Kävimme iltapäivällä Helmin kanssa Satumetsässä kuvaamassa viime viikolla värjäämiäni lankoja. Harmikseni pikku pokkarini ei toista lankojen värejä samanlaisena mitä ne ovat luonnossa. Tumman vihreä vyöhykeorakaslanka näyttää kuvissa harmaansiniseltä ja raparperilla puretetut seitikkilangat lähinnä viininpunaisilta, ei tumman ruskeilta kuten pitäisi. Jatkoin kuvaamista vielä kotona sisällä ja pihamaalla, tulokset eivät olleet paljoakaan paremmat. Totesin isännälle kuvausten lomassa, ettei minun kannattaisi edes yrittää tehdä mitään varjäyspostauksia, koska langat eivät todellakaan näytä kuvissa siltä miltä pitäisi. Taisin marmattaa sen verran paljon, että isäntä lupasi hankkia minulle uuden kameran. Nähtäväksi jää pitääkö lupaus...
Lauantain käsityöläismarkkinoilla sain muutamia tilaustöitä. Eräs asiakas halusi kirjoneulelapaset kuismalla ja verihelttaseitikillä värjätyistä langoista. Käytän mielelläni kirjoneuleissa perinteisiä suomalaisia malleja. Tapani mukaan muokkaan niitä aina hieman tilanteen mukaan. Tällä kertaa kudoin kirjoneulelapaset mukaillen Vuoksenrannan kintaan ruutumallia. Perinteisen 2 oikein 2 nurin kudotun suuosan koukkuniekat kuvioineen korvasin kirjoneulejousteella. Verihelttaseitikin oranssinpunainen väri toistuu lähes luonnollisena, sen sijaan mäkikuismalla värjätty vaalea havun vihreä lanka ei. Kuismalla värjättyjen lankojen valonkesto on kohtalainen, valonkestoa parantaa lankojen värjääminen kukkanuppujen seassa. Verihelttaseitikillä värjättyjen lankojen valonkesto on erinomainen.
Kuvassa korillinen särmäkuismaa. Tassu paljastaa Helmin vahtivan koria tunnollisesti.
Kuisman eli veriheinän kukkanuppuja on perinteisesti käytetty villan ja paloviinan värjäämiseen punaiseksi. Saattaapa jotkut iäkkäät ihmiset muistaa kuismakeitettä käytetyn esimerkiksi maitoastioiden pesemiseen sen desinfioivan ominaisuutensa vuoksi. Useammalle lienee tuttua mäkikuisman mielialaa kohottava vaikutus. Kuismavalmisteita voi ostaa apteekista ja monista luontaistuotekaupoista. Suomessa kasvaa kolme kuismalajia, joille kaikille on yhteistä se, että niiden kukkanuppuja puristettaessa sormet värjäytyvät tummanpunaisiksi; särmäkuisma (Hypericum maculatum), mäkikuisma (Hypericum perforatum) ja karvakuisma (Hypericum hirsutum).
Tulipa oivat lapaset. Muru ja Helmiovst hieman eri kaliperia, mutta kuvaavat nimet kumpaisellakin. Ja molemmat taitavat olla mamman silmäteriä.
VastaaPoistamamman silmäteriä hyvinkin;)
PoistaVoi kun onkin kaunis tuo perinnekuviosi lapasissa! Yksinkertainen ja niin kaunis.
VastaaPoistakiitos Saila ja tervetuloa lukijakseni
Poistaps kirjastasi on ollut paljon iloa minulle:))
Kadonnut karitsa on palannut, hienoa!! Nuo langat ovat aivan ihania, pehmeät värit ja niistä saa lämpöisiä vaikka mitä. Sain ystävältäni torkkupeiton omista värjätyistä langoista.
VastaaPoistavai kadonnut karitsa;) oletpa saanut oivan lahjan AINA. muutaman torkkupeiton olen itsekin virkannut labgoistani ja mieluisia ovat olleet.
PoistaLankakorissasi toistuvat hienosti syysluonnonsävyt! Koen itsekkin kuvaamisen välillä hankalaksi juuri tuo värien vääristymisen vuoksi, mutta kuvankäsittelyohjelmalla saan useimmiten korjattua värit suht. luonnollisiksi......
VastaaPoistaLapaset ovat myös tosi kauniit!
olen aika taitamaton kuvankäsittelyohjelman kanssa. täytyisi varmaan taas jossain raossa opetella paremmin sen käyttöä. en ole vielä ehtinyt käymään tutustumassa blogissasi mitä kaikkea kivaa olet puuhaillut vuodenkierrossa. pikkuhiljaa alan kiertelemään taas blogistaniassa enempi.
PoistaKauniit lapaset. Luonnosta löytyy mukavasti värjärille väriaineita, se on oikeaa väriluomua.
VastaaPoistakiitos arleena:))
Poista