesän. En kesällä huomannut lainkaan pesää eli en osaa sanoa, minkä linnun pesästä on kyse. Pihapiirissä lenteli kesällä ainakin punarinta pari, västäräkkejä ja talitiaisia.  

Isäntä pyysi tekemään vielä pihlajanmarjoistakin hyytelöä ja tytär ruusunmarjahilloa. Meillä on vielä ruusupensaissa paljon hyviä kiulukoita jäljellä, joten huomenna keitän jälkiruuaksi ruusunmarjakiisseliä, se vie kielen mennessään nam nam.

Ajatukset liinaharjan luona

Tänäin iski kova ikävä omaa liinaharja heppaani virkatessani pesusieniä. Oli ihan pakko mennä selailemaan valokuvia kesken kaiken. Nyt jo ihmettelet varmaan miksi. Selitys tulee siitä, että täytän pesusienet hevoseni jouhilla ja aina kun käsittelen jouhia iskee ikävä päälle. Viiteen vuoteen olen ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa erossa hepastani. En oikein vieläkään ole tottunut siihen, etten voikkaan aina halutessani mennä ratsastamaan tai muuten vain rapsuttelemaan polleani. No parin viikon päästä taas pääsen. Onneksi illat sujahtavat tosi vikkelään tätä bogiani työstäessäni.

Kuvamateriaalin työstöä blogia varten

Lauantai-ilta on kulunut rattoisasti käydessäni läpi kesän kuvasatoa. Iltapäivällä esikoispoikani jelppi videomateriaalin työstämisessä ja siitä innostuin palauttamaan mieleeni vanhoja kuvankäsittelytaitojani. Aikamoista sähläämistä on ollut ja pelkään kohta koneen tilttaavan, kun olen ilmeisesti onnistunut kopioimaan noin tuhat kuvaa useampaan kertaan koneelleni. Tein erilaisia kokeiluja ja laitan asian nyt mietintämyssyyn ennen kuin jatkan bolgini rakentamista.

Lomareissulla värjättyjä lankoja

 
Villanvärjäyksessä pääosaa näyttelee suomenlammas. Suomenlammas eli maatiaislammas on väriltään yleisimmin valkoinen, mutta myös mustia, ruskeita ja harmaita lampaita on olemassa. Rauhaniemen tilalta löytyy kaikkia em värisiä lampaita, niin uuhia, pässejä kuin keväisiä karitsojakin.

Itse värjäysprosessi alkaa luonnosta värjäyksessä käytettävien kasvien, sienien, naavojen ja/tai kääpien tunnistamisesta ja keräämisestä. Luonnosta värjäysmateriaalia kerättäessä on pidettävä mielessä jokamiehenoikeudet ja myös kunnioitettava niitä. Hyvä tapa on kysyä aina maanomistajan lupa, jos aikoo kerätä materiaalia toisen mailta. Anna-Karoliina Tetri käsittelee selkeästi  jokamiehenoikeuksia   kirjassaan "Luonnonvärjäys" (2010, Kustannusosakeyhtiö Moreeni, Vantaa). Värjäyksestä on muuten saatavissa useita  hyvätasoisia ja helppolukuisia kirjoja. Vuonna 2001 perustetun Värjärikilta ry:n päätarkoituksena on edistää luonnonvärien käyttöä ja tuntemusta. Killan nettisivut www.varjarikilta.fi 

Värjäri ansaitulla leppotauolla elokuussa 2 viikkoa kestäneen urakan jälkeen yli sadan vyyhdin roikkuessa orsilla kuivumassa entisessä myllyhuoneessa. Oma urakkansa on myös siinä, kun ryhdyn kirjoittamaan lyhyesti perustiedot kasveista, joita käytän ja liittää niihin kuvat värjäämistäni langoista. Kuvassa vyyhdeistä roikkuvissa lapuissa on tarkat tiedot millä, milloin ja miten lanka on värjätty. 

Viinasillassa minulla on loistavat tilat kuivata kasveja tallinylisillä ja värjätä entisen navetan kivimuurin suojissa. Katto ja laipio on purettu jo vuosikymmeniä sitten pois, mutta isoista harkoista muuratut seinät ovat yhä tukevasti pystyssä. Yhdessä ikkunassa on vielä lasitkin jotakuinkin ehjinä, joten aina kesäksi se saa pukeutua sydänpitisverhoon. 

Syksyn viimeiset kukkaset koristavat Winebridgen ikkunalautaa

Viinasillassa

Pohjoisesta tulimme viikoksi Viinasiltaan. Sain matkalla pahan flunssan, joten värjääminen sai tällä kertaa jäädä. Onneksi kaikista suunnitelmista ei tarvinnut luopua. Kävin opettelemassa lampaan keritsemistä Rauhaniemen tilalla. Päivä oli antoisa ja kotiin tuomisiksi oli laatikollinen keväisen karitsan villaa. Oppimestarini kertoma vanha sanonta kuvaa hyvin tämän hetkisiä taitojani: "Kerihtee päättömän lampaan ja kutoo rakennetun kankaan". Karitsan kaulaosan keritsi tällä kertaa vielä talon emäntä itse. Ja mitä tuohon kankaankudontaan tulee, niin minulla on todella yhdessä mieheni kanssa työn alla ryijy, jonka loimen on luonut sisareni ja porukalla sitten vedettiin loimi tukille ja niisittiin se. (Ehkäpä kirjoitan talven mittaan hiukan ryijyn teostammekin). 

Jo aiemmin kesällä olimme sopineet kahden ison pihapuumme kaatamisesta, koska ne kasvavat aivan liian lähellä rakennuksia ja sähkölinjaa. Pihapuiden kaataminen saa mielen haikeaksi. On niin vaikea luopua rakkaista puuvanhuksista, ovathan ne kasvaneet Viinasillan raitilla paljon kauemmin kuin minä itse. Muistan jo lapsena niiden olleen isoja. Pihakoivusta taitoin oksan viedessäni yhdessä isän kanssa lehmiä laitumelle Ananian notkoon tai ripsuessani kärpäsiä pois äidin lypsäessä. Lapsuudessani pihakoivun pöntöissä asusti aina myös kottaraisia. Karjanpidon loputtua myös kottaraiset katosivat ja linnunpöntöt saivat uudet asukkaat. 

Pihakoivussamme kasvaa runsaasti sormipaisukarvetta (Hypogymnia physodes), mikä antaa villalle kauniin kullanruskean värin. Keräsin karvetta monta kiloa kuivumaan muurin päälle. Tarkoitukseni on värjätä sillä seuraavalla reissulla.

Viikon kohokohta oli kun pääsin ratsastamaan Ilona-tammallani kauniin harjulenkin illan jo hämärtyessä. Veimme Ilonan jo toukokuun alusta maalle kesälaitumelle viettämään kunnon hevosen elämää. On ollut hienoa katsoa, miten se nauttii olostaan isossa hevoslaumassa.