Astuessani aamulla ulos näky on lohduttoman harmaa, kauniit syysruskan koristamat lehdet ovat jo varisseet villiviinistä ja piha vaahterasta, sataa, sataa lotisee...vaikka auto seisoo pihassa, minun on ihan pakko avata autotallinovi ja ihastella hetki paikallisen graffititaiteilijan tekemää Peace in the garage-graffitia. Tilasimme häneltä graffitin pari vuotta sitten autotallimme takaseinään. Tällä hetkellä auto saa seistä vielä pihamaalla, koska tallin täyttää tuunausta odottavat kamat.
Syksyn harmaina päivinä graffiti antaa voimaa ja tuo mieleen kesän ja syksyn vahvan värimaailman. Mielikuvituksessani voin istahtaa hetkeksi kasvihuoneeni lepolassiin ja nauttia auringon suomasta valosta tai kierää kukkapenkkieni väriloistoa ihastelemassa. Näin on mukavampaa aloittaa päivän askareet, istahtaa autonrattiin ja vääntää pyyhkijät päälle.
Näin kunnallisvaalien alla myös ehdokkailta kysellään heidän kantojaan graffiteihin. Vuosia on Suomessakin käyty keskustelua graffiteistä; törkyä vs taidetta. Monelle nuorelle äänestäjälle ehdokkaan näkemys voi olla keskeinen äänestyspäätökseen vaikuttava tekijä. Näin voi olla myös jo meille vähän varttuneemmille äänestäjillekkin.
On hienoa huomata, miten nuoret puolustavat aliarvostettua taiteenalaa. Oheisissa linkeissä vain pari ajankohtaista poimintaa.
Katutaidetta on ollut niin kauan kuin katujakin ja toivon mukaan tulee olemaankin. Graffiteilla voi ansaita rahaakin Brittiläistä mallia katutaiteesta
