Viikko auringossa

Voiko ihanampaa loman aloitusta olla kuin herätä aaltojen loiskintaan ja nähdä silmiensä edessä kaunis Välimeri? Saimme viettää koko kauniin aurinkoisen päivän rannalla uiden lämpimässä meressä.

Heti toisena lomapäivänä suuntasimme kohti UNESCO:n maailmanperintökohteeksi vuonna 1988 julistamaa Pamukkalea ja Hierapolisia eli "Pyhää kaupunkia". Ihmiset uskovat alueen kuumien lähteiden parantavaan voimaan yhä edelleen. Pamukkale on muodostunut kalkkikivikerroksista. Pamukkale tarkoittaa turkiksi puuvillalinnaa, mikä on osuva nimi paikalle. Lukuisista kuumista lähteistä virtaava lähes 50 asteinen kalkkipitoinen vesi valuu hitaasti alas noin 100 metristä kalkkikiviseinämää muodostaen kauniita tippukiviä ja terassimaisia valkoisia tasanteita vesialtaineen (tavertiineja). Itselleni, kuten varmaan monelle muullekin, tämä ihastuttavan kaunis luonnonmuodostelma toi mieleen jäätikön.  

Hierapoliksen kupeessa sijaitsee yksi maailman suurimmista kuolleiden kaupungeista, nekropoleista. Sen hautamuistomerkit, kummut, sarkofagit sekä talohaudat roomalaiselta, hellenistiseltä ja varhaiskristilliseltä ajalta, ovat vaikuttava elämys. Alueella on kolme laajaa hautausmaata, joista suurin käsittää yli 1000 hautaa. 

Oppaan mukaan useimmat turistiryhmät viedään busseilla suoraan Pamukkalen tasanteelle ja näin ollen läheskään kaikki alueella vierailevat eivät pääse nauttimaan ikimuistoisesta kävelyretkestä läpi kuolleiden kaupungin.  

Astuimme Hierapoliksen kylpyläkaupunkiin kolmikaarisen portin, Domitianuksen kaaren kautta. 

Kävelimme pitkin marmoripäällysteistä Pylväikkökatua, jota reunustamaan arkeologit ovat pystyttäneet rivin marmoripylväitä muistuttamaan kaupungin entisestä loistosta. Oppaan mukaan Hierapolis oli antiikin aikana kukoistava kylpyläkaupunki ja terveellisen elämän keskus, missä sijaitsi lukuisia kylpylöitä ja teattereita. Se oli myös merkittävä uskonnollinen keskus temppeleineen. Vuosisatojen saatossa kaupunki on vaurioitunut lukuisissa maanjäristyksissä, mutta se rakennettiin aina uudelleen kunnes vuoden 1334 maanjäristyksessä se tuhoutui täysin ja asukkaat hylkäsivät sen.

Viime vuonna uutisoitiin laajasti italialaisen arkeologin löytäneen helvetin portin muinaisesta Hierapoliin kylpyläkaupungista. Roomalaisessa mytologiassa Pluto tarkoittaa niin kuoleman jumalaa kuin tuonpuoleistakin, jonka vastine kreikkalaisessa mytologiassa on Haades. Kuoleman jumalan temppeli ja portti alas kuoleman valtakuntaan oli vielä noin 300 vuotta ajanlaskumme alusta merkittävä nähtävyys ja kulttipaikka, kunnes kristinuskon leviämisen myötä paikan suosio hiipui, luola täytettiin kivillä ja vähitellen sen sijaintikin unohdettiin. 

Opas kertoi miten papisto oli käyttänyt hyväkseen seremonioissaan luolasta nousevia vulkaanisia, myrkyllisiä höyryjä, tukahduttavaa hiilidioksidia ja mm. harhanäkyjä aiheuttavaa rikkivetyä. Höyryt olivat olleet niin myrkyllisiä, että niihin lentäneet linnut kuolivat välittömästi ja hieman kauempanakin oleilevat ihmiset alkoivat nähdä harhanäkyjä. Luolan sisäänkäynnin yläpuolelle oli rakennettu katsomo, josta saattoi seurata pappien suorittamia seremonioita. Pyhiinvaeltajille myytiin pikkulintuja, joita he saattoivat heittää höyryihin kuolemaan samalla kun höyryistä humaltuneet papit uhrasivat Plutolle härkiä johtamalla ne luolaan ja vetämällä ne sitten kuolleina sieltä pois. Papit saattoivat yleisön hämmästykseksi jopa mennä luolaan sisälle ja tulla takaisin hengissä, väittäen olevansa immuuneja kaasuille. Todellisuudessa he pidättelivät hengitystään välttäen näin myrkyllisten kaasujen vaikutuksen. 

Nyt olin noin 30 metrin päässä tästä helvetin portista, lähemmäksi en kuitenkaan rohjennut astua, vaan jatkoin matkaani ylös vuorenrinnettä kohti 100-luvulla rakennettua teatteria.

Lukuisilla patsailla ja reliefeillä koristeltuun teatteriin on mahtunut noin 20 000 ihmistä!

Kaikesta kävelemisestä jalat tuntuivat jo raskailta, joten oli sopiva hetki ottaa kengät pois hetkeksi ja nauttia elvyttävästä jalkakylvystä. Niin virkistävältä se tuntui, että taidan hivenen uskoa veden parantaviin ominaisuuksiin;)

Oppaan mukaan Pamukkalen vettä on seudulla hyödynnetty jo ammoin villan värjäyksessä ja alue on tunnettu edelleen kudontateollisuudestaan ja tekstiilikaupasta. Ei siis ihme, että turistiryhmät pääsevät tutustumaan myös A-R Halicilikin mattotehtaaseen. Löysimmepä mekin tehtaan suuresta valikoimasta mieluisan foss eli jätesilkistä tehdyn pikkumaton WC:hen. Emme ole aikaisemmin käyneet Turkissa ja maan kaupankäyntitapa tuntui aluksi hieman oudolta. Hinnat on nostettu pilviin ja niistä saa helpostikin tingittyä 60-70 % pois kunhan vaan malttaa istua teekupposesta nauttien myyjän kanssa tarpeeksi kauan.

Toinen retkemme kohdistui lähellä Antalya sijaitsevaan Pergen rauniokaupunkiin. Matkalla pysähdyimme lounaalle Antalyaan aivan ihastuttavaan ravintolaan, josta oli  huikean kaunis näköala vanhaan satamaan. Ruokaillessa saattoi seurata toinen toistaan kauniimpien purjelaivojen saapumisia ja lähtöjä risteilylle. 

Lounaan jälkeen teimme pienen kävelyretken satama-alueelle ja kiertelimme vanhan kaupungin kapeita basaarikujia. Tarjolla oli paljon kauniita käsitöitä, mutta myös pelkkää rihkamaa.

 Arvellaan, että Pergen rauniokaupunki olisi perustettu joskus Troijan sodan (ehkä 1300 -1200 eKr.) jälkeen, kuten moni muukin kreikkalainen kaupunki, mutta ilmeisesti paikalla on ollut asutusta jo 2000-luvulla eKr. Pergessä on tehty arkeologisia kaivauksia Istanbulin yliopiston toimesta vuodesta 1946. Se olikin helppo uskoa, sillä lukemattomat pylväät kohosivat uljaina korkeuksiin, helleenien ja roomalaisten valtakausilla rakennetut portit uhkuivat oman aikansa loistokkuutta, mutta runsaslukuisia olivat ne kivikasat ja marmoripaadet, jotka yhä odottavat oikeata sijoitustaan. Monia Pergestä löydettyjä hienoja patsaita, loisteliaita sarkofageja ja muuta irtainta on siirretty Antalyan arkeologiseen museoon. 

Tutustuimme ensimmäisenä kylpylään, joka on kuulema yksi parhaiten säilyneitä kreikkalais-roomalaisia kylpyläkokonaisuuksia Turkissa. Raunioissa oli hyvin tunnistettavissa kylmä huone (frigidarium), lämmin huone (caldarium) ja kuuma huone (tepitarium), joiden lämmitykseen käytettiin lattian alla kiertävää kuumaa ilmaa.

Lattia on lähes 2 metriä korkeiden tiilisten tukipylväiden päällä ja sen alla olevaan tilaan lämpö on saatu puita polttamalla. Puita on tarvittu veden lämmittämiseen valtavia määriä. Eipä ihme, että lähitienoon vuorenrinteet ovat edelleen puuttomia.

Kuljimme ikiaikaisten marmoripaasien sivuitse kohti toria eli agoraa. Torilla on yhä nähtävissä kauppakojujen paikat. Vierekkäiset kojut avautuivat vastakkaisiin suuntiin, kätevää kaupanteon kannalta. Paikoilleen on jätetty kalakauppiaan ja lihakauppiaan kauppapaikan "kyltit", valtavat marmoripaadet, tuotevalikoimaa osoittamaan. 

Kuvassa lihakauppiaan puukko ja koukku.

Pitkä ja leveä kauppakatu antaa hyvän kuvan kaupungin tärkeydestä aikanaan ja myös siitä miten nerokas vedenjakelu siellä oli jo yli 2000 vuotta sitten.  Yli 300 metriä pitkää pääkatua reunustavat molemmin puolin pylväskäytävät ja kadun keskellä on kivillä katettu vesiväylä, joka saa alkunsa taustalla näkyvän vuoren juurelta. Vesi virtasi vuoren kupeessa olevan Kestros-patsaan alapuolitse altaaseen ja sieltä alas keskikanavaan viilentäen kaupunkia. Kanavaa oli kohotettu ja varustettu kivitulpilla. Vesi valui noin 8 metrin välein sijainneiden esteiden yli ja puhdistui, kun se valui altaasta toiseen. Mikäli tulppa laitettiin paikoilleen estämään vedenvirtaus maanalaiseen säiliöön, vesi tulvi kanavasta kaduille, jotka voitiin näin kätevästi pestä. Nerokasta, eikö vain?

Perge on pääasiassa rakennettu paikallisesta kiviaineksesta, marmoria on käytetty vähemmän kuin esim. Efesoksessa, joten se ei ole säilynyt niin hyvin tai ole aivan niin loisteliaan näköinen mitä Efesos on. Minuun se teki kuitenkin suuren vaikutuksen. Piti ihan riisua kengät pois, jotta sain tuntea sileäksi hioutuneet katukivet jalkojeni alla. Samoilla kiveyksillä on aikoinaan astelleet myös mm. apostolit Paavali ja Barnabas!

Rauniokaupunkien ja shoppailun jälkeen oli mahtavaa kuljeksia myös nauttimassa kauniista puutarhoista,

auringon lämmöstä ja uimisesta:))