Pyhäpäivät kuluvat aina kuin siivillä mieluisan puuhastelun merkeissä. Nukuttiin isännän kanssa ruhtinaallisen pitkään, ukkonen hieman valvotti yöllä, ajatuksissa pyöri miten hepat pärjäävät laitumella. Aamupalan jälkeen lähdin tallille, onneksi yö oli hepoilla sujunut hyvin. Ensi yöksikin luvattu ukkosta, joten hepat otetaan kuulema yöksi talliin. Tänäin tein jo hieman pidemmän maastolenkin, lonkat alkavat pikkuhiljaa tottumaan ratsimiseen pitkän tauon jälkeen. Metsälenkin lisäksi ratsastelin peltoteitä, kerran tulin alas satulasta lepuuttamaan lonkkiani. Liinaharjani tietty sai herkutella tuoreella nurmella sen aikaa kun olin pois satulasta:))
Ajoin kotiin tallilta vaihteeksi pikkuisia hiekkateitä pitkin. Täälläkin routa on runnellut teitä pahoin ja paikoin tuntui et pääsenkö edes pikkuautolla kulkemaan kaikkein pahimmista paikoista. Matkalla oli pakko nousta välillä kuvaamaan aitoa itä-hämäläistä maisemaa, voikukkapeltoa ja heinäladon seinustalla kasvavaa tuomea. Muutama lämmin päivä ja tuomi avaa kukkansa:))
Vanha seppä Järvisen kioski seisoo sijoillaan kuten -60- luvullakin, milloin kävin siitä ostamassa pennin nallekarkkeja. Joka kesä toivon, et joku avaisi siihen vielä perinteisen kesäkioskin. Olen auttamaton romantikko, rakastan vanhoja perinteitä ja tapoja.
Iltapäivällä lämmitin leivinuunin piirakanpaistoa varten. Viinasillassa kaikki tehdään pitkän kaavan mukaan. Puut kannetaan liiteristä, vesi pihakaivosta ja raparperit haetaan penkistä. Kanoja tai ankkoja minulla ei nyt ole, mut lampolan emäntä antaa aina munia matkaan siellä käydessäni. Ajattelin jo luopua piirakan teosta, kun huomasin leivinjauhojen ja voin puuttuvan. Ajatus iltapäiväkahveista ilman piirakkaa ei kuitenkaan houkutellut, joten päätin leipoa sen niistä aineksista mitä kaapista löytyi eli munista, sokerista ja vehnäjauhoista. Helmi oli mukana emännän puuhissa tapansa mukaan. Piirakkaa ja raparperisoppaa Helmi ei palkaksi saanut, ne meni parempiin suihin;)
